Ajankohtaista

					Ajankohtaista 2005 - 2006 Ajankohtaista 1-2 2007
		Ajankohtaista / maalis - huhtikuu 2007
	15.4.2007 Pari viimeistä päivää on ollut todella keväistä ja lämmintä. Tänään lämpömittari lähentelee jo 20 asteen lukemia. Olemme saaneet lasten avustuksella siivottua pihan ja kukkapenkit valmiiksi odottamaan kevään ja kesän saapumista. Tässä on ollut muutenkin erilaisia askareita, jotka pitäisi saada valmiiksi ennen Kanadan matkaa, jolle olemme Lillin kanssa lähdössä ensi keskiviikkona. Eilen sain valmiiksi pääsiäispyhinä aloitetun luokitustulosten kirjoitusurakan ja vielä illalla tein uuden Jasun, jotta matkan aikana on siementäjillä tieto mitä sonneja pitäisi käyttää. Eläinmerkkirekisterin tiedot ja kotsivujen eläintiedot alkavat myös olla ajan tasalla. Kun vain muistaisi kaiken mahdollisen mihin pitäisi navetalla etukäteen varautua, että osaisi jättää oikeat neuvot. Lämmin kevät on kuivattanut pellot -ehkä vähän liiaksikin - ja lehmät ovat päässeet jo "laitumelle". No eihän siellä kyllä mitään syötävää ole muuta kuin peräkärryyn laitettu säilörehu, mutta onnellisen näköisinä lehmät näyttävät auringossa makoilevan ja kyllä joku uutterampi yrittää maastakin jotain löytää. Pelottaa kyllä hieman, että tällä menolla ruoho ei edes ala kasvaa, kyllä vettä tarvittaisiin nyt toden teolla. Varsinkin tässä meidän kohdalla on niin tuulista aina, että pienet vesisateet ehtivät kuivaa ennen kuin ne pääsevät maahan asti. Tänä vuonna olisi syytä tulla huomattavasti parempi rehuvuosi kuin viime kesänä. Tiina oli meillä kuvaamassa torstaina ja saimmekin peräti 6 eläintä kuvattua: Tillin, KM Stjärnan, Tometan, Vohvelin, Velvetin ja Vaavikin. KM Stjärna aiheutti koko porukalle pientä hengästymistä karkaamalla juuri kun sitä oltiin viemässä kuvauspaikalle. KM Stjärna ei ollut oikein yhteistyöhaluinen ja se piti viedä traktorin kanssa pellolle. Siinä vaiheessa kun matkaa oli jäljellä enää viimeiset ratkaisevat 20 metriä, se alkoi pistää hanttiin niin voimalla, että naruriimu meni poikki. Ja sitten mentiin iloisesti. Tietenkin suoraan kohti 10-tietä. Jouko lähti ajamaan traktorilla perässä ja minä menin autolla toisesta suunnasta, muu porukka juoksi vaihteleviin suuntiin. Onneksi lehmä päätti kääntyä juuri ennen valtatietä naapurin tontille, josta se lähti palaamaan laidunpeltoa pitkin navettaa kohti. Kukaan ei kyllä valittanut palelemista siinä vaiheessa kun kanttura lopulta oli uudestaan köytetty traktorin perään. Pyydystyssession aikana aurinko oli ehtinyt siirtyä sen verran, että vaihdoimme kuvauspaikan perinteiseen "iltapäiväpaikkaan" lähelle uutta navettaa. Itse asiassa KM Stjärnan varsinainen kuvaus sujui aika nopeasti ja ainakin se oli niin valppaana, ettei korvien pystyyn saamiseen tarvinnut uhrata ainuttakaan kikkakolmosta. Kaikki muut kuvauskohteet olivat huomattavasti tavanomaisempia eikä muita ihmeempiä esityksiä nähty enää. Jännä nähdä kuinka kuvat sitten lopulta onnistuivat. Ja monet kiitokset vielä Hannulle kun jaksoi omien kiireidensä ja pisneksiensä keskellä tulla päiväksi auttamaan kuvauksissa! Huhtikuun alussa on poikinut kaksi uutta hiehoa; Umble ja Ulga. Kumpikin teki sonnivasikat ja varsinkin Ulgan alkiosonni Rounion Timjami x Calimero olisi voinut aivan hyvin olla lehmänenkin. Molemmat ovat kilttejä lypsettäviä ja ovat nopeasti tottuneet kulkemaan lypsyllä. Umble on myös herunut aika kivasti jo 23 kg:oon, vaikka se tosiaankin on vielä alaikäinen (täyttää 2 vuotta vasta heinäkuussa). Jos kaikilla Pulkkalan Näkyläisillä on samanlaiset utareet kuin Umblella, ei ole mitään huolta. Ulgan sekarotuinen sukutausta taitaa asettaa omat rajoituksensa sekä tuotokselle että rakenteelle, mutta ei se mikään hullumman näköinen lehmä sekään ole.
