|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ajankohtaista
2019
|
|
|
|
 |
|
|
|
31.8.2019
Navetan ja lehmien kuulumisia ei olekaan hetkeen tullut kirjoitettua tänne, sillä nykyisin päivityksiä tulee laitettua pääasiassa facen ja IG:n sivuille. Joskus tuntuu, että elämä lehmien kanssa on niin tapahtumarikasta, että ennen kuin huomionarvoisesta jutusta on ehtinyt "raportoida", onkin jo uusi asia peittänyt edellisen alleen. Mutta eipä tuo haittaa, lehmäammatti on edelleen mieleinen eikä vähissä määrin siksi, että jokainen päivä on erilainen ja koskaan et voi edellisenä päivänä tietää, mitä seuraavana tulee tapahtumaan.
Noin yleisesti meillä on mennyt tosi kivasti navetalla, tässä oli koko viime talven ja oikeastaan koko viime vuoden sellainen ajanjakso, että mitään isompia ongelmia ei ollut, lehmät pysyivät terveenä ja saivat lisää poikimakertoja. Joku taika tuossa uudessa hiehopihatossa ja umpiappeessa vaan on, sillä koskaan eivät lehmät ole näin terveinä poikineet. Vasta tänä vuonna alkukesän kuumilla keleillä tuli jokin ihme jakso, jolloin lehmille pompsahteli lieviä KNS- tai Uberis-tulehduksia. Sellaisia, jotka menivät yleensä ohi pelkällä eroonlypsyllä, mutta sitten tuli ongelmaksi ne, joilta yritettiin saada yksi nelkku umpeen, kaksi tulehtui laakista, kun lypsyä harvennettiin. Näistä toinen sai lopulta pyogeneksen tuohon huonoon neljännekseen ja lopulta koko lehmä piti poistaa, toinen on edelleen remmissä, kun unohdimme umpeutuksen. Nämä jutut olivat kuitenkin pientä siihen verrattuna, että menetimme kaksi erittäin hyvää 5 x poikinutta lehmää, Martin Josefiinan ja Joukolan B.Janis ET:n, ensin mainitun saatua clebsiellan ja toisen kolin. Kumpaakin lääkittiin ja kumpikin siitä tokeni ihan reippaaseen kuntoon, mutta ei enää tippaakaan maitoa kummastakaan. Mikäpä siinä sitten auttoi kuin odottaa lihan varoaika pari viikkoa ja ilmoittaa teuraaksi. Josefiina ei valitettavasti kestänyt tätä, vaan clebsiella jatkoi tuhojaan ja lehmän kunto romahti siihen malliin, että se oli pakko lopettaa. Janis sentään pääsi priimakuntoisena (niin paitsi ei maitoa) viimeiselle matkalleen. Mikähän tuohonkin utaretulehdusbuumiin sitten oli syynä, helteetkö pelkästään vai kevättalven rs-virus, joka alensi lehmien muuta vastustuskykyä, kuka tietää. No, ainakin Janis kärsi rs-viruksesta enemmän kuin muut, se nimittäin epäonnekseen poiki juuri silloin kun tauti iski ja nosti sille yli 40 asteen kuumeen. Janis parani lääkkeillä päällisin puolin ja vasikkakin oli ihan reipas, mutta ei Janis lähtenyt lypsämään ollenkaan sitä mitä aikaisemmin. Ehkä tuo kolitulehdus oli vain piste iin päälle ja sitten se oli menoa. Onneksi tämä ongelmavaihe navetalla kesti melko lyhyen aikaa ja nyt on taas palattu rauhalliseen elämään utareterveyden osalta ja muutenkin lehmät tuntuvat olevan hyvässä iskussa uuden sadon paalien syötön alettua. Uudet ensikot ovat lähteneet herumaan todella kivasti ja ovathan ne aika mukavia katsellakin.
Rehusato on se, mikä tällä hetkellä mietityttää. Viime kesähän oli järkyttävän kuiva eikä säilörehua tullut kuin murto-osa siitä mitä yleensä. Onneksi viime kesänä saimme monelta eri tilalta luvan korjata nurmea tai hömppää ja saimmepa jopa ostaa hyvän määrän muoviin paalattua olkea. Kaikki tämä pelasti viime sisäruokintakauden ja jokunen ylivuotinen säilörehupaali on jopa jäljelläkin, mutta jänikset ovat kyllä tehneet kiitettävästi reikiä alimpaan paalikerrokseen, ne taitavat kaikki olla menetettyjä. Tämän vuoden rehunkorjuu alkoi lupaavasti ja ensimmainen korjuukerta kesäkuulla tuotti oikein mukavan paalisaaliin, siitä jo vähän innostuttiin. Harmi vaan, että sen jälkeen on juuri meidän kohdalla ollut niin kuivaa, että uusi nurmi ei lähtenytkään kasvuun. Tätä kirjoitettaessa ei kakkossatoa ole tehty korttakaan ja nyt alkaa näyttää jo toooosi huolestuttavalta. Onhan tässä vielä toiveita, että nämä loppukesän lämpimät päivät sekä oikeaan kohtaan osuneet sadekuurot vielä pistäisivät nurmen kasvuun, mutta selvää on, että ruokinnallinen laatu ei ole missään tapauksessa yhtä hyvä kuin alkukesän rehuilla. Nurmet ovat jo paikoin alkaneet kellastua ja ovat korsiintuneita. Jos tämän olisi tiennyt ja olisi uskaltanut, niin tuo kituva kakkossadon alku olisi kannattanut silputa peltoon heinäkuun alkupuolella, silloin ehkä nyt kasvava nurmi olisi parempilaatuista. Mutta mistäpä sen kristallipallon voisi shopata, ilman sitä ei näköjään tule tehtyä oikeita ratkaisuja.
