29.12.2007
Vuoden viimeisen päivityksen aika. Meillä on parhaillaan todella täyttä navetassa - lehmiä taitaa olla vieläkin 70 kpl, vaikka pari päivää sitten meni teuraaksi kolme lehmää (Opaali, Rouva ja Paukku), siksipä päivitin ensimmäiseksi myytävänä-sivun. Navetta pullistelee siihen malliin, että nyt on jo pakko alkaa myydä lypsyssä olevia ensikoita. Hieno tilanne sinänsä, että on ylimääräisiä eläimiä, mutta on aina vaikea päättää mitä myisi. Ensin ajattelin laittaa myyntiin aivan vastapoikineita eläimiä, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että ostajan kannalta taitaa olla mukavampaa, että ensikko on jo uudestaan saatu kantavaksi ja siltä on myös tuotos- ja pitoisuustietoja vähän pidemmältä ajalta. Pikapuoliin olisi tarkoitus laittaa myös joitain nuorempia ayrshirehiehoja / -vasikoita myyntiin, mutta niistä päättäminen on vieläkin vaikeampaa. Nyt sitten odotellaan alkaako kiinnostuneita ostajia ilmaantua. Teuraaksi en haluaisi tässä vaiheessa enää ketään laittaa, vaikka "suunniteltujen poistojen" listalla onkin vielä odottamassa Panama. Toivottavasti ei tule vastaavia ylläripoistoja kuin vuosi sitten.
Täytyy muuten tähän väliin kertoa (tuli noista suunnitelluista poistoista mieleen) kuinka Niksi koki ihmepelastumisen - no, ainakin väliaikaisen. Niksi on poikinut edellisen kerran toukokuussa 2006 (hups) ja viimeisin tiineys meni kesken tämän vuoden huhtikuussa. Silloin jo päätin, että tämän lehmän kanssa ei enää tiinehtymistä yritetä, vaan lypsetään sen mitä maitoa tulee ja sen jälkeen adios. Toimin tietysti kuten sarjassamme "pyhät päätökset" yleensä on tapana: lehmälle pg:tä kesäkuussa ja sitten sonnille. No onneksi ei tullut tiineeksi, todettiin yhteen ääneen. Taas uutta hoitoa marraskuussa (onko tässä järkeä - no mutta kun Niksi on NIIN kiva jne.) ja siemennys. Sen jälkeen joulukuussa lopullinen päätös alle 20 kg lypsävän lehmän lopullisesta poistosta ja ilmoitus teuraaksi. Tässä vaiheessa puuttui kuitenkin kohtalo peliin, sillä teuraskyyti peruuntui yllättäen joulunalusviikon teurasruuhkan vuoksi. Lapset jo innoissaan, että nyt Niksi pidetään, eikö? Peruuntuneesta teuraskyydistä seuraavana päivänä tuli eläinlääkäri ja ultrattiin Niksikin ihan varmuuden vuoksi ja eikös tämä ollut tiine Remingtonista! Jippii kaikui joka puolella, ihanaa, nyt voidaa pitää Niksi! Eli jos teuraskyyti olisi tullut ajallaan, emme tietäisi Niksin tulevasta Remington-vassusta mitään ja meillä olisi yksi vähän lypsävä lehmä vähemmän. Piti sitten seuraavan viikon kyytiin keksiä joku toinen kyytiläinen Niksin tilalle ja Paukku sai tämän kunnian, vaikka lypsikin vielä n. 25 kg päivässä. Noloa sanoa, mutta Paukkua ei tullut kenenkään ikävä... Välillä tulee ihan vakavasti mietittyä, että pitäisikö tähän maidontuotantoon ottaa hieman bisnesmäisempi ote - muutenkin täydessä navetassa lemmikkilehmien pitäminen ei kuulosta kovin taloudelliselta, mutta sellaiseen tulee jostain syystä kerta toisensa jälkeen sorruttua.