	7.4.2007 Maalis-huhtikuun vaihde on ollut tavallista takkuisempaa navetalla. Lehmille on tullut ihme vikoja, mitään yksittäistä syytä ei vaivoihin ole. Sairastelun aloitti Riisi, joka täyttyi vuorokausi sen jälkeen kun aloitimme uuden laakasiilorehun syötön. Illan mittaan lehmää lääkittiin ja yritettiin yhtä jos toista keinoa, mutta kaikesta huolimatta Riisi alkoi pullistua kuin räjähtämäisillään oleva ilmapallo, joten ei auttanut muu kuin iskeä puukko kylkeen. Putkipistintä ei luonnollisestikaan löytynyt juuri silloin mistään. Homma näytti aluksi hyvältä, sillä seuraavana aamuna lehmä märehti tyytyväisenä karsinassaan ja se oli syönyt yön aikana ison kasan kuivaa heinää. Pötsilääkkeiden antoa ja heinäkuuria jatkettiin edelleen, mutta heti kun kokeiltiin säilörehua, oli lehmä pallona. Tätä pullistumisen ees-taas-liikettä jatkui kolme viikkoa - joka kerta kun lehmä söi jotain, se täyttyi. Maidon tulo loppui tyystin, ennen sairastumistaan Riisi oli lypsänyt tasaisesti 50 kg päivätuotoksia. Lopulta lehmä alkoi näyttää koko lailla näivettyneeltä, joten päädyimme lopettamaan sen kotona. Samoihin aikoihin Riisin oireilun kanssa Raiku poiki ja sille jäi jälkeiset. Jotka sitten taas alkoivat vaivata ja lehmä söi huonosti ja se kaiketi oli syynä, että Raiku sai juoksutusmahan siirtymän. Lehmä leikattiin ja kaikki näytti taas aluksi menevän mainiosti, mutta tällä hetkellä Raiku jurottelee edelleen. Alan pikkuhiljaa huolestua sen kohtalosta. Tämä oli vasta alkua. Samana aamuna kun olin lähdössä Hankasalmelle kevätkokoukseen, kuulin ulkotarhasta kovaa vasikan huutoa. No mikäpä siellä muu kuin viikkoa aikaisemmin umpeen laitetun Runon ennen aikojaan syntynyt sonnipoika (odotettu poikimapäivä oli vasta 9.5.). Vasikka oli niin onnettoman kylmettynyt ja heikko että se lopetettiin. Runo oli oikein hyvässä kunnossa itse, mutta se todellakin oli umpeutunut viikossa niin, ettei siitä tule tippaakaan maitoa. Nyt se on ilmoitettu teuraaksi. Pari päivää sitten huomasin vanhimman lehmämme Niksin luoneen tiineytensä. Sen piti poikia vasta lokakuussa, vaikka se juuri saikin 305 pv tuotoksensa täyteen. Sekin on nyt poistolistalla. Nyt minun mielestäni vastoinkäymiset voisivat jo loppua. Tästä on pian pakko (tai saa?) lähteä shoppailemaan uusia hiehoja poistoeläinten tilalle. Jos sitten vaihdettaisiin aihetta. Tässä on parina päivänä käynyt melkoinen älläkkä foorumissa Aysrhirekasvattajien hallituksen päätettyä lopettaa muiden kuin ayrshireiden (käytännössä muut ovat olleet pääasiassa holsteineja) luokituksen sekä muun rotuisten eläinten ilmoitukset Ayrshire Marketissa. Olen yllättynyt siitä asennoitumisesta, jota kentällä ilmenee. Jokseenkin provosoivasti aloitettuun Foorumikeskusteluun ovat ottaneet osaa monet sellaiset, jotka eivät ole jäseniä, jotka eivät ole luokittaneet, jotka eivät edes ole aikoneet luokittaa, jotka käyttävät nimimerkkiä, mutta yhtä kaikki kommentit ja vaatimukset ovat melkoisia. On tietysti huomioitava, että Foorumi on vain keskustelupalsta, se ei ole paikka, jossa annetaan virallista palautetta yhdistykselle. Yhdistyksen kotisivuilla on kohta, josta voi lähettää palautetta