|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ajankohtaista /
elo-lokakuu 2009
|
|
 |
21.10.2009
Kuluneen kesän ja syksyn aikana lähes jokainen tapaamani tuttu on kysäissyt ensimmäiseksi mitä kuuluu navettaprojek-tillemme. Joka kerta olen antanut vastauk-seksi varovaisen toiveikkaan arvion, että lupaavasti etenee ja kaipa se jo marraskuussa valmistuu. Nyt näitä kuvia katsoessa alkaa melko vahva epäilys kalvaa tuon suunnitellun aikataulun suhteen. Navetan rakentamisessa vain tuntuu kerta kaikkiaan olevan niin monta eri työvaihetta, että vaikka näkyvää tulee joka päivä valmiiksi, niin silti tekemistä riittää isollekin kirvesmiesporukalle. Eniten tässä huolestuttaa talven tulo ja ulkona olevat eläimet. Toistaiseksi ei tosin ole ollut mitään hätää ja onneksi saatiin melkoinen lauma Huitille odottamaan alkioita, mutta on sitä porukkaa vielä ulkosalla kotitarpeiksi. Navetan sisävalut ovat lähes valmiit, kaikki lattiat, makuuosasto, visiiripöydän alusta, lypsyasema, lantakourut ja toimisto. Tällä hetkellä viimeistellään karsinoiden eteen tulevan ruokintapöydän valua ja sen jälkeen pitäisi navetan molempiin päätyihin valaa ulkopuolelle sementtilaatat. Kymppitien puoleinen päätyseinä on tänään koolattu, samoin pihan puoleinen verhoseinän runko on tänään tehty. Toimiston ja lypsyaseman valmiiksi saaminen viekin sitten tovin, mutta ne kai ovat seuraavaksi vuorossa, koska asemaa pitäisi päästä pikapuoliin asentamaan. Onneksi aika monta työvaihetta on ostettu eli tilattu tarvikkeet asennettuina, joten oma kirvesmiesporukka ei joudu kaikkea tekemään. Huomenna pitäisi olla visiiripöydän rehukaukalon asennus ja sen jälkeen päästään tekemään sen yläpuolelle verhoseinän runkoa. Näitä kun tässä luettelee, niin melkeinpä alkaa tuntua mahdottomalta saada navetta käyttökuntoon reilussa kuukaudessa. Varsinainen rakentaminen päästiin aloittamaan vasta elokuun alussa, joten siihen nähden pytinki on noussut hurjaa vauhtia. Viereiset kuvat on otettu eilen ja ylimmästä kuvasta selviää hyvin, että aikaisemmin suht. siisti navetan ympäristö on tällä hetkellä täynnä kaikkea mahdollista tavaraa, navetta suorastaan peittyy niiden taakse. Seuraava kuva on makuuosaston puolelta, johon visiiripöytä tulee oikealle, sitten on kuva karsinarivin alueesta ja toimisto-maitohuonetilasta sekä lypsymontusta. Eiköhän tästä nyt kuitenkin navetta vielä tule, vaikka nyt voi näyttää vähän epätoivoiselta. Edellinen navetta valmistui huomattavasti hitaammin, joten sen puoleen menee tosi hyvin.
Lehmäpuolella on ollut edelleen hiljaista, sillä poikimisia ei ole montaakaan ollut. Yksi ikävä juttu kyllä on ylitse muiden: Velvet kuolla kupsahti kun olimme onnistuneet juottamaan sille pellavat keuhkoihin. Se siitä lehmästä. Tekisi vieläkin mieli hakata päätä seinään, niin paljon harmittaa joka kerta kun asiaa muistelee. Pakko jotenkin psyykata itsensä suunnittelemaan Velvetin kauniin pokerilaisen tyttären Z-Alisian huuhtelua. Onni tosiaankin, että Velvetiltä jäi peräti kaksi kappalein pokerilaisia tyttäriä. Eiköhän se tästä vielä iloksi muutu.