Ennen joulua oli vielä kolme poikimista ja näistä saatiin kaksi todella mieleistä lehmävasikkaa. Suosikki teki Journeymanista Yosikki-vasikan ja Olkulta ostettu alkionkantajahieho Rounion Veligo pyöräytti onnistuneesti Calimero x Rounion Timjami -yhdistelmästä lehmävasikan Rounion Yolimero ET:n. Tällä hetkellä odotamme vielä Lallin Sireenin poikimista, määräpäivä oli 24.12. mutta yliaikaiseksi näyttää taas menevän reippaasti, saa nähdä syntyykö vielä vanhan vuoden puolella. Katsoin Ammusta tämän vuoden vasikkasaldon ja se näyttää tällaiselta: lehmävasikoita 35 kpl, joista yksi kuolleena syntynyt, yksi lihalehmänen, yksi sekakaksonen ja yksi alkiovasikka, joka jouduttiin lopettamaan juotosta vieroituksen jälkeen kun ei kasvanut ollenkaan, eli 31 kpl "käyttökelpoisia". Sonnivasikoita syntyi 44 kpl, joista yksi n. kuukautta etuajassa syntynyt pieni, joka lopetettiin, yhdet etuajassa syntyneet kuolleet kaksoset ja yksi kuolleena syntynyt alkiovasikka. Jäljelle jäi 40 kpl. Selkeästi siis sonnivoittoinen vuosi, vaikka kappalemääräisesti lehmävasikoita on syntynyt ihan riittävästi. Mukavaa myös, että saatiin useammasta alkioyhdistelmästä lehmävasikoita. En silti edelleenkään viitsi laskea paljonko alkioita on pitänyt tärvätä, että nämä lehmänalut on saatu aikaiseksi...
Uuden vuoden vaihtumista odotellessa toivotaan kovasti, että lopultakin tämä kostea, tihkusateinen, harmaa säätila päättyisi ja alkaisi oikea talvi. Pihapiiriä kun katselee, niin on vaikea kuvitella kuinka vihreää meillä voi olla kesällä. Tällä hetkellä päävärit ovat tummanharmaa, likaisenruskea ja pilaantuneenvihreä - ainakin niinä lyhyinä hetkinä kun valoa on sen verran, että jotain näkee. Pitäisi varmaan istuttaa tontti täyteen kestäviä havukasveja, että näkisi vihreyttä eikä vain kuolleita risuja. Ainakin sikäli mikäli ilmasto alkaa näkyvästi lämmetä siihen malliin, että lumi on enää harvinaisuus. Eilisessä Viikkolehdessä oli muuten hauskasti todettu, että ilmastonmuutoksesta voidaan tosiaan alkaa puhua, kun motoristitkin jo saapuvat joukolla kuuntelemaan joulurauhan julistusta. Kelit ovat totisesti muuttuneet.
Eipä sitten muuta kuin
OIKEIN HYVÄÄ TULEVAA VUOTTA 2008 KAIKILLE KOTISIVUJEMME LUKIJOILLE !
toivottaa Joukolan Ayrshiren väki
12.12.2007
Heti kun olin eilen saanut päivitettyä kotisivuille uusimmat poikimiset ja muut eläintiedot, syntyi lisää vasikoita. Iltalypsyn aikana Urbane poiki lehmävasikan Resthasta ja yön aikana oli ilmestynyt Uxinaisen karsinaan odotettu ja jännitetty alkiolehmävasikka yhdistelmästä Rainbow's End Regan x BBB. Nyt saimme jo toisen BBB-lehmävasikan!!! Poikimakarsinassa odottaa vuoroaan Suosikki, joka näyttää siltä, että lisääntyminen voi olla käsillä koska tahansa. Lehmien joukossa tallustelee vielä poikimakarsinapaikkaa odottelevaTomelilla, jolla silläkin olisi määrä poikia pikapuoliin. Jotenkin vain ovat poikimakarsinat olleet "ylitäytöllä" viiime ajat, joten Tomelilla joutunee odottelemaan vuoroaan kunnes Suosikki on saanut urakkansa hoidettua. Joulukuulle on tiedossa vielä 4 poikimista, joten joulutohinoiden oheen mahtuu vielä monta mielenkiintoista hetkeä. Lehmiä alkaa pian olla maidossa niin monta, että pitäisi jotain taas myydä. Mutta kuka tai ketkä, siinäpä miettimistä. Tänä aamuna oli muuten todella mukavan kuiva ja kirkas ilma sekä sen verran pakkasta, että maa oli yön aikana kohmettunut ja taas näyttää siistimmältä. Tulisipa jo lunta pysyvästi.