yhdistykselle. No joka tapauksessa on myös osa foorumilaisia, jotka kirjoittavat omalla nimellään ja onkin mielenkiintoista lukea mitä he yhdistyksemme toiminnasta ja tarkoituksesta ajattelevat. Jäsenmaksun korotus tai suuruus on saanut kommentteja. Kukaan ei ole tainnut huomata, että jäsenmaksu on nyt ensimmäistä kertaa saman suuruinen kuin aikana, jolloin yhdistyksellä ei ollut kotisivuja, Marketia, foorumia tai luokitustoimintaa. Asiaa voi katsoa myös positiivisemmalta kantilta eli mitä jäsenmaksulla SAA tällä hetkellä: - Ayrshirekasvattajien hallitus järjestää vuosittain kevätkokouksen, syyskokouksen, talvitapaamisen ja kesätapaamisen. Kaikki kaksipäiväisinä tapahtumina illanviettoineen, taatusti mielenkiintoisine esityksineen sekä tilavierailuineen. - joka vuosi järjestetään rodun vuosinäyttely ja toissa vuodesta alkaen myös eläinhuutokauppa jäsenten eläimille - AF-luokituspalvelu on jo neljättä vuotta käytössä, nykyään 3 kertaa vuodessa järjestettävänä kierroksena - luokitusten yhteydessä saa maksutta sonnisuositukset sekä halutessaan apua myös näyttelyeläinten tai huutokauppaeläinten valinnassa - hallituksen jäsenet antavat neuvontaa sonnivalinnoissa ja tarvittaessa voidaan tehdä tilakäynti - jäsenistöä autetaan kaikin tavoin eläinaineksen tai alkioiden hankinnassa, näihin liittyen viikoittain annetaan neuvoja alkioiden valinnasta, alkioiden ostosta ulkomailta, autetaan englanninkielisten viestien lähettämisessä sekä neuvotaan vaikkapa nettipankin käytössä, nämä liittyen alkioiden tai eläinten ostoon ulkomailta - kahdesti vuodessa ilmestyvä Ayrshire-lehti sisältyy jäsenmaksuun - jäsenistön käytössä on Ayrshire Market, joka on maksuton - yhdistys ylläpitää talkoovoimin sekä kotisivuja että omaa keskustelupalstaa Ayrshire Foorumia. Tässä ei varmasti ollut vielä kaikki mitä yhdistyksellä on tarjota jäsenistölle. Sen sijaan se, mitä yhdistys ei enää jatkossa tee: - yhdistys ei luokita tai markkinoi holstein- tai suomenkarjaneläimiä. Onko holsteineläimien rakenneongelmat niin suuria tai markkinoiminen niin vaikeaa, että siihen todellakin tarvitaan Suomen Ayrshirekasvattajien apua? Keskustelun perusteellahan nimenomaan holsteinrotuisista oli suurin huoli. On myös vaadittu luokitusten suhteen yhteistyötä Holstein Klubin kanssa. Mielestäni toisen yhdistyksen jäsenet eivät voi alkaa vaatia Holstein Klubia yhteistyöhön kanssaan. Aloitteen tähän pitäisi tulla ennemminkin Holstein Klubin jäsenistön taholta. Tähän asti em. rotuyhdistys ei ole ollut halukas yhteistyöhön luokitusten osalta, se ei ole myöskään halunnut julkaista luokitustuloksia kotisivuillaan. Joten voi olla helpompi vaatia yhteistyötä kuin toteuttaa se. Eräs asia, mikä on minun mielestäni pohtimisen arvoista, on se, kuinka paljon vapaaehtoistyötä jäsenistö voi kohtuudella odottaa hallitukselta? Keskusteluissa heräteltiin jo henkeä, että lähdetään yleiseen kokoukseen esittämään vaatimuksia erinäisistä asioista. Aina kun esittää uutta tai laajempaa toimintaa, on järkevää tarjoutua itse mukaan talkootyöhön tai ainakin miettiä kuinka se toteutetaan käytännössä. Voi olla, että kaikki jäsenet eivät tiedä hallituksen jäsenten