|
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
Oli hieno kokemus Ayrshire Winter Show 2013:ssa, kun lehmistämme kaksi pääsi yhtä aikaa championkehään. Kuvassa Viennetta (5 x poikinut) ja Lilli sekä Assi-Regan (3 x poikinut) ja Nina. Viennetta pokkasi tuosta kilpailusta Honorable Mentionin tittelin! |
|
|
Ajankohtaista
2013
|
|
|
|
31.12.2013
Pitipä nyt vuoden viimeisenä päivänä ryhdistäytyä ja kirjottaa muutama sana tänne ajankohtaisiin. Vuosi on mennyt yhdessä hujauksessa - siltä ainakin tuntuu. Toisaalta kun miettii mitä kaikkea siihen on mahtunut, niin täyttä elämää se on ollut.
Kesä oli lehmien kannalta erinomainen, sillä mitään huippuhelteitä ei ollut ja lehmien utareterveys oli huomattavasti parempi kuin mitä se pahimmillaan oli kesän 2010 ennätyshelteillä. Meillä oli uskomaton poikimaruuhka touko-kesäkuulla ja jossain vaiheessa piha muistutti iglukylää, kun vasikoita oli siellä ja täällä. Nyt loppuvuodesta on melkeinpä pyöritelty peukaloita ja nautittu rauhallisesta elämästä navetassa, sillä poikimisia on ollut vain kohtuullisesti per kuukausi. Myös tuleva alkuvuosi on vielä leppoisaa aikaa, mutta sama poikimisten keskittymä alkaa uudestaan maalis-huhtikuusta eteenpäin. Hyvän kesän ansiosta meille saatiin riittävästi rehua talven varalle - mikä ei ollut itsestään selvyys kuivemmilla Varsinais-Suomen alueilla. Jopa luomuohrasta tuli ennätyssato, noin 4 tn hehtaarilta, mikä meidän tilalla on ihan uusi satotaso. Syksyn ja alkutalven keleistä ei sitten kannatakaan puhua... vettä, kuraa, tihkusadetta, kaatosadetta, tuulta, myrskyä, sumua, pimeyttä jne. loputtomiin. Vuoden pimein aika on tänä vuonna ollut todella pimeä. Mistä tulikin mieleen, että olisikohan nyt jo oivallinen aika kaivaa vuoden 2012 marraskuussa ostamani kirkasvalolamppu paketistaan ja kokeilla tulisiko valkeus maailmaan tai ainakin työhuoneeseen..?
Lehmien kanssa on mennyt aika kivasti koko vuosi. Lähes kaikki ovat parantaneet tuotostasoaan mikä näkyy myös keskituotoksessa. Tein joku päivä sitten listan vuoden parhaista 305 pv tuotoksista sekä elinikäistuotoksista enkä kyllä pysty mitenkään allekirjoittamaan MST:ssa ollutta "tutkimusta" kanadalaissukuisten lehmien alhaisista elinikäistuotoksista. Vuoden parhaan 305 pv tuotoksen teki ayrshire Lallin Apropo (Poker - Copper), joka lypsi kolmannella kaudellaan 13743 kg ja hopeasijan otti holstein Joukolan Amber (Goldwyn - Lucente) toisen kauden tuotoksellaan 13499 kg. Kärkiporukoihin ylsi myös Bet On Me:n ja Bingon täyssisko Palmyra Dame Edna ET, joka teki huikean tuotosparannuksen lypsämällä toisen 305 pv tuotokseksi 12242 kg (ensikkokausi noin 7600 kg). Siinä lypsämisen ohessa Edna nosti luokitustaan ja on nyt AF-VG86. Tällaisista lehmistä minä pidän, jotka kehittyvät!
Elämä on ollut kuluneena vuotena kaikin puolin mielenkiintoista karjamaailmassa sekä Semex-työn lisääntymisen että kaiken karja-aiheisen keskustelun vuoksi. On ollut ihan mahdottoman mukavaa tutustua suureen joukkoon uusia karjanomistajia, jotka ovat kiinnostuneita karjansa kehittämisestä. Karjanomistajien välinen vuorovaikutus antaa valtavasti potkua arkiseen aherrukseen omassakin navetassa. Tätä samaa karjahenkeä pääsemme taatusti taas aistimaan tammi-helmikuun vaihteessa Ayrshire Winter Show 2014:ssa, jonne on tulossa useita kansainvälisiä vieraita. Meidän navetasta on lähdössä melkoinen joukko eläimiä sinne - jos kaikki vain saadaan treenattua ja ovat muuten kunnossa - ja Lillillä, joka koko koulutusurakan aikoo hoitaa lähes yksin, on vielä työtä tiedossa. Tuota työtä arvostan todella! Tapaamisiin karjatapahtumissa ensi vuonna!