11.12.2007
Heti ensimmäisenä jatkokertomus Rosetin tilanteesta. Pari päivää edellisen kirjoituksen jälkeen meille saapui sorkkahoitaja apurinsa kanssa ja esittelin heille Rosetin jalkaongelman. Lypsymonttuun lähes-putoamisen jälkeen Rosetti oli yhtä reipas ja hyväsyömäinen kuin ennenkin, mutta oikea takajalka alkoi olla tosi kipeä eikä lehmä pistänyt sille seistessään painoa juuri ollenkaan. Aloin itse epäillä ainakin osasyyksi vikaa sorkassa, joten siksi pienen neuvottelun jälkeen päätimme ottaa riskin ja viedä Rosetin sorkkaparteen tutkittavaksi. Homma oli helpommin sanottu kuin tehty, koska Rosetti päätti yksinkertaisesti, että hän ei oikeaa takajalkaansa käytä ja 3-jalkaisen melkoisen kookkaan lehmän liikuttelu ei ole aivan kevyttä hommaa. Parinkymmenen minuutin ähellyksen jälkeen Rosetti oli sorkkaparressa ja minulla kylmä hiki selässä ja ajatus, että tästä se nyt ei ainakaan enää selviä. Mutta toisin kävi, vaikka hurjalta näytti. Oikeasta takasorkasta löytyi melkoinen reikä (merkittiin valkoviivan repeämäksi, vaikkei tyypillinen ollutkaan), jonka tonkiminen aiheutti Rosetissa täydellisen hepulin. Se heittäytyi mielenosoituksellisesti telineen kannatinmaton varaan roikkumaan ja tempoi jalkaansa niin, ettei työstä tahtonut tulla mitään. Sorkka kuitenkin saatiin hoidettua kengällä ja tervalla ja päätettiin, että muihin kolmeen jalkaan ei tällä kertaa kajota, että saataisiin lehmä yhtenä kappaleena takaisin karsinaan. Mutta tosiaankin jonkinlainen ihme tapahtui ja Rosetti marssi hyvinkin reippaasti ja lähes ontumatta ja mikä tärkeintä omin jaloin takaisin VG-karsinaansa. Siitä eteenpäin Rosetin elämä on ollut yhtä ylämäkeä ja jo parin päivän jälkeen uskalsimme ottaa sen karsinasta lypsyasemalle lypsettäväksi ja siitä taas muutaman päivän jälkeen Rosetti päästettiin toisten joukkoon elämään pihattoelämää. Kyllä nyt elämä taas hymyilee!
Koko karjan sorkat hoidettiin samalla kertaa kahdessa päivässä ja vaikka päällimmäisenä mielessä onkin tuo Rosetin paranemisen ihme, niin seurasi siitä paljon harmiakin. Yleisesti ottaen karjassamme ei varmaan koskaan ole ollut sorkat näin hyvässä kunnossa, että 60 lehmästä suurin osa saa merkinnän "ennaltaehkäisevä hoito". Kuitenkin ne muutamat, joilla vikaa oli, olivat lähes kaikki (Rosettia lukuunottamatta) mustia. Ja näistä useampi alkoi ontua aika rankasti hoitoa seuraavana päivänä. Sorkkahoitaja oli pakko pyytää uudestaan ja pahimmille tapauksille laitettiin kengät. Tällä hetkellä on ainoastaan Undula enää karsinalehmänä, mutta se jouduttiin laittamaan peräti antibioottikuurille kun ei sorkanpohja alkanut parantua. Onkohan kellään muulla vastaavia kokemuksia mustien ja ayrshireiden sorkkaterveyden eroissa? Sorkkahoitajakin sanoi kiinnittäneensä huomiota siihen, että viat löytyivät pääosin mustien sorkista.