No mutta onhan lehmäpuolella sentään saatu melkoinen jymypaukku - Komålen Stjärnasta tuli EXCELLENTTI !!! Miten meinasikin unohtua tällainen asia. Taidan laittaa Stjärnan kuvan kotisivujen aloituskuvaksi . Edellinen olikin muuten Velvetin ilmeikäs pääkuva, jonka otin elokuisena iltana umpilaitumella. Siirretään se kuva muistojen kansioon. Lokakuun luokituskierros meni kaikin tavoin putkeen meidän lehmien osalta, VG-tuloksia tuli useampia ja loput olivat GP-tuloksia yhtä lukuunottamatta ja sekin oli tosi hyvä G79. Olen päivittänyt pikkuhiljaa lehmien ja nuorenkarjan tiedot ajan tasalle, joten lehmien sivuilta löytyvät uudet luokitustulokset ja tiedossa olevat valmistuneet 305 pv tulokset ym. tiedot. Aika paljon jää kylläkin hoitopaikkojen eläinten tietoja vielä puuttumaan, mutta lisäilen niitä sitä mukaa kun tietoa tippuu.
Viereisessä kuvassa on Huittien ja meidän uusien syndikaattieläinten eka jälkeläinen! Hän on (ainakin Suomessa) yyberharvinaista kanarotua eli hollantilainen Kraienkoeppe, kuvassa aivan vastakuoriutunut ja märkä. Nyt tipunen on jo pöyheänpullea ja touhukas. Mikko on jo kahdesti toimittanut meille Hänen vanhempiensa tuottamat 3 + 3 munaa haudottavaksi, mutta vain tämä yksi on saatu kuoriutumaan asti. Oikein naurattaa kuinka yksinkertaista on kuljetella kanojen "alkioita", ei mitään typpipyttyjä, munakennoon vaan ja menoksi. Olemme Mikon kanssa toimineet ahkerasti kana-harrastuksen sanansaattajina ja Mynämäen suuntaan onkin perustettu paikallinen kanasyndikaatti. Syndikaatti halusi ahneuksissaan ostaa koko edellisen 14 kuoriutuneen maatiaispoikasen erän meiltä. Nyt sinne kuolataan kukkoa, joka varmaan järjestyykin, sillä tässä kuvassa on viimeisin tipuerä, joka on alkuperältään Piikkiöläistä maatiaiskantaa Kuralan Kylämäestä. Karjakerhon suomenkarjapäivän yhteydessä tein heräteostoksen ja ostin Kuralasta 20 kpl maatiaiskanojen munia. No ei kyllä ollut likikään niin kallis hankinta kuin jotkut heräteostokset karjahuutokaupoissa.
Huomenna lähdetään Seinäjoelle Ayrshire-kasvattajien syyskokoukseen, josta tuleekin varmasti mielenkiintoinen tapahtuma. Tapaamisiin siellä! |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|
 |
|
18.8.2009
Vettä on tullut pari päivää kuin esterin p...stä, mutta ei haittaa, sillä sisällä on riittänyt jännäämistä tipujen kuoriutumista odotellessa. Jo eilisiltana ilmestyi ensimmäiseen munaan pieni särö, aamulla niitä oli jo viidessä ja iltapäivällä kahdeksassa. Munien sisältä kuuluu tarmokasta piipitystä ja juuri äsken luulin , että vähintään tuli on irti, kun Ola tuli tekemään hälytystä, mutta onneksi asiana olikin että eka tipu on kuoriutunut! Vastasyntynyt piti ikuistaa heti. Ja nyt tätä kirjoitettaessa huudetaan olohuoneen puolelta, että toinenkin tipu kuoriutui. Toivottavasti saadaan yön aikana lopuistakin munista tipusia.
Alla vielä lähikuva "esikoisesta".
Navetan puolella näyttäisi utaretulehdustilanne rauhoittuneen toistaiseksi. Muuta uutta ei sinne kuulukaan, paitsi että Peikko pahus tekaisi Potterista kuolleen lehmävasikan.