Joukolan Ayrshire toivottaa kaikille kotisivujemme lukijoille onnea, terveyttä ja menestystä vuodelle 2014!
|
|
|
|
 |
|
|
| Vuoden 2013 ehdottomiin high lighteihin nousevat Joukolan Ayrshiren saama Vuoden Ayrshirekasvattaja 2013 -palkinto sekä Varsinais-Suomen Karjakerholta saatu Vuoden Karjakerholainen -kunniakirja. Joukolan Ayrshire kiittää lämpimästi huomionosoituksista, kumpaakin arvostamme erittäin paljon! |
|
|
|
 |
|
|
|
11.5.2013
Onpas ollut hidasta kevään eteneminen tänä vuonna. Huhtikuun lopulla oli vielä niin märkää ja kylmää, että lehmien laitumellelaskun aika tuntui olevan jossain kaukana tulevaisuudessa. Onneksi säätila kuitenkin muuttui keväisempään suuntaan ja loppujen lopuksi piha ja pellot alkoivat kuivaa vauhdilla. Ola-Pekka ahkeroi pari päivää laitumien aitojen kanssa ja ensin, alkuviikosta, saatiin lantalan hiehoporukka pellon puolelle ja lehmät pari päivää myöhemmin. Laitoin kotisivujen aloituskuvaksi hiehojen keväthyppelyt ja yläpuolella vastaava tilannekuva lehmistä, tosin huomattavasti pilvisemmältä päivältä. On se vaan joka vuosi yhtä hauskaa katsottavaa, kun eläimet pääsevät ensimmäistä kertaa laitumelle, siinä on kevättunnelmaa parhaimmillaan!
Heti sen jälkeen kun laitumet oli saatu kuntoon, alkoi eläinten uudelleenjärjestelyn suunnittelu ja tänään saimmekin siirrettyä meilkein jokaisen eläinryhmän toiseen paikkaan, pääasiassa sentään ulkotiloihin. Vanhassa navetassa ei ole enää paljoakaan eläimiä ja tuntuu ihan surkealta pitää edes tuota pientä porukkaa sisällä, mutta juuri siemennykseen tulevat tai alkiota odottavat joutuvat nyt vielä jonkun aikaa ihailemaan saapuvaa kevättä ikkunoiden takaa. Anteeksi hiehot!
Tässä onkin muuten ollut viimeiset viikot melko tehokas työporukka navetalla, sillä saimme yllättäen peräjälkeen pari reipasta harjoittelijaa ja heidän sekä "puolikkaan työntekijämme" avulla on navetalla ollut tekemisen meininki. Toivottavasti olemme voineet samalla antaa tarvittavaa oppia harjoittelijoillemme, ettei hyöty vallan jäisi yksipuoliseksi. Navetalla on ollut muutenkin kaikin puolin kiva työskennellä, kun fiilis on niin positiivinen ja sieltä uskaltaa myös olla tarvittaessa pois, kun luotettava henkilöstä on tuuraamassa. Lehmien kanssa on mennyt hyvin eikä isompia harmeja ole ollut muuten paitsi, että harmia kyllä aiheutti kuiviketurpeen loppuminen. Pari viikkoa koitettiin pärjätä pahnasilpun ja kutterin seoksella ja sitten olikin jo ekat utaretulehdukset käsissä. Täytyy olla kiitollinen, että kuin ihmeen kautta saimme Vapolta täyden rekan huippuhyvää turvetta. Nyt on tilanne rauhoittunut navetalla ja makuuosasto taas ennallaan. Ei siitä mihinkään pääse, että meidän navetan makuu-osastossa ei toimi muu kuivike kuin turve.
Nyt pitää vielä kehua vähän lehmiä. Tänä talvena ja keväänä hiehot ovat heruneet suorastaan ennätyksellisesti. Jo kolme (ayrshire) ensikkoa on herunut yli 40 kg; ideostarilainen Hummus reilu 41 kg, ristournilainen Hassu-Regan reilu 40 kg ja huippuna realityläinen Ihme, jonka paras mittalypsy on 43,2 kg. Ihme vetäisi jo ekaan mittaan lukemat 41,8 kg ja se on kyllä jo aika ihme meidän mittakaavassa, kun kaikki liki 30 kg heruvat ovat oikeinkin kelvollisia. Lisäksi useat hiehot ovat heruneet 34-39 kg. Kieltämättä tuntuu kivalta, että hiehot puskevat maitoa, mutta etenkin Ihmeen kohdalla jo oikeasti hermostuttaa, että mitenkähän rouvan käy, sillä tässä on jo ehtinyt tottua siihen ajattelutapaan, että hiehon ei tarvitse eikä edes pitäisi herutella mitään ennätyslukemia, jotta se saataisiin helposti uudestaan kantavaksi ja koska se on vielä keskenkasvuinen. No katsotaan miten tyttöjen käy. Myös vanhemmat lehmät ovat lypsäneet hyvin ja suurin osa toisen kerran poikineista on herunut reippaasti päälle 40 kg. Täytyy toivoa, että kesän ruokinta onnistuisi paremmin kuin edellisinä vuosina, sillä meillä on melkoinen joukko lehmiä poikimassa kesäkuussa eikä paljoa naurata, jos niiden lypsykausi menee pilalle pelkästään siksi, että aperuokinta-laidun -yhdistelmää ei saada toimimaan.