Viime viikolla olin Porissa karanteeninavetalla pesutalkoissa ja samalla ekaa kertaa katsomassa mitä Ruotsista tuli ostettua. Oikein mukavan näköisiä eläimiä siellä oli. Jännää saada ostokit ensi viikolla - siis jos tautinäytteet ovat ok - kotiin omaan navettaan.
Muutama poikiminenkin on taas ollut eikä mitään suurempaa hehkutettavaa ole. Viikko sitten poikivat lähes samaan aikaan suomenkarjanhieho Unikukka (sonnivasikka) ja Asmo Ubahuba ET (kuollut alkiosonnivasikka). Varsinkin tuo kuollut sonnipoika harmitti rankasti, mutta ilmeisesti se olikin jo kuollut ennen syntymäänsä. Vasikka nimittäin syntyi niin, että sen mukana poistuivat samantien myös jälkeiset. Vasikka oli melko pieni ja tiukasti pussinsa sisällä, minne se olisi joka tapauksessa tukehtunut, vaikka olisikin ollut elävä. Sikäli harmitti, että poikiminen tapahtui aamulypsyn aikaan ja hyppäsin monta kertaa lypsymontusta katsomassa kuinka homma etenee. Hyvissä ajoin olin tarkastanut, että vasikka on tulossa oikein päin ja oikeassa asennossa, mutta kuitenkin se ehti syntyä niin yhtäkkiä, että kun seuraavan kerran kävin toimitusta katsomassa, niin siellä vasikka jo olikin lattialla. No, eipä se harmittelusta henkiin herännyt, joten nyt toivotaan parempaa onnea seuraavan samaa yhdistelmää olevan alkiovasikan kanssa. Tänä aamuna saimme onneksi terveen ja reippaan lehmävasikan Suminasta, vasikan isä on Copper. Suminalla näyttäisi kaikki olevan hyvin.
Jouluvalmistelut tuntuvat etenevän melko rauhallisesti. Jouluvaloja on viritelty jo moneen paikkaan ja kyllä ne ovatkin olleet tarpeen näinä tuskallisen pimeinä ja harmaina päivinä. Viime viikonloppuna vietettiin perheen pikkujoulua ja tehtiin jouluisia ruokia rosolleineen, silakoineen ja lipeäkaloineen (jonka viimemainitun sain kyllä syödä ihan yksin). Joululahjahankinnat ovat toistaiseksi tekemättä, joten taitaapa ensi viikonloppuna olla taas shoppailua tiedossa. Kyllä sitä joulun tuntua selvästi alkaa olla ilmassa, varsinkin kun lapset jaksavat lahjatoiveistaan muistuttaa ahkerasti... Niin ja tietysti koska The Joulukalenteri tulee katsottua joka ilta.
