Ajankohtaista
Ajankohtaista 2005 - 2007
Ajankohtaista 1 - 2 2008
Ajankohtaista 3 - 4 2008
Ajankohtaista 5 - 7 2008

Ajankohtaista /
syys-joulukuu 2008

Klikkaa tästä NAUTATUPPEREIDEN kutsu ja myytävien eläinten luettelo
13.12.2008
Sitten viimekertaisen päivityksen on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, ettei tiedä mistä aloittaisi. No otetaan Kanadan matka ensimmäiseksi. Olipahan taas jälleen kerran hieno reissu! Näyttelyssä olimme kolmena päivänä ja pääsimme mukavasti mukaan myös karjanomistajien näyttelyelämään. Oli ihan uskomaton määrä tuttuja ihmisiä ja liikkuminen suorastaan hidasta, kun aina jäi vaihtamaan kuulumisia jonkun kanssa. Suomalaisten osaomistuksessa olevat eläimet pärjäsivät huikean hienosti näyttelyssä: ison syndikaatin omistama Faucher Medalist Mona oli ayrshirerodun Honorable Mention ja meidän kimppahiehomme Des Prairies Pacane 2 voitti oman luokkansa ja pääsin poseeraamaan muiden osaomistajien kanssa voittajakuvaan. Oma lukunsa oli tietysti ayrshirepäivän vapaamuotoinen "party" eläinstandien lomassa. Open bar huolehti siitä, että kielimuuria ei ollut ei sitten minkäänlaista. Näyttelyn jälkeen tehdyt tilavierailut olivat myös hyvin mielenkiintoisia, sillä kaikki kyseiset tilat olivat uusia. Erityisen lämpimät (sanan varsinaisessa merkityksessä) muistot jäivät vierailusta ja illallisesta Shady Walnut Farmilla. Tilalla oli monenlaista muutakin mielenkiintoista nähtävää kuin vain upeat eläimet, esimerkiksi isännän puusepänverstas, maatalousesineitten museo ja iiiihana viherhuone "green house" kalalammikoineen ym. Juuri sellaisen minäkin haluaisin! Ilta oli hyytävän kylmä ja kun tutustumiskierroksen jälkeen jääkalikoiksi paleltuneina astuimme sisälle kodikkaan lämpimään taloon ja saimme istua takkatulen ääressä viinilasilliset kädessä keskustelemassa isäntäväen kanssa, oli tunne taivaallinen. Talon väki tarjosi meille perinteisen kanadalaisen illallisen ja siitä nautiskellessa (ja ihan vähän alkiokauppoja myös tehden...) ilta vierähti myöhäiseen. Paluumatka Kanadasta koti-Suomeen olikin sitten oma lukunsa. Varsinkin näin lentopelkoiselle aikamoinen koettelemus. Lähtömme Torontosta piti olla illalla klo 21.55, mutta koneen moottorissa oli vikaa ja rullailimme kentällä pisteestä A pisteeseen B ja edestakaisin. Aina välillä moottoreita käytettiin jollain superteholla ja kuulutettiin, että pian on hyviä uutisia, vikaa aletaan etsiä, tai pian on hyviä uutisia, vikaa korjataan, pari minuuttia vielä ja sitten on korjattu, pieni hetki vielä ja sitten tiedetään missä vika jne. loputtomiin. Minä aloin huolestua toden teolla, että lähtevät vielä matkan tekoon ko. koneella, mutta lopulta kolmen tunnin koneessa istumisen jälkeen onneksi palasimme terminaaliin ja lentoyhtiö alkoi järjestää meille hotellimajoitusta. Kun viimein pääsimme hotelliin, totesimme että nukkumisaikaa on tasan 2,5 tuntia, sillä kentällä käskettiin olla aamulla klo 6, lennon uudella koneella oli määrä lähteä klo 8. Matkatavaroita emme tietenkään enää saaneet koneen ruumasta, vaan piti tyytyä siihen pieneen varastoon mitä käsipakaasissa oli. Kun aamulla olimme kentällä kello kuusi reikäreikä, ilmoitettiin meille henkilökunnan tulevan kylläkin vasta klo 7! Hieman harmitti. Sitten kun olimme lastautuneet uudestaan koneeseen jouduimme istumaan siellä vielä tunnin odottamassa toista "pilottia", selityksenä, että henkilökunnalle oli saatu tieto uudesta lennosta vasta klo 5 eivätkä he ole ehtineet ajaa kentälle vielä. Hohhoijaa. No lopulta lentomme lähti ja ihan hienosti matka meni, vaikka nyt oli kyllä muutamat sellaiset ilmakuopat, että meikäläinen luuli lennon päättyvän valtamereen. Aamun lähdön vetkuttelusta kenties johtuen olimme perillä Frankfurtissa vasta klo 23, joten eihän sieltä tietenkään enää ollut jatkolentoja Suomeen tai mihinkään muuallekaan. Taas majoitettiin koko remmi hotelleihin ja tiedossa oli jo toinen yö ilman mitään matkatavaroita tai vaihtovaatteita. Eipä auttanut enää muu kuin suhtautua asiaan huumorilla ja niinpä pieni porukkamme suuntasi välittömästi hotellin pubiin nauttimaan turistielämästä. Aamun jatkolento oli kaiken lisäksi inhimilliseen aikaan vasta puoli yhdeksältä. Loppu hyvin kaikki hyvin, sillä kaikkien ihmetykseksi pääsimme perille kotiin vain kahden vuorokauden matkustamisen jälkeen.