Kevät on aina ollut mielestäni paras vuodenaika, mutta aina yhtä yllättävän lyhyt. Joka vuosi huomaa miten paljon pihanurkissa pitäisi tehdä siivousta ja yleisilmeen kohennusta, samoin kasvimaa, marjapensaat, kukkapenkit odottavat toimenpiteitä, mutta hups, sitten onkin jo kesäkuu ja kaikki paikat rehottavat juolavehnän vallassa. Katsotaan jos huomisen äitienpäivän aikana saisimme jotain aikaan pihan puolella ettei taas kerran kävisi niin, että piha pääsee pahuuden haltuun. Ainakin säätilan pitäisi olla mitä parhain pihatöitä ajatellen, joten toivotaan, että myös inspiraatio olisi kohillaan.
Hyvää ja aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille!
1.4.2013
Uusi vuosi alkoi lehmien kanssa suotuisissa merkeissä. Lehmät, ja erityisesti ensikot, ovat heruneet tavallista paremmin ja alkuvuodesta saimme myös nauttia jonkinasteisesta lehmävasikkaputkesta. Säiden puolesta talvi on ollut minun mittapuuni mukaan tavallista leudompi ja navetassa on ollut ihan kelvollista työskennellä, sillä lypsyasemallakin on tarjennut hyvin. Jopa Winter Shown aikaan oli lähes suojakeli, mikä oli todella miellyttävää verrattuna viime vuoden -30 asteen hirmupakkasiin. Näyttely meni muutenkin kaikin puolin hienosti, sillä näyttelyssä ensimmäistä kertaa ollut Joukolan Jamaica (Oblique - J.Andalucia) oli suoraan Junior Champion!!! Myös muut hiehot menestyivät isoissa hieholuokissa hyvin, vaikka eivät ihan totoon päässeetkään. Lillin panostus hiehojen koulutukseen näkyi myös, sillä junnukilpailuiden kolme parasta olivat meidän "tallista". Taitavia olivat tietysti esittäjätkin, jotka menestyivät hienosti lainaeläimillä. Lilli voitti oman junnuluokkansa ja oli junnujen championkilpailussa Honorable Mention. Lehmäluokissa meni paremmin kuin kukaan olisi uskonut: Heissan oli kaikesta änkyröinnistään huolimatta luokassaan 3. ja sekä Assi-Regan että Viennetta voittivat luokkansa. Kotiin tuotavaksi tuli aika paljon palkintoja! Kaikin puolin hieno näyttely taas kerran, kyllä kelpaa tätä näyttelyä esitellä ja mainostaa ulkomaalaisille vieraille!
Jatketaan vielä sääasioista. Jotain outoa säätiloissa on kyllä ollut, sillä kovimmat yöpakkaset tulivat vasta maaliskuulla ja edelleen tätä kirjoitettaessa on öisin ollut reilusti toistakymmentä pakkasastetta eikä kevät tunnu etenevän. Kaikki paikat ovat yhä paksussa jäässä ja esimerkiksi pikkupihattoon on jäätynyt yli puolen metrin kerros tavaraa maahan eikä ole mitään mahdollisuutta saada sitä tyhjennettyä ennenkuin a) jäinen lumikinos sulaa liukuoven edestä ja b) traktorin kauha kykenee irrottamaan jäätyneen lanta-turve-heinä-kerrostuman lattiasta. Meillä on parhaillaan tolkuton määrä pikkuvasikoita, näistä vanhimmat odottavat pääsyä väljempiin oloihin ulkotarhaan ja pikkupihattoon ja kun sinne saataisiin porukkaa, voisimme siirtää kaarihallista seuraavat 12 vieroitettua vasikkaa vanhan navetan ryhmäkarsinoihin. Jonka jälkeen saisimme pihaton poikimakarsinoista seuraavat kymmenkunta vasikkaa kaarihalliin... Mutta homma seisoo, kunnes kevät suvaitsee tulla.
|
|
|
Meillä on käynyt talven aikana jonkin verran porukkaa lehmiä katsomassa ja olemme tietysti innolla esitelleet Semex-sonnien tyttäriä. Tämä viereinen kuva on otettu maaliskuun puolivälissä, jolloin ProAgrian jalostuksen pienryhmä Uudeltamaalta kävi katsastamassa karjamme. Otimme riviin 13 eri ikäistä ja sopivassa tuotosvaiheessa olevaa lehmää, jolloin näkee hyvin kuinka lehmät kehittyvät kun poikimakertoja tulee lisää. Kuvassa vasemmalta lukien Ammu-Lisa (2x), Edna (2x), Allison (3x), Fiksu (4x), Urrican (5x ja 59-tn lypsänyt) sekä reunimmaisena Viennetta (5x). Ensikot eivät mahtuneet enää samaan kuvaan. |
|
|
|
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