tekevän kaiken työn ilman mitään korvausta. Hallitukselle ei makseta edes kokouspalkkioita, ainoastaan matkakorvaukset ja niistäkin vain polttoainekustannukset. Suurin osa talkootyöstä aiheuttaa tekijälleen kustannuksia pitkien matkojen, yöpymisten tai kotona lomittavan henkilön palkkaamisen vuoksi. Luokituskierrokset ovat yksi kaikkein eniten talkootyötä vaativa osa yhdistyksen toimintaa. Meillä on ollut onni saada ihana porukka tekemään sitä työtä. Mutta ponnisteluista huolimatta jossain tulee vastaan raja paljonko kotoa voivat olla pois sellaiset henkilöt, joilla on lypsykarjaa ja perhettä. Itselläni ainakin on iso ongelma se, että vuosilomapäiviä on vain rajallinen määrä. Kun tätä edellä kerrottua ajattelee tarkemmin, on varmaan helpompi ymmärtää, että yhdistyksemme tehtäviä hoitavat sellaiset ihmiset, jotka ovat antautuneet täysin ayrshirerodun eteenpäin viemiselle. Mielenkiintoista ja innostavaa työtä jaksaa tehdä mielellään, eikä kenelläkään ole mielessä rahallinen korvaus. Paras palkinto on nähdä ne pienet edistysasekeleet, joita karjanomistajien asemassa tai ayrshirerodun kohdalla on nähty yhdistyksen toiminnan aikana. On myös ollut hienoa huomata, että yhdistyksemme on saanut arvostusta muiden maiden jo huomattavasti pitempään toimineiden ayrshireyhdistysten taholta. Ehkäpä jopa enemmän arvostusta kuin täällä kotimaassa, näin ainakin keskustelun perusteella voisi päätellä. Yhdistyksemme toiminta on laajentunut vuosi vuodelta ja nykyisin alkaa varmasti kaikilla hallituksen jäsenillä olla ajankäytöllisiä ongelmia. Jos toimintaa on pakko jostain kohtaa rajoittaa, niin eikö se ole järkevintä tehdä muiden rotujen kuin ayrshiren kohdalla? Ensi vuonna järjestetään Suomessa Ayrshiren maailmankongressi, jossa yhdistyksellämme on oma kolmen päivän osuus vuosinäyttelyineen vastuullaan. Tähän on pakko löytyä vielä uusia voimavaroja nykyisten tehtävien hoidon ohella eikä siinä vaiheessa ole mahdollisuutta murehtia holsteinien luokituksia. Ayrshirekasvattajien hallituksessa ei pelata poliittista peliä, jossa ajetaan omaa tai kaverin etua, vaan hallituksen jäsenet ovat sitoutuneet pitkäjänteisesti yhdistyksen toimintaan ja joutuvat tekemään päätöksia ajatellen yhdistyksen etua, eivät omaansa. Kaikilla hallituksen jäsenillä on jotain muuta rotua ayrshiren lisäksi, mutta omia luokituksia tai omien eläinten markkinointia ei kukaan ajattele, vaan pelkästään ayrshirerodun parasta. Asiat pitää laittaa oikeaan mittasuhteeseen ja tärkeysjärjestykseen. Ayrshirekasvattajat on selkeästi rotuyhdistys, eikä sen ole tarkoitus käyttää resurssejaan muuhun kuin ayrshirerodun hyväksi, ei sääntöjensäkään perusteella. Näin tiedän myös muiden rotuyhdistysten toimivan niin Suomessa kuin muissakin maissa. Ja uskon, että useimmat tämän myös pystyvät ymmärtämään asiaa tarkemmin ajateltuaan. Nyt kun pitkä vuodatus on kirjoitettu, on jostain alettava kaivaa motivaatiota jatkaa hommia kaiken tämän kalabaliikin jälkeen. Mutta onneksi on ayrshire-eläimiä navetta täynnä, niiden kehittämisessä riittää mielenkiintoista ja ajatukset toisaalle vievää haastetta. Joukolan Ayrshire toivottaa hyvää pääsiäistä kaikille!