Marras-joulukuun aikana on ollut tosi paljon poikimisia ja lehmäputkea kun eletään niin suurin osa syntyneistä vasikoista on ollut lehmäsiä. Tosi iloinen olen mm. Tillin tekemistä lehmäkaksosista Normandinista sekä Ulman niin ikään normandinilaisesta tyttärestä. Koska olemme ihan ahdingossa suuren eläinmäärän kanssa, niin tässä joulukuun alkupuolella tuli idea järjestää avointen ovien päivä tammikuussa ja laittaa ainakin kymmenkunta eläintä myyntiin. Näitä voisivat sitten halukkaat ostajat ja mahdolliset muutkin kävijät katsastaa paikan päällä ja samalla tutustua muuhun karjaamme myös. HH Embryon pojat lupasivat tuoda autonsa tänne, joten samalla on mahdollisuus saada typpi- ja siementäydennystä sekä ostaa tarvikkeita. Kaikille kävijöille on luvassa pientä tarjoilua ja kahvit on luvannut sponssata Suomen Rehu. Tiedossa on siis oikeat nautatupperit!

Vielä tärkeä tieto: yläkerran remontti on viimeinkin valmis ja hieno tuli! Lapset ovat tyytyväisiä huoneisiinsa ja täällä alakerrassa on mukavan väljää. Olohuoneen seinä fiksattiin myös ja nyt puhelinhuoneen väliovi on taitavasti peitetty. Vielä kun saisi sen viherosaston ja suikulähteet ja mitäniitänytoli tuonne olohuoneeseen, niin jo kelpaisi. Ehkä kuitenkin on hyvä jättää vielä joitain ideoita hautumaan ja suunnata päällimmäiset ajatukset jouluvalmisteluihin.

9.11.2008
Isänpäivä on sujunut leppoisasti - ainakin päivänsankarin osalta, mikä tietysti oli tarkoituskin. Lypsin yksin lehmät aamulla ja aika kiitettävästi navetalla sai kulumaan aikaa, sillä kaikenlaista spesiaaliohjelmaa oli mm. kiimaisilla ja muilla erikseen otettavilla varattuna minulle. Sain taas käytännön opetusta siitä miksi kahteen pekkaan hommat sujuvat paljon joutuisammin. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja juhlakalu sai kerrankin kunnon yöunet.

