|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ajankohtaista /
tammi-helmikuu 2007
|
|
|
|
|
|
|
|
23.2.2007
Tänään onkin ollut tavallista jännempi päivä. Meillä kävi ensimmäistä kertaa venäläinen vierailijaryhmä tutustumassa karjaan. Pari edellistä päivää meni lehmiä klipatessa ja nurkkia siivotessa, mikä olikin taas paikallaan muutenkin - taisi edellisistä vierailijoista olla jo liian pitkä aika...
Venäläisiä oli 9 hengen ryhmä tulkkeineen, porukka oli lähtöisin 500 ayrshirelehmän tilalta n. 300 km Pietarista Moskovan suuntaan. Mukana oli myös joitakin henkilöitä toiselta isolta tilalta. Olimme laittaneet esille 13 lehmää ja valinneet tähän joukkoon lehmiä vähän erilaisin perustein: mukana olivat tietenkin omat suosikkimme ja parhaan rakenteen omaavat, lisäksi olin valinnut korkeatuottoisia riittävän hyvällä rakenteella varustettuja eläimiä sekä kaksi sonninemää. Oli siis lehmiä joka makuun. Eilispäivän värkkäsin lehmistä esitettä, tai paremminkin luetteloa, jossa joka lehmälle on varattu oma sivu. Tulostin niitä vierailijoita varten, jotta heillä olisi myös kotimatkalle luettavaa. Sivuhuomautuksena tähän, että tänään onnistuin laittamaan luettelon kotisivuille EMBRYOS-nappulan taakse. Tämä saavutus taisi olla suurempi kuin vierailun selvittäminen onnistuneesti. Kotisivujen kanssa kun tunnetusti voi tapahtua mitä tahansa kun sinne on luomassa jotain uutta.
Palataanpa uudestaan päivän aiheeseen. Vierailutapahtumaa voisi luonnehtia piristävän erilaiseksi verrattuna siihen mihin on totuttu. Ryhmää, ja ennenkaikkea puhemiehenä toiminutta tilan johtajaa, tuntuivat kiinnostavan aivan kaikki mahdolliset maidontuotantoon ja tilanpitoon liittyvät asiat. Jouduimme selvittämään mm. rehujen kulutuksen ja hinnan, säilörehun korjuumäärät ja -kaluston, maidon hinnan, päivässä tuotetun maitomäärän, pelto- ja metsäpinta-alat, toimeentulomme, harjailmanvaihdon toimintamekanismin, ketjupöydän toiminnan demonstraatioineen, iglut, turpeen, pannuhuoneen toiminnan, lämmitysjärjestelmän, alkioiden ostohinnan ja huuhtelutulokset, miksi pidämme suomenkarjaa, utaretulehdusten määrän ja hoidon ja - kyllä - myös näytillä olleista lehmistäkin jotain. Venäläiset olivat erittäin kiinnostuineita korkeatuottoisista lehmistä ja ihmettelivät miten ruokimme eläimiämme kun ne lypsävät niin paljon. Heidän karjassaan keskituotos on 4700 kg. Mukana ollut jalostusneuvoja nauroi heleästi ja sanoi, että he vain pitävät enemmän lehmiä että maitoa tulisi enemmän. Viereisessä kuvassa jalostusneuvoja kuvauttaa itsensä Raamin kanssa. Raam herätti porukassa suurta kiinnostusta, että kuinka hän on Gambiasta asti tullut Suomeen. Onko totta, että kumpikaan hänen vanhemmistaan ei ole suomalainen? Raamin viereen muodostui lopulta jonoa, sillä jokainen halusi itsestään kuvan hänen kanssaan. Raam on ainutlaatuinen lomittaja, joka on aina valmis auttamaan kaikissa erikoisjutuissa. Nytkin hän oli mukana vierailun etukäteisjärjestelyissä ja eläinten klippaamisessa sekä tänään vierailupäivänä monenlaisena apuna varsinaisen työajan jälkeen. Kiitos Raam! |
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
| Ryökäle piti vierailun aikana omaa showta. Sillä oli tänään kai jotenkin huono päivä, sillä se nahisteli Viirun kanssa uhkarohkeasti katseluparvekkeen kaiteella.... |
|
|
 |
|
| ...yritti ottaa kuvaajana toiminutta Lindaa hihasta... |
|
|
 |
|
| ...sanoi Lindalle "ähäkutti"... |
|
|
 |
|
| ...ja asettui sen jälkeen muina kissoina esittelemään taustalla löhöäviä lehmiä. Hauska kisuli, vaikka harvoin sen normaalisti näkee muuta tekevän kuin nukkuvan. Kevättä rinnassa? |
|
|
