|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ajankohtaista /
huhtikuu 2009
|
|
|
Tadaa - tässä se on vihdoinkin! |
|
|
|
 |
12.4.2009
Nii-in, uskomatonta mutta totta. Pitkäaikainen haaveeni oikeasta hautomakoneesta sai täyttymyksensä ja tuo kyseinen härveli nököttää nyt toimintavalmiina työhuoneessa. Tämä keltainen kaunotar on myyntiesitteen mukaan "markkinoiden hienostunein" hautomakone, minkä ilahtuneena pistin merkille. Ainoa pikku takapakki tulevalle haudontaprojektille on talven aikana kanalasta menetetty kukko, joka kuolla kupsahti vanhuuteen. Neitseellisistä munista on tunnetusti aika vaikea saada aikaiseksi poikasia, mutta onneksi apua on tulossa Lopen suunnalta, josta odotellaan kukollisten munien lähetystä. Ja sitten jos hyvin käy, niin ensi kesänä kanalassa tepastelee joukkio Joukolan Tipuja.
Maaliskuun aikana saimme oikein kunnon talven näille kulmille ja innostuin aamu- ja iltanavetalle mennessä muutamana päivänä kuvaamaan maisemien vaihtumista navettapolkuperspektiivistä katsottuna. Tässä vasemmalla olevassa kuvassa ollaan menossa iltatöille 24.3. Uutta lunta oli tuprutellut edellisinä päivinä ihan mukavasti. Päivä oli talvisen harmaa. Yöksi oli luvassa kiristyvää pakkasta, mutta seuraava aamu...
25.3. yllätti -19 asteen pakkasella. Sää muuttui tosi nopeasti kirkkaaksi pakkasilmaksi. Oli virkistävää huomata kuinka valoisiksi aamut jo olivat muuttuneet talven pimeyden jälkeen.
Tässä samalta päivältä 25.3. navetta talviasuisena aamutöiltä palatessa. Mitähän mahtoi kello olla? Varmaan aika paljon jo, sillä nykyisin navetalla menee melkoisesti aikaa, lehmämäärän huidellessa 75:ssä ja lypsettävienkin lähellä 70:ää. Uskomatonta kuinka pirteäksi voi tulla, kun ulkona on näin kaunis, kirpeä talvi-ilma. Siksi varmaan innostuinkin näitä maisemakuvia napsimaan.
Ja jälleen säässä tapahtui muutos yön aikana. Tämä kuva on otettu 26.3. aamunavetalle kävellessä. Ilma oli selvästi lauhtunut ja metsä kadonnut usvan peittoon. Huomattavan keväinen tuoksu ilmassa kosteudesta johtuen.
Maaliskuun lopulla päivät kävivät yhä aurinkoisemmiksi eivätkä yöpakkaset enää pystyneet pitämään lumipeitteestä kiinni. Tämä kuva on otettu 8.4. aamulla, jolloin kaunis luminen maisema on enää muisto. Lumen alta on paljastunut ikävän epäsiisti piha ja asuinrakennuksen ympäristö erityisesti kaipaa kipeästi siivoamista syksyisen kaapelikaivannon jäljiltä. Millähän ihmeellä saadaan puutarhakatokseen johtava laatoitus korjattua entiselleen. Ilmeisesti vanhan navetan edustan nurmikkoalue, jossa sähkökeskus sijaitsee, joudutaan myös kesällä uudistamaan kokonaan, on se sen verran ryöpeän näköinen.
Tämä kuva on tältä päivältä (12.4.). Pihapiiri on ollut kauheaa kuravellirapakkoa, mutta nyt se on alkanut osoittaa ensimmäisiä kuivamisen merkkejä. Lehmiä ei ole voitu enää päästää pellolle, vaan ne saavat haistella kevään tuoksuja pelkästään jaloittelutarhassa. Tyytyväisinä ne pakkautuvat tarhan päätyyn ja haistelevat kuonot pystyssä tuulta. Välillä olen huolestunut siitä, että ne unohtavat käydä syömässä, kun tuntuvat vain seistä kököttävän tarhassa mitään tekemättä. Kai se sitten vain on niiden mielestä hauskaa. Lantalan joutoporukka on ryhtynyt makailemaan ulkosalla aina kun on aurinkoista. Näyttävät nekin nauttivan kevätauringon lämmöstä. Ja näkyväthän nuo jo käyvän pellonkin puolella.
Tämä kuva oli ihan pakko ottaa. En voi olla ihmettelemättä meidän purkkikisuja, jotka änkevät aina samaan rehukuppiin nokosille. Ihmeellisintä on se, että ne ovat ihan sulassa sovussa, vaikka taatusti on ahdasta.