Marraskuun alussa on jo ehtinyt tulla kaksi uutta lehmävasikkaa. Tai oikeastaaan 3, jos tarkkoja ollaan, sillä marraskuun ekana päivänä Senssi alkoi poikia pikavauhdilla ja epäilykset kaksosista heräsivät jostain syystä heti. Sellaisethan sieltä tuli ja vieläpä lehmäkaksoset Pokerista, mutta valitettavasti ensimmäinen vasikka syntyi kuolleena. Sitä ei kauaa jaksettu murehtia, olihan saldona kuitenkin yksi reipas ja kookas lehmävasikka. Kolme päivää myöhemmin oli Pirtelön vuoro tuottaa jälkikasvua maailmaan. Nyt saimme Connista vasun, joka olikin melkoisen suurikokoinen. Senssi ja Pirtelö selvisivät poikimisistaan ilman mitään ongelmia. Hiukan kyllä huolettaa mikä Pirtelön utareeseen on tullut ummessaoloaikana. Utareen takaosassa oli nimittäin jo muutama viikko sitten iso pullistuma ja luulin sitä ensin tulehdukseksi, mutta ei se sitä ollutkaan. Utare oli vähän oudon näköinen, kun se muuten oli vielä ihan tyhjä pussi, mutta toinen takaneljännes pullotti taaksepäin. Onkohan utareesta ratkennut jotain sisältä? Lypsyä tuo ei tunnu haittaavan, mutta takautare on kyllä tullut poikimisen jälkeen melko isoksi. Onneksi utare on sivusta katsottuna hyvin edelleen kiinni ja keskiside paikallaan. Saa tässä silti vielä jännätä mitä tuleman pitää.

Brita jatkaa kovia päivälypsyjä. Sen eka mittalypsy oli 35,9 kg, mutta nyt on jo korkein päivälypsy ollut 36,8 kg. Tänä aamuna siitä tuli maitoa vähän yli 20 kg, mutta aamulypsy oli kylläkin "hieman" myöhässä. Britalta näyttää onneksi utareen turvotus hävinneen jo lähes kokonaan, joten jos se muuten pysyy terveenä / hengissä, niin ehkä utarekin kestää siinä mukana. Brita on kyllä hassun näköinen kun se tulee lypsylle kävellen ohuet jalat tooosi harallaan. Sitten kun lypsy on ohi ja utare kutistunut, niin se taas kävelee ihan normaalisti.

Yläkerran remontti on ihan loppusuoralla. Lilli ja Ola pääsivät muuttamaan huoneisiinsa jo viikko sitten, mutta Linda jäi odottamaan, että uudet ikkunat saadaan asennettua. Ikkunat seisovat nyt kääreissään pihalla ja huomenna kirvesmiesten pitäisi tulla laittamaan ne paikoilleen. Joitakin lamppuja ym. sähkötöitä puuttuu vielä ja kunhan kaikki on ylhäällä valmista, uusitaan viimeiseksi yläkertaan vievät rappuset. Yläkerran remontin seurauksena myös alakerta on muuttunut melkoisesti, kylläkin lähinnä siinä mielessä, että nyt huoneissa on paljon väljempää. Viime viikonlopun muuttourakka vei kyllä mehut koko porukasta, mutta nyt on mahtavaa kun on kokonainen työhuone toimistokäytössä!

Ensi keskiviikkona koittaa sitten lähtö Torontoon. Alkaa olla jo melkoista matkakuumetta ja hieman taas ressinpoikastakin, kun pitäisi muistaa huolehtia kaikki mahdollinen valmiiksi ennen lähtöä. Lomituspuoli tuntuu olevan hyvässä mallissa, mutta yksi erityinen huolenaihe on kyllä se, että Rosetin odotettu poikiminen ajoittuu juuri matkani ajaksi (od.p. 13.11.). Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin.

26.10.2008
Järkyttävän kauan on taas päässyt kulumaan aikaa edellisestä päivityksestä. Ja paljon on ehtinyt tässä välillä tapahtuakin. Navetalle on syntynyt mm. 10 uutta lehmävasikkaa toinen toistaan mielenkiintoisemmista yhdistelmistä. Sonnejakin on tullut, mutta vain 4 kappaletta. Noiden lehmästen joukossa on kaksi alkiovasikkaa, Kellcrest Alli-Shakira ET (Kellcrest Shakira x Sylvester) ja Marbrae Alfa-Peta ET (Marbrae Peta x Modem), joista olemme olleet innoissamme. Karjaamme saatiin myös yksi jerseylehmävasikka, kun Brita lopultakin poiki. Brita on osoittautunut ihan huipputapaukseksi; se on aivan mahdottoman kiltti lypsää ja maitoa tulee yli 30 kg! Se on hyvin seurallinen ja kiinnostunut kaikista navetan tapahtumista samoin kuin vierailijoista. Ilmiselvää lapinlehmäainesta olisi Britassa. Olen melkein viikon päivitellyt eläintietoja kotisivuille ja luullakseni ne suurinpiirtein alkavat olla ajan tasalla. Joitakin kuvia pitäisi uusimmista ensikoista vielä saada otettua, niin sitten pärjättäisiin taas vähän aikaa.

