|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ajankohtaista /
kesä-heinäkuu
2009
|
|
|
|
21.7.2009
Kaiken tulipalon jälkiselvittelyn ja rakentamiseen liittyvän lisäpuuhan ohella on elämä jatkunut kutakuinkin normaalisti. Tämä tarkoittaa sitä, että osallistuimme suunnitelmien mukaan Haapajärvellä pidettyyn Ayrshiren vuosinäyttelyyn, vaikka matkaa oli paljon eikä oikein osattu päättää ketä sinne asti lähdettäisiin viemään. Lomitushommat kotosalla järjestyivät hienosti ja siksi olikin helppo suunnata auton nokka kohti pohjoista. Mukana olivat Lilli ja Linda, sillä Ola suoritti samaan aikaan rippikoulun viimeistä leiriviikkoa. Lehmistä lähti lopulta mukaan vain yksi eli Viennetta, joka nappasi koko potin ollen vuosinäyttelyn Grand Champion, - ensimmäinen meille tullut tällainen titteli! Ylin kuva on lähinnä "tästä kaikki alkoi" -kuva eli jouduin palkintojenjakoavustajaksi juuri siihen lehmäluokkaan, jossa Viennetta otti ykkössijan. Oli hauska tehtävä onnitella Viennettaa esittänyttä Chris Studeria hienosta saavutuksesta. Viennetta palkittiin ennen championkehää parhaasta utareesta ja samoin Progeny of dam -luokan voitto tuli parille Viennetta ja Yosetti lähinnä Viennetan ansiosta. Onnittelut lähtivät heti molempien emälle Rosetille. Championkehä oli jännittävä, sillä siellä oli useampi todella vahvoilla oleva lehmä ja olinkin aivan onnesta soikeana, kun tuomari lopulta läpsäytti Viennetan voittajaksi. Ei voi mitään, mutta voittaminen tuntuu aina hienolta, onhan se jonkinlainen palkinto vuosien työstä.
Tässä kuvasssa tuomari Ken Rose katsastaa vielä kertaalleen Viennetan.
Haapajärven ayrshirenäyttely päättyi yllättäen Hymy-lehden toimittajien valitseman "lehdistön ihannetytön" kruunaamiseen arvokkaalla tiimarikruunulla. Samalla Viennetasta leivottiin uusi valtakunnan tissimissi, joka pääsi peräti Hymy-lehden kanteen. Arvelenpa, että Hymyn irtonumeroita on myyty jokunen ylimääräinen ainakin siitä päätellen, että monet lehmäihmiset ovat olleet hyvin perehtyneitä lehdessä olleeseen lehmäaiheiseen parin aukeaman juttuun. Onhan se aina mukavaa, jos lehmät pääsevät julkisuuteen positiivisessa mielessä.
Hiehomme pärjäsivät myös oikein hyvin luokissaan, vaikka vain Assi-Regan otti luokkavoiton. Sale of Stars -huutokaupassa meiltä oli myynnissä 2 hiehoa (J.Ange-Lisa ja J.Ahkera-Lisa). Molemmat menivät kaupaksi ja hintataso koko huutokaupassa oli hyvä.
Minä lähdin näyttelystä kotiin jo lauantaina valmistautumaan Olan rippijuhliin, mutta Linda ja Lilli jäivät vielä sunnuntaiksi, jolloin oli vuorossa junnukilpailu. Lilli menestyi hyvin saavuttaen luokkavoiton Joukolan Alman kanssa ja ollen vielä Junior Handler varachampion. Sen jälkeen olikin tyttöjen mukava lähteä kotimatkalle.
Heti Haapajärven näyttelyn jälkeen alkoivat Ammujaisten valmistelut toden teolla. Oma perinteikäs näyttelymme järjestettiin 10.7. ja sitä ennen pidettiin vielä kahden päivän korkean paikan leiri junnuille. Opettajiksi ja tuomareiksi olimme saaneet Campbell ja Chadam McOuatin Kanadasta. Meiltä oli näyttelyssä eläimiä peräti 9 kpl, joten klippausta, pesua ja hoitamista riitti. Onneksi lapsista on jo iso apu ja osaavat jo paljon tehdä myös oma-aloitteisesti.