Viime viikolla olin Lillin kanssa Viitasilla satatonnarijuhlissa ja ayrshirehallituksen kokouksessa. Juhlat oli hienosti järjestetty ja paljon oli nähty vaivaa vieraiden viihtyvyyden takaamiseksi. Kuukkeli-baarista ei voi olla kuin kateellinen! Hieno päätös juhlille oli traktorimatkailuvaunulla tehty kierros perinnebiotooppilaitumille. Kotiin palasimme juhlista lahjan kanssa, sillä peräkopissa matkasi Kallion Merjan Lillille antama syntymäpäivälahja, lsk-vasikka Kurhilan Emma. Sekin oli tietysti hienoa tässä reissussa, että pääsimme Lillin enolaan yökylään ja Jussi järjesti jopa autokyydin mennentullen. Kiitos Jussi!
Rakennustyömaalla näytti 17.8. tällaiselta. Miehet aloittivat maitohuoneen ja karjakeittiön sisäseinien harkkojen muurauksen sellaisella vauhdilla että tänään urakka jo tuli valmiiksi. Nyt näyttää tämä osa navetasta huomattavasti tutummalta. Kovin kaukana silti ollaan vielä valmiista navetasta, mutta iltapäivällä käydyn palaverin jälkeen ollaan kaikki osapuolet hyvinkin toiveikkaalla mielellä, että tästä eteenpäin tahti vain kiihtyy työmaalla - kunhan kaikki menee suunnitellusti...
Ja sitten sitä poutasäätä taas, kiitos. |
|
|
 |
|
 |
|
9.8.2009
Rakennustyömaalla on lopultakin tapahtunut jotain näkyvää: rakennuksen runko on jo pystyssä samoin kuin osa kattoruoteista. Ensi viikolla alkaa katto-elementtien asennus. Monella muullakin sektorilla on täysi tohina päällä, mutta silti alkaa epäusko vallata alaa - näinköhän pytinki nousee loppuvuoteen mennessä?
Eilen oli Marttilan kunnan 600-v juhlat mikä sai kuntalaiset liikkeelle ja osallis-tumaan historialliseen kavalkadiin ja Martin kesteihin. Joukolla oli monen muun vapaaehtoisen mukana rooli juhlan kunniaksi valmistellussa näytelmässä, joka eteni aikakausittain. Lopuksi kaikki näyttelijät kutsuttiin lavalle aplodeerat-tavaksi. Vanhat asusteet loivat mukavasti vanhanajan henkeä sekä näytelmään että koko tapahtumaan. Mukava päivä!
Tipuprojekti on saatu myös vireille. Hauto-makone tekee uutterasti työtään olo-huoneen nurkassa ja mielestäni se sopii aika hienosti sisustukseen. Viikon kuluessa pitäisi poikasten kuoriutua, jos vain kaikki on mennyt nappiin. Tosin Olan kanssa lähdettiin tähän ekaan haudonta-projektiin enemmänkin opettelumielellä kun ei oltu ihan varmoja kaikista masinan säädöistä. Taskulampun kanssa on läpi-valaistu munia ja lähes kaikki kyllä lähtivät kehittymään. Vielä on kuitenkin jäljellä se vaativin vaihe eli kuoriutuminen. Toivottavasti on pian kerrottavana iloisia perheuutisia. |
|
 |
|
|
 |
|
Sitten viime päivityksen on tullut tehtyä pari hyvin lyhyttä lomareissua, sillä lomitukset oli varattu jo viime vuoden puolella ja oli suorastaan velvollisuus ne hyödyntää. Juuri ennen Farmaria lähdimme Olan kanssa extempore-matkalle Liettuaan Hannun ja Mikon kanssa. Kohteena oli Liettuan ks-asema, josta haettiin täydennystä Yes Sir ET:n siemenvarastoon sekä otettiin mukaan liettualaista ks-poikaa Rannan Sandelsia. Reissussa olimme su-ti ja vietimme aikaa melkoisesti autossa, mutta hyvässä seurassa matka meni mukavasti ja oli kyllä mielenkiintoista nähdä aivan uusia maisemia varsinkin kun sää suosi. Eka yö oltiin Rigan lähellä pienessä, mutta aivan huipputason hotellissa. Tässä kuvassa pojat Rigan lahden rannalla. Vesi oli järkyttävää vihreää levämassaa, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt, uimahalut katosivat saman tien. Sialiaun (= ks-aseman paikkakunta) kaupungissa kävimme shoppailemassa paikallisessa kauppakeskuksessa ja pitäisikö sanoa, että ihan valitettavasti suuret kauppakeskukset näyttävät aivan samanlaisilta kuin Suomessa. Sitä alkuperäisintä Liettuaa olisi löytynyt kai syvemmältä maaseudulta. Ainoa isompi tuliaistuominen liittyy tulevan navetan avajaisiin. Ei sitten ainakaan se hankinta jäänyt viime tippaan.