Tällä viikolla on ollut lasten hiihtolomaviikko ja teimme "matkan etelään" käymällä ma - ti Helsingissä lähinnä shoppailureissulla. Pieni virkistävä kotimaanmatkailureissu. Vaikka pakkasta oli turhankin paljon, tuntui kaupungin lumettomilla kaduilla kävellessä kummasti jonkinlainen keväinen aavistus, johtui varmastikin auringonpaisteesta. Kotiin palattuamme tiistaina poiki suomenkarjanhieho Peltolan Uute. Täytyypä sanoa, että on sillä aika hirveän näköinen utare, muistuttaa lähinnä vedellä täytettyä tiskihanskaa. Uute itse on tosi symppis ja kiltti, mutta varsinkin parilla ekalla asemakeikalla se pelkäsi lypsyä niin paljon, että oikein tärisi. Se ei todellakaan ole varsinainen potkuri, mutta pelkää pienintäkin lypsimen höräystä siihen malliin, että tiukka potkurauta on must. Onneksi se kuuntelee ihmisen puhetta ja rauhoittuu kunhan sen kanssa jaksaa seurustella lypsyn ajan. Seuraavat poikimiset ovatkin varmasti viikon-puolentoista sisään. 5 pian poikivaa odottaa karsinoissa ja järjestävät varmasti pienen ruuhkan sitten kun eka aloittaa. Kunhan nyt ehtisi saada veroilmoituksen valmiiksi ennen sitä, se kun on tavan mukaan vielä vaiheessa, vaikka on jo pian helmikuun loppu. |
|
18.2.2007
Sitten viime päivityksen on navetassamme ehtinyt tapahtua yhtä jos toista, sekä hyviä että huonoja asioita. Aloitetaan hyvistä. Olemme taas saaneet uusia mukavia lehmävasikoita: Jerry Lisa teki Mischiefistä Joukolan Yanni-Lisan, Riisi Connista Joukolan Yölinnun, Seita Hulikan Pyrystä Joukolan Yömyssyn ja Piisi Pardnerista Joukolan Yodlauksen (kiitokset foorumilaisille nimiehdotuksista!). Jalostus alkaa pikkuhiljaa tuntua mielekkäältä harrastukselta kun karjaan syntyy lehmävasikoita, joista voi odottaa uutta kelvollista materiaalia tulevaisuudessa.
Huonot uutiset ovatkin sitten tosi huonoja. Lyhyen ajan sisällä menetimme sekä Tangon että sen emän Piisin. Tango koki mitä karmeimman lopun, sillä se jäi kaulapannastaan kiinni liikkuvaan ketjupöytään ja naks, niskat poikki. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että asian tajusi kunnolla vasta seuraavana päivänä. En ole ennen ymmärtänyt mihin ketjupöydässä voi tarttua kiinni, mutta nyt syy selvisi nopeasti. Raappojen päässä on 90 asteen kulmassa väkänen, jonka tarkoitus on putsata ketjupöydän ulkoreunaa. Nyt saivat väkäset äkkilähdön ja ne katkaistiin kaikki silläkin uhalla, että pöytä ei enää putsaannu kuten ennen. Tähän mennessä ei kylläkään ole havaittu mitään siihen viittaavaa. No eipä mennyt tästä tapaturmasta kauaa, kun tuli Piisin poikimisen aika. Itse poikiminen sujui hyvin ja tuloksena oli kookas lehmävasikka. Piisi kuitenkin halvaantui ja sai heti perään ärhäkän kolitulehduksen, johon se kuoli nopeutetussa aikataulussa. Jälkeenpäin tuntuu siltä, että eläinlääkäri ei tarttunut alkavan tulehduksen hoitoon tarpeeksi tehokkaasti, lehmä sai vain kipulääkettä ja siitä otettiin maitonäytteet. Näytetulokset tulivat kyllä heti seuraavana aamuna (tulos: koli), mutta siitä ei ollut enää mitään hyötyä, koska lehmä oli muuttunut vainaaksi jo myöhään edellisenä iltana. Olin itse tapahtuman aikaan Joensuussa Ayrshirekasvattajien talvitapaamisessa, eikä ollut tietenkään kiva kuulla kotiinpalattua, että taas on poistunut yksi lehmä muonavahvuudesta. Näyttää tämä eläinten kanssa työskentely olevan kovasti luonnonläheistä, syntymien ja kuolemien sekä poistojen välissä tasapainoilua. Onneksi niitä hyviäkin ajanjaksoja on runsain mitoin! Piisin suvusta on muuten nyt enää jäljellä sen tytär Yodlaus, sillä Piisi ja sen vanhin tytär Tango ovat kuolleet, Piisin viimevuotinen sekä Tangon ainoa tytär on myyty eloon. Yodlaukselle kasaantuu auttamatta jonkinlaiset paineet, koska siitä pitäisi kehittyä sukunsa mukainen hyvärakenteinen maidontuottaja.