Viereisissä kuvissa näkyy hyvin kuinka erilainen on junnuilla tunnelma kehän ulkopuolella, jossa hymy on herkässä, mutta kehässä ilme on hyvinkin keskittynyt. Lilli kilpaili taas Alman kanssa ja tuloksena 4. sija omassa luokassaan. Lillin kommenttien mukaan Alma heittäytyi hieman itsepäiseksi, joten aivan parasta menestystä ei voinutkaan odottaa.
Eipä näytä kilpailujännitys vaivaavan Ola-Pekkaakaan kehän ulkopuolella, jossa selvästikin mietitään ihan muita asioita kuin tulevaa kilpailua.
Joukolan Andalucia käyttäytyi kehässä rauhallisesti ja Ola tuli samoin kuin Lilli neljänneksi luokassaan.
Joukolan lehmäjoukkue (Vohveli, Viennetta ja Velvet) osasi ottaa rennosti parsissaan. Näyttelyn tuoksina on vielä edessä päin.
Ammujaiset menivät osaltamme niin hienosti kuin vain mahdollista. Kuvassa oleva unelias lehmäjoukkue nimittäin toi ayrshireiden voiton kotiin. Velvet oli ensikkoluokan ykkönen, Vohveli kaksi kertaa poikineiden ykkönen ja Viennetta saman luokan kakkonen. Jokaisen lehmäluokan kaksi parasta pääsi championkehään ja siellä ayrshirerodun Senior Championiksi valittiin Vohveli, varachampioniksi Viennetta ja honorable mentioniksi Velvet. Aivan uskomatonta! Tässä kuvassa tittelit on juuri jaettu ja pääsimme poseeraamaan tuomarin, kehäavustajan ja eläintemme esittäjien kanssa. Upea hetki ja haluamme vielä kerran kiittää kaikkia teitä, jotka autoitte eläintemme esittämisessä. Ilman ammattitaitoisia apuvoimia ei eläimiä edes saataisi kehään näytille. KIITOS TEILLE!
Aivan Ammujaisten päätteeksi oli vuorossa karjakilpailu. Olen monta vuotta haaveillut, että joskus olisi 3 sellaista lehmää, joiden kanssa voisi osallistua karjakilpailuun. Tähän asti mukana on ollut aina vähintään yksi hieho ja eihän se ryhmä silloin miltään näytä. No nytpä toteutui tämäkin haave ja saimme ryhmässämme esitellä ensimmäistä kertaa kolme lehmää. Ja voittohan siitä napsahti. Nähtävästi joidenkin mielestä voittajalle kuuluu kylmä kylpy ja kun meikäläistä ylipainoista ei pystytty kantamaan mihinkään vesiastiaan, niin eräät hyväkkäät päättivät hoitaa homman kolmella ämpärillisellä kylmää vettä. Mutta eipä hätiä, tässä on kuvamateriaalia todisteeksi ketkä olivat asian takana! Vapiskaa syylliset, asia ei jää tähän!!! |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
Kissaosastolla on taas kerran nähty kuinka elämässä on jatkuvuutta. Tulipalon yhteydessä kadonnutta Viirua ei ole löytynyt, ei edes navetan raunioista, joten kaipa se päätti vaihtaa vaarattomampaan ympäristöön. Mutta eivät kissat tähän näytä loppuvan. Touko-kesäkuun vaihteessa sekä Unna että Honey ja jopa Hannankin kissa tekivät pennut. Unna omi kätevästi koko pesueen itselleen ja on nyt hoidellut 10 pennun laumaa kokenein ottein. Lilli kantaa kisuille kaupan ruokaa järkyttävät määrät ja huolehtii kaikin tavoin kissalauman viihtyvyydestä. Milloin ovat kissat ulkoilemassa tarhassa, milloin kantokopassa jossain muualla, kuppeja ja kissojen tyynyjä, vilttejä ym. pestään päivittäin. Lilli on juuri nyt parin päivän serkkulavierailulla ja kotiin jääville annettiin A4-kokoa oleva ohjelappu siitä mitä kaikkea kissanpennuille pitää antaa tai tehdä ja kuinka monta kertaa päivässä. On jouduttu oikein jakamaan kissanhoitovuorot... Viereiset kuvat on Linda ottanut uudella kamerallaan, joka hankittiin eilisellä shoppailureissulla. Kyllä kissanpennut voivat olla söpöjä! Mainostetaan nyt vielä, että kivoja kisuja olisi vapaana 5 kpl, jos jollakin olisi tarvetta. Värivalikoimaa löytyy.