28.11.2007
Viime viikolla olin 5 päivää erilaisissa riennoissa, tosin kotoa poissa vain pari päivää viikonloppuna agrologien laivaristeilyllä tapaamassa kurssikavereita. Tätä ennen oli kuitenkin Ayrshirekasvattajien syyskokous Piikkiössä keskiviikosta torstaihin. Meille järjestetty "edellisen illan" tilavierailu oli ainakin näin karjanomistajan kannalta oikein onnistunut. Vieraita oli saapunut yllättävän paljon sekä läheltä että kaukaa ja pari tuntia vierähti aivan huomaamatta rupatellessa ja lehmiä katsellessa. Onneksi lehmät ymmärsivät käyttäytyä arvonsa mukaisesti. Erityiskiitokset Ninalle ja Pauliinalle, jotka auttoivat lehmien laittamisessa esittelykuntoon ja riviin lyhyelle käytävälle. Ilman teitä ei oltais pärjätty! Seuraavan päivän kokous esitelmineen oli todella mielenkiintoinen ja varmaan myös muun yleisön mielestä. Ainakin keskustelua käytiin sen verran vilkkaasti, että esiintyjät olivat suorastaan hämmästyneitä ja kyselivät, että onko teillä aina näin aktiivista kokousyleisöä... Lopuksi teimme vierailun Pohjolan karjaan Mietoisiin, jossa näimme ilmeisesti Suomen BBB-verisimmän karjan, mikä todella näkyi lehmien tasaisena rakenteena.
Ayrshirekasvattajien kokouksen jälkeen heti kun olin poistunut kotoa, niin eikös kaksi lehmää poikinut lähes samaan aikaan. Säpinä teki lehmävasikan ja Rilliputti sonnipojan, molemmat poikivat kolmannen kerran ja ainakin näin heti poikimisen jälkeen näyttäisivät olevan täydessä iskussa ja utareet kuosissa. Eilen kävi eläinlääkäri sekä ultraamassa tiineyksiä että (kauheaa!) tutkimassa mikä Rosettia vaivaa. Rosetti on jotenkin ihan vaivainen, mutta mitään kovin näkyvää syytä ei löydy, paitsi takajalat ovat kolhiutuneet (ilmeisesti lannanpoistokoneen raappoihin tai johonkin) kiimahyppelyissä. Rosetti oli nimittäin sunnuntaina kovassa kiimassa eikä sitä tietekään ollut lomituksen aikana huomattu ottaa karsinaan. Eläinlääkäri ei tosiaankaan löytänyt mitään muuta vikaa, ei sorkkavaivaa, ei ruokahaluttomuutta, ei kuumetta. Jokin vain on vialla, sillä Rosetti kaatui maanantaina kahdesti käytävälle kun pari lehmää ohitti sen liian läheltä. Takajalat eivät ole onneksi levinneet vaan Rosetti nousee ketterästi ylös. Eilen illalla koettiin sitten minun karjaurani kammottavin hetki, kun Rosetti tipahti lypsyasemalla puoliksi lypsymonttuun, kun taakse tullut lehmä runttasi sen ahtaalle. Näinhän ei normaalikunnossa olevalle lehmälle koskaan tapahdu. Jouduin lähes paniikkiin, koska olin yksin lypsymontussa, mutta onneksi Lilli oli huutoetäisyydellä ja aloimme viritellä kovalla kiireellä köysiä peräpään alle ja roikkuvaan takajalkaan, että lehmä saataisiin sellaiseen kannatukseen, että se voisi vielä yrittää ponnistaa pystyyn. Lilli toimi uskomattoman neuvokkaasti ja rauhallisesti ja juoksutti köysiä ohjeiden mukaan minun kannatellessa vahvimman köyden avulla lehmää. Onneksi Rosetin luonne on niin rauhallinen, muuten se olisi varmaan hätääntyneenä yrittänyt rynniä ylös ja silloin se olisi päässyt putoamaan kokonaan monttuun. Mutta ei, nyt Rosetti istui kuin koira ja tarkkaili kiinnostuneena köysien virittelyä. Lopulta kun kaikki oli valmista, sanottiin hep ja silloin avattiin etuportti (Rosetti oli thänksgad rivin ensimmäinen) ja yhtäaikaa Lilli alkoi vetää Rosettia kaulapannasta ja minä läpsäisin köyden päällä kankkuun. Ja ihme tapahtui. Lehmä pääsi kertayrityksellä pystyyn! Tämän jälkeen Rosetti onkin asustanut karsinassa ja lypsämme sitä ainakin jonkin aikaa siellä kannukoneella, vaikkei lehmän ylösnousemisessa, kävelyssä tai ruokahalussa olekaan vikaa. Joku hermovaurio tms. sillä kuitenkin kipeytyneen oikean takajalan lisäksi on, koska se kaatuu helposti. Sehän näissä rakkaissa lemmikkilehmissä on huono puoli, että elämä on aivan sekaisin kun niitä vaivaa jokin. Nyt vain toivotaan ja odotetaan, että Rosetti palaisi entiselleen ettei sitä tarvitsisi vielä "excellenttikarsinaan" majoittaa pysyvästi. Kysyin kyllä eilen varmuuden vuoksi, että tunnetaanko maailmalla VG-karsinoita, että Rosetillekin voitaisiin tilanteen niin pakottaessa tehdä oma...