Sitten taas muihin aiheisiin. Helmikuun ensimmäisenä päivänä olin Kööpenhaminassa NAV-kokouksessa. Matka oli hyvin mielenkiintoinen oheistuotteena taksikuskilta saadun "Muslimina Tanskassa" -esitelmän ansiosta sekä kotimatkaa viivästyttäneiden SAS:n koneen vikojen korjaamista seuratessa. Kokouksessa päästiin punaisten rotujen osalta todella nopeasti kaikkia osapuolia tyydyttäneeseen loppuratkaisuun ehdotuksista jotka esitetään NAV:in hallitukselle. Oli myös mielenkiintoista kuulla Tanskan ja Ruotsin jalostusihmisten ja luokittelijoiden ajatuksia NAV-asioista sekä uusista asioista, joita arvosteluun tultaneen ottamaan mukaan. Näin suomalaisena tunsin selvästi, että rakennearvostelustamme ei ehkä oltu valtavan hurmioituneita, sillä arvostelutavan harmonisointia korostettiin tavan takaa.
Viime vuoden karjantarkkailun vuositiedonanto tuli tänä vuonna todella aikaisessa vaiheessa, johtui kaiketi siitä, että näytekuukausi oli tammikuu. Päällisin puolin viime vuoden lukemat ovat mieluista luettavaa. Koko karjan keskituotos 61,2 lehmällä 10337 - 3,88 - 3,44, toimilupalaisena olen myös tyytyväinen siemennyksiä per poikiminen lukemaan, joka on 1,66 (alue 1,84). On tietysti joitakin asioita, joissa on aina parantamisen varaa, kuten keskipoikimakerta ja elinikäistuotos. Myös lehmien poisto-% saisi alentua. Toisaalta nyt on niin kova hinku tuohon rakenteen parantamiseen, että vanhat (tai nuoremmatkaan) rutkut eivät tarvitse kovin paljon muita vikoja rakenteen lisäksi, kun niille jo mielellään tilaisi teuraskyytiä. En kuitenkaan turhan takia ole poistanut yhtään vanhempaa lehmää jo ihan tuotoksellisista syistä. Normaali ensikko kun ei pysty - eikä oikein saisikaan - tuottaa samaa kuin vanhempi lehmä. Jalostuksessa on mielenkiintoa niin kauan kun pysyy into odotella seuraavaa sukupolvea ja sen tuomia parannuksia. Ainakin rakenteessa on nyt jo alkanut näkyä todellista parantumista ja sekös lisää vettä myllyyn. |
|
19.1.2007
Tällä viikolla on eletty mielenkiintoisia aikoja, sillä kokonaisjalostusarvouudistuksen jälkeen julkaistiin uudet indeksit ensimmäistä kertaa. Meidän karjassamme moni kanukkisukuinen korjasi asemiaan ja muuttui "hyväksi lehmäksi" yhdessä yössä. No, oma suhtautumiseni lehmiimme ei muuttunut miksikään, koska nyt jos koskaan näki kuinka paljon ihminen + tietokone toimillaan voi muuttaa lehmien paremmuusjärjestystä. Toisaalta en voi olla olematta kuitenkin tyytyväinen siitä, että indeksit näyttäisivät nyt korjaantuneen oikeaan suuntaan ja hyvin lypsäneet, hyvärakenteiset ja terveet kanukkisukuiset saivat lopultakin pientä hyvitystä. Enivei, jalostus jatkuu edelleenkin valitulla linjalla niin, että käytettävien sonnien tiedot (suvut ja indeksit) tutkitaan tarkoin ja lehmien jalostuksellinen käyttökelpoisuus arvioidaan itsellä olevien tietojen perusteella. Indeksit elävät siinä sivussa omaa elämäänsä.