Olen muuten saanut kummasti virtaa näiden kotisivujen päivittämiseen siitä, että vanha uskollinen Fujitsun läppärini toimiikin yllättäen edelleen mainiosti kotisivujen päivityksessä ja se myös poimii langattoman verkon iPadista, joten mökkeröllä (etätoimistolla) voi omistautua kotisivuhommiin. Jostain syystä en ole aikaisemmin saanut tätä läppäriä toimimaan oikein minkään langattoman verkon kanssa, en reissuilla hotelleissa enkä edes mokkulalla, mutta nyt ihme kyllä iPadi on sen kaveri. Läppäri parka ehti pölyttyä oltuaan paperikasojen alla piilossa hyvinkin kolme vuotta täysin toimettomana, mutta mitä vielä, hyvin ansaitun loman jälkeen läppäri ryhtyi työntekoon kuin uusimmat tekniikan ihmeet. Niin siis mainittakoon, että tämä kotisivuohjelma on sen verran vanha versio, ettei se oikein ole toiminut uusimmissa pöytäkoneissani ja vanha tuttu kuvankäsittelyohjelma ei edes asennu nykyiselle pöytäkoneelle, mutta Fujitsullapa pelaa. Toivottavasti tämä tarmo säilyy meillä molemmilla ja kotisivut pysyvät aikaisempaa paremmin ajan tasalla. Tässä nimittäin kerätään samalla historiatietoa kokoon Joukolan tilan karjasta. Täältä on aina välillä mukava kaivaa esille vanhoja poistuneita lehmiä ja ihmetellä, että oliko meillä tuollainenkin. Saatikka miten hyödyllistä on joskus kelailla sukua taaksepäin jonkun tämän hetken mieluisan lehmän kohdalla. Joskus nämä karvalakkimallin kotisivut ovat hyvinkin tarpeen, sillä ihan kaikkea ei sentään verkkopalveluistakaan löydä!
Tähän loppuun vielä ne ihan eniten highlight-jutut, mitä viimeisimmän parin vuoden aikana on tapahtunut: olemme saaneet 5 (!!!) uutta satatonnaria, jotka ovat The Lehmät Lallin Uranium (syksy 2017), Lallin Unikko (2018), Uusi-Suon Äppelsider (2018), Nikkilän Amalia (2019) ja Lallin Apropo (2019). Jokohan seuraava satatonnari olisi vihdoin oma kasvatti? Ainakin Joukolan Yosetti kolkuttelee rajaa jo hyvin lähellä, maitoa oli 24.8. pidetyn mitan jälkeen 99665 kg. Yosetti ei kyllä lypsä enää kovin paljoa, joten rajapyykki tuntuu karkaavan aina vain edemmäs. Kumpa muorilla pysyisi onni matkassa vielä puuttuvien kilojen ajan. Ja eipäs unohdeta Joukolan Z-Isolden saavutusta, se on nimittäin nyt luokitettu 5. poikimisen jälkeen jo kolmannen kerran excellentiksi ja on EX90-3E. Respectit tästä, ei tunnu juurikaan löytyvän Isoldelle manttelinperijöitä tällä hetkellä, vaikka nuorisossa on muuten todella miellyttävän oloisia ensikoita. |
|
|
 |
|
|
| Tältä näyttävät kaikki alimman keroksen paalit talven jäljiltä. Huoh, pupujussit - niin söpöjä, mutta raivostuttavia tuholaisia. |
|
|
 |
|
|
|
Pieni asia ehkä teille lukijoille, mutta meille iso; vihdoin tuli ajankohtaiseksi uusia asuinrakennuksen katto. Onhan tässä kaikki vuodet pistetty rahaa lehmien ja hiehojen rakennuksiin, mutta nyt oli hoitajien vuoro. Kummasti tämä urakka sai vauhtia siitä kun kevään vesisateilla vettä alkoi tulla solkenaan työhuoneeseen. Pikkuisen pelästytti ja kattoremppa tuli tilattua. Nyt on hyvä.
|
|
|
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