Näiden tapahtumien ja sattumusten jälkeen Joukolan Ayrshire yrittää vetäytyä joulukuiseen hiljaiseloon (jos karjatilalla sellaisesta voi koskaan puhua) ilman sen suurempia suunnitelmia tai menoja. Yhtään lomapäivääkään ei enää ole varastossa, ellei sitten maksullista lomitusta heruisi vielä jokunen päivä joulun tienoossa.
19.11.2007
Viikonlopun aikana Linda kävi navetalla kuvaamassa suurimman osan niistä ensikoista, joilta puuttui kuva kokonaan. Sisäkuvat eivät tosin koskaan ole yhtä hyviä kuin aurinkoisena kesäpäivänä otetut laidunkuvat, mutta kesään on sen verran pitkä aika, että pakko on tyytyä navettakuviin. No, eipähän lehmät ainakaan ole liiemmälti tuunattuja.
Salla oli myös ahkerana viikonloppuna ja sai klipattua melkoisen joukon epäsiistejä ja karvaisia lehmiä. Jostain kumman syystä osa lehmistä kasvattaa tosi nopeasti karvaa (kuten kaunotar-Paukku) ja osa taas on niin lämminverisiä, että pysyvät siisteinä lähes koko talven. Uusi jalostettava ominaisuus kenties?
Pari alkiota on ehtinyt mennä kaupaksi ja päivitin embryos -sivulle tämän hetken tilanteen. Samoin linkitin sinne kuvat alkioiden emistä. Niin ja laitoin myös nuorkarjasivulle linkitykset alkioeläinten emien kuviin. Tosi hienoa, että Kanadasta löytyy ihan liukuhihnalta näiden parhaiden lehmien potrettikuvat. Tietää sitten mitä alkiosta parhaimmillaan voisi olla odotettavissa.
Säätila on muuten taas niin marraskuuta että. Tulisipa jo lunta.
17.11.2007
Viime kertaisen päivityksen jälkeen on poikimarintamalla ollut vilkasta ja myös hyviä uutisia. Yhteensä 7 lehmää on ehtinyt poikia näiden parin viikon aikana ja mikä mukavinta, olemme saaneet 4 tosi mieleistä lehmävasikkaa. Näistä tietysti ne ihan huiput ovat KM Stjärnan calimerolainen Öm-Stjärna ja Tillin hectorilainen Yeera. Viime mainittu onkin nyt sitten virallisesti Joukolan "mausteperheen" aloittaja. Taas kerran lähetän Terhille kiitokset näistä mausteperheen siemenistä! Sekä KM Stjärna että Tilli näyttävät toistaiseksi oikein hyviltä. Kummallakin on vähän turvotusta utareessa, mutta ei mitään hälyttävää. Maitoa tulee kummastakin jo kivasti ja kaikki näyttäisi olevan mallillaan. Salla tuli tänään auttamaan lehmien klippauksessa ensi viikon tilavierailua varten ja odotan nyt jännityksellä minkälaiset lehmät KM Stjärnasta ja Tillistä kuoriutuu karvapeitteen sisältä. Pari uutta hiehoakin on poikinut, Uffis ja Urrican. Kummallakin on näpsäkät utareet ja ne ovat myös hyväkäytöksisiä lypsyllä. Tämän kesän ja syksyn aikana on ensimmäistä kertaa koko karjanpidon aikana alkanut tulla hieman rauhallisempi tunne ensikoiden poikimista odottaessa: utareet ovat kohentuneet niin paljon, että varsinaisia pommeja ei ole ainuttakaan. Tätä ei kyllä paranisi täällä näyttävästi kirjoitella, sillä lisää hiehopoikimisia on tiedossa ja ylläreitä voi aina tapahtua...