Näyttelyiden lisäksi on alkukesään mahtunut monenlaista. Rakennustyömaalla ei ole tapahtunut montaakaan näkyvää asiaa, vaikka tarvikehankintoja on tehty ja esim. verhoseinistä ja hormeista alkaen tavaraa on jo saapunut tontille. Rakennuksen kaaret ja kattoelementit ovat työn alla ja kunhan ne ovat valmiit, saadaan ne pystyyn ja paikoilleen nopeasti. Uuden lämpökeskuksen lämpökanaalit on jo maan alla ja maa-alue tiivistettynä. Lantakoneeksi päädyimme hankkimaan amerikkalaisen Patzin, jonka toimitusta päästäneen lähiaikoina pakkaamaan Atlantin tuolla puolen. Itseäni huolestuttaa eniten se, että lattian valu näyttää viivästyvän. Se on varmaankin kaikkein isotöisin ja vaativin osa-alue, joten aikaakin siihen tulee kulumaan. En halua edes ajatella mitä sitten tehdään kun on loka-marraskuu tai vielä myöhempi ja lehmät lypsetään edelleen vanhassa navetassa eikä laitumella olevalle nuorelle karjalle ole tilaa...painajaisiahan tuosta voisi saada. Toivottavasti nyt pian on jotain isompaa näkyvää valmiina jolloin voitaisiin olettaa, että rakennus on käyttövalmiina loppuvuodesta.
|
|
|
 |
|
 |
|
|
Kesäkuun luokituskierros oli hieman lyhyempi kuin maaliskuinen, mutta useampi päivä siinä silti meni. Edelleenkin luokitus on yksi mielenkiintoisimpia aluevaltauksia, joissa olen saanut olla mukana. Lilli lähti mukaan reissun päälle, sillä kävimme tervehtimässä luokituksen merkeissä kevään Kanadan matkalaisia. Olipa kiva tavata teitä tuttuja, luokituskierros tuntui ihan lomareissulta. Mutta jännittävin osuus odotti lopulta täällä kotona eli omien lehmien luokitukset. Tällä kertaa saatiinkin sitten sellaiset pojot lehmille, että oksat pois. Ihan jokusta olin ajatellut uudestaan luokitettavaksi, mutta lopulta navettaan otetuista toistakymmentä luokitettiin uudestaan. Huippupisteitä minun mittapuuni mukaan saivat KM Stjärna VG89, Tilli VG88, Viennetta VG87, Vohveli ja Tometta VG86 sekä Ulma VG85. Vielä seuraavana aamuna ajattelin, että olikohan kaikki vain unta ja piti vielä uudestaan käydä hypistelemässä luokituslomakkeita. Totta se oli ja nyt on uudet luokitustulokset kirjattu jokaisen lehmän kohdalle.
Oho miten pitkä päivitys tästä lopulta tuli, kun kuviakin oli niin paljon. Jospa jatkossa saisin aikaiseksi kirjoittaa vähän lyhyemmin, mutta vastaavasti useammin kuulumisiamme, jotta eivät mahdolliset lukijat aivan pitkästyisi.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