Myydyt 3 vasikkaa - Wella, Valssi ja Frendi - lähtivät kohti uutta kotia maanantaina 8.1. Tilanahtaus on nyt toistaiseksi taakse jäänyttä elämää. Tämän jälkeen on kuitenkin ollut useampi poikiminen ja niistä on tilalle syntynyt 3 uutta lehmävasikkaa. Kenties lisää myytävää jatkossa.
Tänään teemme taas Marjon ja Mikon kanssa Huitilla päivityksiä ennennäkemättömään tahtiin. Ei shoppailureissuja, ei jatkuvaa kahvin ryystämistä, ei turhaa p-skan jauhamista tai maailmanparannusta, vain koneen näpyttelyä ja ahkerointia, ahkerointia. Kuka uskoo? (Onneksi Mikko armahti ja ehdotti välillä edes pientä suklaataukoa.) |
|
5.1.2007
Edellisen kirjoituksen jälkeen olemme tehneet kaupat kolmesta vasikasta, joten myytäviin ei taida tällä hetkellä tarvita laittaakaan ketään. Suunnitelmissa on myös viedä jokunen hieho lisää Huitille alkionvastaanottajiksi. Kun vielä molemmat hepat saatiin hoitopaikkaan - Signe-Sanelma lähtee sieltä ensi viikolla koulutettavaksi - ja pikkupihatto vapautui 11 pikkuhieholle, niin ruuhka navetassa helpottui oleellisesti. Nyt voidaan jäädä odottelemaan uusia lehmävasikoita, kun tilaakin on taas.
Tammikuun ekana päivänä pidettiin mittalypsy näytteenottoineen ja lehmät näyttivät lypsävän aika mukavasti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Keskituotos näyttäisi 12 ed. kk:n perusteella pysyneen reilussa 10000 kg:ssa pitoisuuksilla 3,86 - 3,46. Jerryläiset Sherry ja Sukkela ovat heruneet tosi hyvin toisen poikimisensa jälkeen: Sherryn ensimmäiset koelypsyt ovat 52,4 ja 49,3 kg ja Sukkelan ensimmäinen 49,9 kg. Myös Sumina on aloittanut jopa turhankin nopeasti herumisen, se nimittäin lypsi viikko poikimisesta 37,8 kg ja päivätuotokset ovat nousseet tästä edelleen. Hieman pelottaa kuinka utare tulee kestämään kun turvotustakin on jonkun verran. Tilasonni Joukolan Panoksen tytär Tötterö lypsi jo neljännen peräkkäisen koelypsyn yli 40 kg. Ruokinta tuntuu yllättävästi olevan kohdallaan, vaikka lehmät saavat tosi paljon kuivaa heinää, jota täydennetään tuoreleikkeellä ja kuivatulla mäskillä. Hauska huomata, että lehmiä voi ruokkia muutenkin kuin perinteisellä säilörehu-täysrehu-systeemillä. Tai apeihmiset ovat kai tämän tienneet jo kauan.