Myös Farmarissa käytiin pikaisesti, sillä tänä vuonna ei sinne jaksettu lähteä omien eläinten kanssa. Valitettavasti Jouko ei malttanut lähteä mukaan, kun matkakin oli pitkä. Paluumatkalla yövyimme lasten kanssa Ikaalisten kylpylässä, jossa ennen lähtöä ehdimme rauhassa viettää aikaa kylpylässä. Ikaalisista matka jatkui Särkänniemeen, jonne lapset ovat keväästä asti kärttäneet. Tulipahan tuokin taas nähtyä ja pääsin toteamaan, että ei ole Lintsin voittanutta.
Navetalla on tapahtumia nykyään paljon vähemmän kuin ison karjan kanssa ja tällä kertaa nekin vähät edustavat huonoja uutisia. Hartaasti odotettu Prudam x Conn alkiotiineys tuotti komean sonnivasikan, vaikka lehmänen sieltä piti tulla. Kantaja Fiksu on onneksi osoittautunut nimensä veroiseksi mitä lypsyhommeleihin tulee. Se on kiltti lypsettävä ja päässyt tosi nopeasti yli 20 kg päivätuotoksiin. Sitten ne oikein huonot uutiset. Helteiden ja sateiden myötä on lehmille tullut useampi utaretulehdus, joilta on säästytty lähes kokonaan alkuvuosi. Univer sai clebsiellan, mutta tokeni sen verran hyväkuntoiseksi, että saatiin lyötyä umpeenpanolääkkeet sille ja nyt onkin kiinnostavaa nähdä tuleeko siitä vielä lypsäjä syyskuisen poikimisen jälkeen. Seuraava potilas oli Ringa, joka juuri oli tullut 50-tonnariksi. Clebsiella sillekin ja utare täysin caput. Utareen pohjaan tuli kolmen kämmenen kokoinen sinelmä, josta saattoikin jo vetää johtopäätöksen, että lehmän ura loppui siihen. Ringakin kyllä parani lääkityksellä hyvinkin reippaaksi, mutta yhtään kertaa sairastumisen jälkeen ei "maitoa" saatu edes litraa lypsykertaa kohti. Tätä tautipesäkettä ei haluttu pitää muonavahvuudessa edes varoaikojen pituista aikaa, vaan päädyttiin laittamaan lehmä Honkajoelle. Ringa lopetettiin vasta juuri ennen auton tuloa. Kyllähän tuollaisen kuusi kertaa poikineen mammastin poistaminen ottaa vähän tavallista kovemmalle, mutta pakko mikä pakko. Ringan jälkeen vuorossa oli suokki Virvatuli, mutta sille tuli vain normaali lievä utaretulehdus, joka parani todella nopeasti tuubikuurilla. Alkaa ihan hirvittää montako uutta potilasta vielä tulee, näille kosteille ilmoille ei oikein voi mitään eikä lehmille ole tarjota muuta paikkaa kuin se missä ne ovat huhtikuusta asti majailleet. Pitäisikö alkaa toivoa pakkasia...? |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