Tässä kuvassa on navetan lujahermoisin ja parhaalla ruokahalulla varustettu kisu, Antero. Mielestäni Kiwa tungettelee törkeällä tavalla toisen ruokaillessa, mutta Anteropa ei anna asian häiritä. Jos kerran jotain syötäväksi / juotavaksi on asetettu tarjolle, niin tämä (ent.) poika vetää sen napaansa, vaikka ympärillä olisi kiinteästi tuijottavia tai kuononsa joka paikkaan tunkevia bordercollieita enemmänkin. Anteron vyötärönympärys on alkanut levitä huolestuttavasti, vaikka ikää herralla on vasta noin yksi vuosi. Mutta kaikesta huolimatta Antero on yksinkertaisesti valloittava kissapersoona! |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Sitten viimekertaisen päivityksen on navetalla ollut suhteellisen tasaista elämää. Joitakin hiehopoikimisia on ollut ja nämä kaikki on päivitetty jo aikaisemmin lehmäsivulle. Vasikkatuuri kääntyi dramaattisesti sonnivoittoiseksi vuoden vaihteen jälkeen eikä lehmäsistä ole paljon hehkutettavaa vieläkään. Onhan niitä aina joskus jokunen tullut, mutta sonneja moninkertaisesti. Yksi mielenkiinnolla odotettu vasikka oli ensimmäinen Bonnie Brae Conn Valentin ET:n eka jälkeläinen, jonka Ringa pyöräytti kuudennella poikimisellaan. Tästä saimme tosi pitkäkinttuisen tyttelin, Joukolan Engelan. Nyt huhtikuulla pitäisi alkaa tulla lisää pikku-Valtsuja ja enpä pistäisi yhtään pahakseni, vaikka lehmävasikoita tulisi näistä enemmänkin.
Lehmät ovat pääosin olleet edelleen hyvin terveitä, mutta juuri nyt viimeisen viikon aikana on jouduttu turvautumaan sekä eläinlääkäriin että lääkkeisiin. Raiku poiki 1.4. ja kaikki meni aluksi mukavasti - ei halvauksia, ei mitään ongelmia - mutta 5 päivän kuluttua poikimisesta alkoi syönti takuta ja Raiku menetti nopeasti maitonsa. Maanantai-iltana oli pakko pyytää päivystävä lääkäri sekä Sireenille että Raikulle. Sireeni kaatui lypsyasemalle tullessaan ja olin varma, että sillä on alkava halvaus, mutta eläinlääkärin tullessa ei lehmä enää vaikuttanutkaan kipeältä. Ehkä se sai jotain apua heti antamastamme Bovicalcista ja magnesiumista. Raiku sen sijaan oli hieman kuumeinen ja tosi huonon ja pörröisen näköinen. Eläinlääkäri totesi pientä kilinää juoksutusmahassa ja lehmää lääkittiin ja letkutettiin. Vielä seuraava päivä sinnikkäästi yritettiin saada Raikua kuntoon pellavansiemenjuotolla, mutta keskiviikkona oli taas pakko ottaa lääkäri. Onneksi löytyi eläinlääkäri, joka suostui leikkaamaan lehmän, sillä juoksutusmahahan siellä vaivasi. Ihme juttu sinänsä, sillä Raikulta on leikattu juoksutusmaha 2 vuotta sitten kolmannen poikimisen jälkeen, eikä sama vaiva silloin kovin usein uusiudu. No, onneksi näitä juoksutusmaha-leikkauksia ei ole paljoa ollut, edellinen kerta oli juuri tuo parin vuoden takainen saman potilaan leikkaus. Raiku ei vielä ole ihan ennallaan, mutta sen verran hyvin operaatio auttoi, että ennen kuin eläinlääkäri oli ehtinyt poistua pihasta, alkoi Raiku jo syödä heinää, vaikka oli vielä rauhoituksesta nuupeana. Toivotaan nyt, että se kuntoutuu yhtä hyvin kuin viimeksi, jolloin lypsykausi oli ihan normaali huolimatta alkuvaikeuksista. Sireenille sen sijaan ei kuulu edes näin hyvää. Se sai utaretulehduksen toissailtana ja sille oli pakko aloittaa lääkitys heti, sillä vointi oli sen verran huono. Tänä aamuna Sireeni ei päässyt heti ylös karsinassa, joten tilanne näytti huolestuttavalta, vaikka lehmä märehtikin ja myös söi eteen kannettua rehua. Onneksi Sireeni sentään myöhemmin nousi ja sairas neljännes saatiin lypsettyä ja lääkittyä. Muuta lypsettävää ei sitten ollutkaan, on sen verran vähiin maidot menneet. Nyt on peukut pystyssä, että lääkkeet purevat ja tämäkin lehmä vielä saadaan kuntoon. Jotenkin vain on hieman pessimistinen tunnelma, sillä Sireeniltä lääkittiin jo tammikuussa yksi utaretulehdus, kun se teki poikimisensa jälkeen samaa että ei noussut kunnolla ylös, vaikka ei halvausta ollutkaan ja sai karsinassa maatessaan utaretulehduksen. Outoa on kyllä se, että tämän väliajan Sireeni on ollut teräkunnossa, herunut 45 kg paikkeille ja ollut kaikin puolin elinvoimaisen oloinen. Nyt sitten ihan yllättäen taas samoja oireita kuin alkuvuodesta. Ei lupaa hyvää.