	22.3.2007 Ayrshire-lehden teko on vienyt aikaa viimeiset pari viikkoa. Lehti saatiin painoon maanantaina ja tänään oli lopultakin tilaisuus alkaa päivittää kotisivuja. Tai oikeastaan nyt oli ensimmäinen vapaa ajankohta pitää päivityspäivä. Ryhmässämme oli tänään ulkopuolista vahvistusta kun Tiina oli myös mukana ja ryhtyi luomaan itselleen omia kotisivuja. Ihan selvästi meidän ryhmämme aktiivinen ote työhön oli tarttuvaa, sillä Tiina sai kotisivunsa valmiiksi (!) päivän aikana, meillä muilla jäi totuttuun tapaan vaiheeseen. Jos tässä jotain on saanut oppia kotisivujen päivittämisestä niin sen, että vaatetuksena verkkahousut ovat parhaat, sillä joka kerta tulee hyvässä seurassa syötyä niin paljon... Kuluneen kuukauden aikana on ehtinyt navetallakin tapahtua niin paljon, että päivitettäviä tietoja oli jo tosi paljon. Vasikoita on syntynyt ja joitakin lehmiä vaihteeksi poistettu, hiehoja on muuttunut lehmiksi, uusia valokuvia jne. Nyt pitäisi kaikkien eläintietojen olla ajan tasalla ja aika paljon tuli uusia kuviakin laitettua tai vaihdettua vanhojen tilalle. Lehmärintamalla yksi mainitsemisen arvoinen seikka on se, että sekä Rosetti että Kuortin Tilli on hyväksytty sonninemäehdokkaiksi. Kummankin jalostusarvo nousi kunnon lukemiin uuden indeksilaskennan myötä. Pitää melkein sanoa, että nyt on maailmankirjat sekaisin, kun sonninemäehdokasstatuksella on kaksi karjan parasta lehmää niin rakenteen, tuotoksen kuin lehmäperheidenkin osalta! Toivottavasti kehitys jatkuisi edelleen tuohon suuntaan, että sonninemät voi bongata karjasta muutenkin kuin papereista katsomalla. Sonneja näistä tuskin koskaan menee kaupaksi, koska siemennyssonnit on valittu omien jalostustavoitteiden mukaan, mutta tuntuu silti mukavalta, että omat tavoitteet ovat jollain tavoin tulleet yleisesti hyväksytyiksi. Kukapa olisi vuosi sitten uskonut, että näinkin vahvasti kanukkisukuiset voisivat joskus päästä indeksilaskennassa samalle viivalle suomiayrshireiden kanssa. Viimeisen viikon ajan on luokituskierros taas pyörinyt täydellä teholla. Meilläkin luokitettiin jokunen lehmä sekä kaikki Pauliinan ayrshire-ensikot. Tässä tulokset:
			Lunden Romeo Tometta GP 80 Solita (uusinta) GP 80 Joukolan Suttura (uusinta) GP 80 Kildare Daisy ET G 79 Lallin Tilda G 75 Joukolan Timmi G 75 Lallin Toora G 74 Joukolan Saframi (uusinta) G 71 Joukolan Ti-Amo G 71 Joukolan Tomelilla F 65 Pakasen Timjami G 75 Pakasen Taateli G 70 Pakasen Tuomipihlaja F 69 Pakasen Tequila F 60
	Huomisesta alkaen on tarkoitus lähteä taas kolmeksi päiväksi luokituskierrokselle Yvesin kuskiksi. Sitten onkin homma pulkassa tältä erää. Uusia luokitusvarauksia kesäkuulle on tullut jo reippaasti toistakymmentä, joten urakkaa on silloinkin tiedossa, hienoa!