Parhaita (yli 11 000 kg) 12 edellisen kuukauden tuotoksia tekivät seuraavat lehmät: |
|
|
|
|
| AYRSHIRE |
|
| Salama (K.Kari) |
13 534 |
| Peikko (R.Johde) |
12 821 |
| Runo (Jerry) |
12 028 |
| Salaisuus (J.Panos) |
11 810 |
| Opaali (J.Niilo) |
11 709 |
| Paukku (J.Mitsubitsi) |
11 586 |
| Panama (R.Johde) |
11 162 |
| Niksi (H.Etro) |
11 078 |
| Sumina (Ripken) |
11 076 |
|
| HOLSTEIN |
|
| Rouva (K.Nerry) |
14 606 |
| Suttura (Zunder) |
13 187 |
| Solita (J.Prinssi) |
13 029 |
|
|
Nuorissa lehmissä, joissa alkaa jo olla kanukkisukuisia enemmän, on varmasti tulevia korkeiden tuotosten tekijöitä, sillä ainakin monet niistä ovat aloittaneet lypsyuransa erinomaisesti. Sitten niitä peränpitäjiä tässä mittalypsyssä olivat Pooli (P.Orleans) 18,9 kg joka poikii vasta ensi elokuussa (!) sekä Raiku (S.Joachim) 10,3 kg. Pooli on varmaankin pakko laittaa teuraaksi, vaikka ei millään haluaisi, kun sekin on rakenteensa puolesta kestänyt mainiosti. Raiku sen sijaan poikii maaliskuun alkupuolella ja sen laitoimmekin heti mittalypsyä seuraavana päivänä umpeen, vaikka ummessaoloajasta tuleekin vähän pitkänlainen. Mutta jos maitoa ei tule, on lypsykin turhaa.
Toissapäivänä poiki toinen Pauliinan hiehoista. Timjami teki korkeajalkaisen lehmävasikan Pakasen Yrtin Kildare Dupont ET:stä. Molemmat Pauliinan Lotilaiset ensikot tuntuvat antavan maitoa hyvin. Tuomipihlajan eka koelypsy oli 28,6 kg ja se on siitä vielä herunutkin jo kolmeenkymppiin. |
|
|
1.1.2007
JOUKOLAN AYRSHIRE TOIVOTTAA OIKEIN HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA KAIKILLE KOTISIVUJEMME LUKIJOILLE!
Pitkästä aikaa, itse asiassa ensimmäistä kertaa vuosiin, lähdimme eilen viettämään uutta vuotta kodin ulkopuolelle. Olimme saaneet kutsun Niemisille Kiikalaan. Tarkoituksena oli tehdä navettahommat rivakasti ja vähän normaalia aikaisemmin, jotta olisimme ajoissa perillä. Raanulla oli kuitenkin varattuna meille suunnitelma-B ja se ryhtyi iltapäivällä tekemään poikimista. Poikiminen sinänsä meni hienosti - tuloksena kokoruskea (!) sonni Danescosta - mutta juuri iltalypsyä aloitellessani huomasin Raanun alkavan halvaantua. Tätä oli kyllä osattu jo pelätä, sillä Raanu oli lähes 10 kk ummessa ja lihoi melkoisesti sinä aikana. Ei muuta kuin soittamaan eläinlääkäriä paikalle. Kaiken ylimääräisen homman jälkeen pääsimme lopulta matkaan ja nauttimaan Niemisten vieraanvaraisuudesta. Lehmäihmisiä kun ollaan, niin Ninalla oli myös "vieraita varten" navetassa odottamassa oma ohjelmanumero ja heti vanhan vuoden jäätyä taakse poijitimme Sikuriinalta lehmävasikan Calimerosta. Tunnelma nousi niin korkealle, että vasikka oli jätettävä hetkeksi emänsä hoiviin ja me suuntasimme sisälle nostamaan kuohuviinimaljat uudelle tulokkaalle. Vuoden vaihtumista juhlittiin myös ampumalla muutamia raketteja ja lapset pamauttelivat papatteja varmasti satoja niin, että osalla oli jo rakko sormessa sytkärin napsuttelemisesta. Kiitokset tässä vielä näin julkisesti, meillä oli todella hauskaa!
Uuden vuoden kunniaksi uudistin etusivun lähinnä vaihtamalla siihen Lillin ja Vanillamilkin kuvan. Näinkin yksinkertaiseen operaatioon saa kulumaan kummasti aikaa, kun ei ole mitään ohjeita framen kanssa toimimiseen. Sinnikkyys voitti ja nyt siellä on uusi kuva ja yhteystiedot vähän eri kohdassa. Laitoin myös ajan tasalle Suminan ja Raanun poikimiset. Pikapuoliin olisi tarkoitus laittaa jokunen vasikka myyntiin, sillä karsinatilat näyttävät sittenkin olevan rajalliset.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