Helmi-maaliskuulle sattui paljon erilaista ayrshirepuuhaa. Työllistävimpänä tietysti lehden teko, mutta toisaalta se on niiiiiin mielenkiintoista, että työn sitovuus unohtuu heti kun uusi lehti on kädessä. Lehden teon kanssa päällekäin meni taas luokituskierroksen järjestely, mutta sekin sujui kuin rasvattu hyvien kuskien ansiosta. Tuloksiltaan kierros oli uskomattoman hyvä, paras tähänastisista, jonka myös Yves innostuneesti pisti merkille. Meille Yves tuli vasta kierroksen toiseksi viimeisenä päivänä ja oli yhden yön. Omat luokitukset menivät todella hyvin eikä yksikään eläin ollut alle G70 ja GP-tuloksia tuli useita, samoin aika monta nousijaa löytyi. Mitään superpisteitä ei kukaan saanut, mutta itseä ilahduttaa ja käytännössä lypsäessä jo huomaakin eläinaineksen tasaisuuden lisääntymisen. Nuorissa lehmissä ei ole yhtään täyttä pommia ja omaan käteen oikeinkin mukavia lypsettäviä ovat myös nuo G70-75 pisteen lehmät. Eikähän sitä koskaan tiedä, vaikka joku niistä vielä parantaisi pisteitään. Pikkuhiljaa sitä alkaa ymmärtää, että tosi moni ensikko parantaa tulostaan, joten huonommistakaan pisteistä ei kannata olla pettynyt. Kysytään vain kärsivällisyyttä odottaa nuoren eläimen kehittymistä.
Ensi viikon keskiviikkona olemme lähdössä Lillin kanssa Kanadaan ja viikon kuluttua on paluu. Ennen matkaa on vielä vaikka mitä järjesteltävää ja pahoin pelkään, että se tuttu viime hetken paniikki saadaan taas aikaan. Matkakuumetta alkaa kyllä jo olla ilmassa ja on tosi kiva lähteä reissuun katsomaan hienoa näyttelyä ja sekä uusia että entuudestaan tuttuja tiloja. Onhan edellisestä St-Hyacinthen reissusta sentään "jo" 2 vuotta aikaa...
Kirjoitinkin jo foorumiin, että tuli sitten pääsiäisen kunniaksi vaihdettua jouluverhot keväisempään mallistoon. Mikä mahtaa olla syynä, että nuo jouluverhot jotenkin vaan jämähtävät keittiön ikkunoihin joka ikinen vuosi? Nyt tuli kyllä tehtyä uusi ennätys, sillä ihan pääsiäiseen asti ei sentään ole aikaisemmin mennyt verhojen vaihdon kanssa. Koko keittiö muuttui valoisammaksi kertaheitolla. Muuten on pääsiäisemme sujunut perheen kesken pääsiäisateriasta, mämmistä ja suklaamunista nauttien. Vielä huomispäivä on tätä mukavaa leppoisaa aikaa, mutta tiistaina alkaa kiireet pakkaamisen ja muiden hommien kanssa. Mm. kirvesmiehet tulevat navetalle asentamaan lypsyasemalle uutta porttia. Vanha on sen verran omatekemä viritys, että työ ei ole ihan yksinkertainen, vaan rautaa pitää poistaa ja pultata uutta tilalle, että saadaan jotakin, mihin uusi portti kiinnitetään. Viime viikolla miehet vaihtoivat jo 3 muuta porttia ja lypsyaseman ulosmenopuoli onkin pelannut hienosti sen jälkeen.
Oikein hyvää ja aurinkoista pääsiäisen jatkoa kaikille! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