Foorumista olen saanut seurata Seitan "sopeutumista" uuteen kotiinsa. Ei ole nauramatta voinut katsella kuvia tästä muuttolinnusta ja on helppo yhtyä Trajanuksen epäilyihin että ammuilla on varmaan kiljupönttö jossain kihisemässä. Toivotaan, että Seita nyt alkaisi käyttäytyä rodulleen arvollisesti ja pysyisi myös aidoissa. Myös Uniikki myytiin eloon nyt marraskuun alussa. Ilmeisesti se on sentään käyttäytynyt ihan asiallisesti.
Rosetti huuhdeltiin viime torstaina toisen kerran ja saaliina tälläkin kertaa vain 2 alkiota. Olen kuitenkin tyytyväinen, sillä nollatulos olisi ollut sentään paljon huonompi vaihtoehto. Molemmille alkioille oli ottajat valmiina ja itse asiassa enemmällekin, mutta hienoa, että edes nämä kaksi ensimmäistä varaajaa saivat alkiot. Huuhteluiden "kannattavuutta" en ala laskea. Kovin taloudellista se ei tässä tapauksessa kuitenkaan ollut, sillä neljän alkion saamiseksi tärväsin 5 annosta Pokeria ja itselle jääneistä kahdesta alkiosta jäi vain yksi tiineys. Mutta kaikesta huolimatta olen tyytyväinen, että Rosetti petrasi näinkin paljon hiehohuuhtelun ei-reagoinnista. Nyt on mahdollisuus saada siitä edes muutama ylimääräinen jälkeläinen. Olemme muuten naureskelleet Rosetin lehmän logiikkaa. Sen sijaan, että se olisi hermostunut huuhtelupiikityksistä ym. toimenpiteistä, se onkin päinvastoin "laitostunut" niin paljon, että se haluaisi koko ajan päästä hoitokarsinaan huomion ja toimenpiteiden kohteeksi. Joka lypsykerta Rosetti jää roikkumaan ekan karsinan viereen ja yleensä se ainakin yhden kerran saa päänsä kanssa kitkutettua jousipuomin auki niin, että se pääsee karsinaan. Kun hain Rosettia makuuosastosta huuhtelua varten karsinaan, oli liikkuminen aluksi tosi tahmeata, askel kerrallaan sain sitä patistaa eteenpäin, mutta heti kun Rosetti hoksasi, että edessä on karsinan ovi kutsuvasti auki, niin sen korvat läpsähtivät eteenpäin ja askel muuttui vetäväksi. On se niin hauska lehmä!
Joulukuussa pitäisi taas tulla Kanadasta alkiolähetys ja laitoin joitakin alkioita myyntiin embryos-sivulle. Olen ehtinyt myydä varastossa olleista alkioista kaikki liikenevät, joten nyt on ihan mukava saada vähän täydennystä. Toivottavasti itsellekin saadaan vielä talven aikana useita alkiotiineyksiä.
Ruotsista ostetut kaksi holsteinhiehoa saapuivat muun porukan mukana eilen Suomeen. Valitettavasti en millään ehdi vielä ensi viikolla itse katsomaan ostokkeja karanteeninavettaan, mutta oli mukavaa kuulla, että kuljetus oli ollut todella hyvin järjestetty ja eläimet hyväkuntoisia ja suorastaan levänneitä matkan jälkeen.