Luokituskierros oli jälleen melkoinen puserrus sekä etukäteissuunnittelun että kuskauksen osalta, mutta on se vaan niin mielenkiintoista hommaa, että vaivannäkö unohtuu heti. Varsinkin tällä kierroksella oli useita tiloja, joilla aikaisemmin luokitetut nostivat tuloksiaan ja uudet ensikot aloittivat heti hyvillä pisteillä. Oli itsellekin hyvin motivoivaa tavata innostuneita karjanomistajia, joiden panostus eläinten rakenteen jalostamiseen on muutamassa vuodessa tuonut tuloksia ja joilla vain into tuntuu lisääntyvän. Yhtä innostavaa itselle ovat kaikki uudet tilat, joissa luokitus aloitetaan. Tilakäyntien yhteydessä tulee muutenkin käytyä hyviä ja mielenkiintoisia keskusteluja karjanomistajien kanssa.

Omat luokitustuloksemme menivät aivan yläkanttiin - peräti 11 GP-tulosta! Ja loputkin 75-78 välillä paitsi Valtiatar, joka sai vain F65-tuloksen. Tosin sekin oli "yläkanttiin" sillä odotin pyöreätä kuuskymppistä. Myös uudet luokitustulokset on päivitetty lehmille.

Toissapäivänä Tiina ja Tero olivat kuvaamassa meillä. Lillin Muurikki 2007 -näyttelystä voittama eläinkuvaus on ollut tarkoitus käyttää jo aikaa sitten ja tätä kuvauskeikkaa onkin suunniteltu pitkään ja hartaasti, mutta tosi monta kertaa se vain on siirtynyt, milloin on ollut toivottoman huono sää tai sitten jokin muu este. Nyt lopultakin löytyi kaikille sopiva pvm, mutta melko täpärälle meni homma sittenkin kurjan sään vuoksi. Onneksi iltapäivällä oli pieni sateentauko, joten Velvet ja Femina saatiin kuvattua ulkosalla, mutta Firestä otettiin "studiokuva" lypsyasemalla. Tähän sisäkuvaukseen oli kyllä syynä sekin, että Fire sai jonkinsortin pultin, kun sille laitettiin naruriimu eikä Tero ollut kovin innokas yrittämään lehmän talutusta kuvauspaikalle. No, saatiinhan se kyllä kuvattua lypsyasemalla, mutta Fire oli niin jännittynyt, että se ei koko aikana seissyt oikein luonnollisesti. Toivottavasti edes noista kahdesta edellä mainitusta kuitenkin saadaan ok kuvat. Nyt taitaa tämän vuoden kuvauskiintiö olla täynnä... Mikolle ja Elinalle vielä erityiskiitokset, että jaksoitte olla auttamassa!

Tässä lokakuun aikana on tapahtunut muutakin merkittävää. Lo-pul-ta-kin meidän talomme yläkertaa on alettu rempata! Koko kylmä vintti raivattiin = tyhjennettiin ja sinne hautautuneet aarteet lajiteltiin (suurin osa kasaan "kaatopaikka"). Kirvesmiehet ovat nopeasti saaneet rakennettua yläkertaan kolme huonetta ja rappusten ylpäässä ollut väliseinäkin on jo purettu. Ensi viikolla laitetaan lattioita ja sähköjuttuja ja ehkäpä portaitakin päästään jo aloittamaan. Ylös tulee siis lapsille omat huoneet ja rappusten ylätasanne laajenee jonkin verran ja siihen tulee sitten jonkinlainen oleskelutila tms. Lokakuussa on tullut tehtyä jokunenkin shoppailureissu lasten kanssa valitsemaan huoneisiin tulevaa sisustusta. Onneksi ei sentään ihan kaikkea ole tarvinnut alusta alkaen hankkia. Yläkertaan tulee myös uudet ikkunat ja samalla kun näistä tehtiin kauppoja, suunniteltiin jo valmiiksi alakerran ikkunat, jos kävisi niin hienosti, että ensi kesänä voisimme uusia talon ulkoverhouksen ja vaihtaa samalla ikkunat. Lehmät saavatkin luvan lypsää ensi talvena ihan huipusti, että kaikki suunnitelmat saadaan toteutettua.

Mistä tulikin mieleeni meidän tämän hetkinen tuotostaso. Ei hyvältä näytä. Koko vuosi maaliskuusta alkaen on mennyt aperuokinnan kanssa takutessa ja kieltämättä opetteluksi jonkin verran homma meni ja tämähän näkyy lähes jokaisen lehmän tämän vuoden tuotoksessa. Suurin, isoin, veemäisin jne ongelma omalta kannalta on se, että ape ei mene ketjupöytään VIELÄKÄÄN kuin TALIKOLLA MÄTTÄMÄLLÄ. Uskomatonta, että näin voi olla ja eletään sentään vuotta 2008, jolloin harva enää ruokkii 70 lypsävää talikkopelillä. Selvähän se on, että lehmät eivät voi saada rehua kovin säännöllisesti, ellei joku suostu päivystämään navetassa suurinpiirtein ympäri vuorokauden. Sellainen reilu 3000 kg apetta joka tapauksessa joka päivä on ketjupöytään lapettu, joten eivät lehmät nälkääkään ole nähneet. Tarkoitus oli rakentaa ns. telakoitava apevaunusysteemi, jolloin apevaunu seisoo paikallaan ja ape tehdään ketjupöydän vieressä, automatiikka hoitaisi sen jälkeen ketjupöydän ja apevaunun käynnistyksen rehun jakoa varten. Pari "pientä" muttaa vain tuli heti esille. Apevaunu oli sen verran korkea, että jontikan etukuormaaja ei pysty kuormaamaan sitä vaan apevaunu pitää ajaa rehusiilojen viereen, jossa se saadaan sen verran kallelleen, että kuormaus onnistuu. No, tilattiin tietysti heti, samana päivänä kun apevaunu tuli, uusi erilainen etukauha, jolla kuormauksen pitäisi onnistua. Toinen ongelma olikin se, että tuo telakointisysteemin rakentaminen kesti ja kesti ... ja kesti, kunnes se lopulta heinäkuun lopussa olikin yllättäen "jo" valmis. Ainiin, mutta maaliskuun alussa tilattua kauhaa ei sitten ollutkaan vielä. Ei muuta kuin talikko edelleen heilumaan. Tosi monta kertaa on kauhan kuulumisia kyselty apevaunun myyjältä, joka kauhatilauksen hoiti, mutta kun mitään ei tapahtunut, niin soitin itse firmaan ensin reilu kuukausi sitten, jolloin kovasti pahoiteltiin ja kerrottiin, että enää menee 1,5-2 viikkoa ja sitten saamme kauhan. Perjantaina soitin taas ja nyt vannottiin, että ensi tiistaina kauha lähtee meille päin. Nyt kyllä tosi jännittyneenä odotan, että a) saapuuko kauha meille koskaan tai b) onko se sittenkään oikeanlainen ja c) jos se on oikeanlainen, niin mitä sitten vielä pitää rakentaa, että apesysteemi toimisi. Sen lisäksi, että appeen jako toimii vain käsipelillä, on vikaa ollut myös apekomponenteissa. Olemme sitkeästi yrittäneet syöttää kuivurissa varastoituna ollutta tosi huonolaatuista luomukauraa, mutta ilmeisesti tämä oli virhetikki. Ainakin nyt kun vaihdoimme viljan pelkkään hyvälaatuiseen ohraan, ovat maitomäärät nousseet lupaavasti. Keväällä ja kesällä oli syötössä lisäksi sellaista säilörehua, jossa oli luvattoman alhainen valkuainen ja osassa myös huono D-arvo. Surku tulee meidän lehmiä, jotka ovat yrittäneet tuotosta repiä näillä eväillä. Nyt näyttää onneksi paremmalta, sillä apereseptejä on opittu nopeasti viilaamaan tarpeen mukaan ja jotain muutakin uutta on kokeilussa. Näyttäisi siltä, että nyt syksyllä poikineet lehmät lähtevät lypsämään ihan mukavasti ja toivotaan, että ne jaksavat pitää maitonsa paremmin kuin viime talvena, jolloin tosi moni vähensi radikaalisti maitojaan appeeseen siirtymisen jälkeen ja lehmiä oli pakko laittaa tavallista aikaisemmin umpeen. Mutta se mikä on ollut hyvää, on lehmien terveys. Tykkään appeesta siksi, että etenkin vastapoikineilla näyttäisi terveys kestävän paremmin appeella, sillä saadakseen väkirehua, on lehmän syötävä myös karkearehua. Saavathan nuo kyllä vielä kioskistakin jonkin verran lisärehua, mutta maltillisesti. Jos nyt ei kummoisempia satu, niin voisin sanoa, että koskaan ei karjan terveys ole ollut yhtä hyvä kuin tänä vuonna, myös maidon pitoisuudet ovat olleet korkeat ja solut alhaiset. Ei sitten enää puutukaan kuin maitoa... Näyttää nimittäin uhkaavasti että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuotos jää himpun vaille kymppitonnin, mutta eihän se maailma siihen kaadu.
Laitanpa tähän vielä jokusen kuvan. Tässä on esimerkki erilaisista takautareista. Tuntuu, että usein utareesta katsotaan vain sen muotoa, mutta kiinnitykset ovat vähintään yhtä tärkeitä utareen kestävyyden kannalta. Lukijat saavat arvata kummasta mallista minä pidän enemmän.
Kisupojat Ryökäle ja Viiru ovat jo siirtyneet talviaikaan. Nämä nimittäin normaalisti vetävät lonkkaa koko sisäruokintakauden. Kuka nyt ulos kylmään ja märkään...
7.9.2008
Sateinen sää kiusaa edelleenkin. Pellot ovat niin märkiä, että saappaat tahtovat jäädä saveen kiinni lehmiä hakiessa. Tänä aamuna päästin pitkästä aikaa lehmät 10-tien puoleiseen peltolohkoon ja olipa rouvilla hauskaa. Koomisen näköistä kun vanhimmasta päästä olevat arvon rouvat pistivät pukkilaukaksi. Kärjessä Palmu, seuraavina utareet lotkuen Ripsa, Pisto ja jokunen nuorempikin. Onneksi Niksi sai hillittyä itsensä ja säästeltyä näin kallisarvoista maidontuotantokoneistoaan vaurioilta. Niksin utare kun ei ole vielä ihan palautunut poikimisesta. Ruoho oli ehtinyt kasvaa todella reheväksi - meidän nurmiviljelysmittapuun mukaan ainakin - ja vähän jäin jännittämään täyttyykö joku lehmistä. Hyvin näyttivät selvinneen päivän laidunnusurakasta.