2.11.2007
Tänään päivitin lehmien tietoihin muutaman valmistuneen 305 pv:n tuloksen. Mainioita toisen kauden tuloksia tekivät Sumina (11227 kg, keskisolut 27), Sukkela (11786 kg, keskisolut 78) ja Raanu (8019 kg, keskisolut 17). Ripsan kolmas kausi (9649 kg) ei ollut varsinainen huipputulos, mutta hyvinkin riittävä kaksosvasikoiden jälkeen, varsinkin kun lehmä on ollut ihan terve ja utare pysynyt tosi korkealla ja pienenä. Juuri tällaisia käyttölehmiä kuin Sumina, Sukkela ja Ripsa ovat, arvostan kovasti. Tekevät huomaamattomina ja terveinä sitä työtä (maidontuotantoa) mihin ne on tarkoitettu. Jos "rakennejalostuksella" ja kanukkisonnien käytöllä saa näitä aikaiseksi, niin paha tällaista suuntausta on mennä mollaamaan. Ainakin nämä lehmät sopivat meidän navettaan täydellisesti. Eivätkä ko. lehmät tosiaankaan ole ainoat lajissaan, mutta nostin ne nyt esille kun kirjasin niiden valmistuneet tuotoskaudet. Raanu tietysti on oma lukunsa, minun silmissäni se on HUIPPU! Lypsää hyvin ja vähäsoluista maitoa, lappalaiseksi hyvärakenteinen ja luonne on täydellisen persoonallinen. Voiko lehmältä enempää vaatia? Kauheaa, tässähän alkaa hiipiä jo pientä tyytyväisyyttä omiin eläimiin - ja sitä kun sanotaan, että kehitys pysähtyy heti kun on tyytyväinen... Alkaa huolestuttaa toden teolla. No eipä hätää, käväisempä katsomassa muutamaa maan vetovoimalle periksi antanutta yksilöä tai sitten pyöritän parin mustan kohdalla lettupannua niin jopas katoaa tyytyväisyys. Helppoa tuo kehityksen jatkaminen.
Huomenna lauantaina aloitetaan Rosetin toinen huuhteluohjelma. Alkionsiirtosemmari kävi eilen tsekkaamassa, että Rosetilla on kaikki kunnossa uutta yritystä varten. Nyt toivottavasti tulee alkioita enemmän kuin tuo huimaavat 2 kpl. Rosetin kanssa samaan aikaan tutkittiin muutama tiineys ja lopultakin pääsen kirjoittamaan tänne kotisivuille, että Jerry Lisa on kantava. Viisi siemennystä siihen tarvittiin ja kokeilin jo Joukolan Realiakin, mutta sekään ei tärpännyt. Viimeiseksi palattiin taas alkuperäiseen Modemiin ja siitä tiineeksi, jess! Muut tiineet olivat Lallin lehmät Tupsu ja Unikko. Lehmät ovat tuntuneet tulevan hyvin kantavaksi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja viimeisimmässä kk-raportissa oli uusimattomuus-% 73, joka on paras meillä tähän asti. En tiedä mikä on alueen keskiarvo, mutta itse olen tyytyväinen tähän, olipa se keskiarvo tai ei.
Hepparintamalle kuuluu sen verran uutta, että Signe-Sanelma vietiin eilen taas Ypäjälle Rosali Kivitielle ratsastettavaksi. Koulutusjakson jälkeen olisi tarkoitus alkaa tosimielellä myydä Signeä, että se pääsisi aktiivisemman harrastajan hoiviin eikä enää olisi pelkkä laitumen kaunistus. Signe on huippujärkevä heppa, josta varmasti joku saa vielä mieluisan harrastehevosen. Sen sisaruksetkin ovat pikkuhiljaa keränneet melkoisen fanijoukon juuri mahtavien luonteidensa vuoksi. Tämä ihan tällaisena pikku mainospuheena. |
|