Valentin ET lähti viikko sitten joksikin aikaa matkarakastajan hommiin Lammille. Ensi viikolla pitäisi kutsua eläinlääkäri ultraamaan lehmiä, jotta nähtäisiin onko Valentinista jäänyt meille useampia kuin aikaisemmin ultratut 3 tiineyttä. Toivottavasti lisää pikku-Valentineja vielä olisi odotettavissa. Oli muuten jännää eilen siementää pitkästä aikaa lehmä. Kahden kuukauden tauko ei kuitenkaan ollut vienyt tuntumaa, vaan homma tuntui sujuvan rutiinilla. Hauska juttu sinänsä, että siemennysten aloittamista oikein odotti, vaikka toisaalta oli tosi helppoa antaa Valentinin hoitaa lehmäosaston tiineytyspuolta jonkin aikaa.

Huonompia uutisia edustavatkin sitten Wandan ja Wonderin ongelmat. Todennäköisesti meillä on pian 2 lehmää vähemmän. Wandaa vaivaa jokin mystinen vika, sillä se ei kertakaikkiaan lypsä enää mitään. Ja ei, tämä mystinen vika ei ole se, että Wanda on kanukki suvultaan. Jokin syömiseen tain ruoansulatukseen liittyvä juttu kaiketi on kyseessä, mutta lehmää on vaikea hoitaa kun se on päälle päin ihan terveen oloinen ja myös ruokahalu vaikuttaa normaalilta. Sapuskalla ei vain näytä olevan mitään tuotantovaikutusta ja minusta Wanda on jopa hieman laihtunut. Mittalypsyt ovat menneet alas kuin lehmän häntä eikä nyt viimeksi tullut enää kuin 12 kg maitoa, joten jos vain kyyti järjestyy, niin Wanda pääsee makkaran raaka-aineeksi ensi viikolla. Wonderin hammasongelmista kirjoitin jo joku aika sitten sen omalle sivulle. Eläinlääkäri vilkaisi suuhun ja ilmoitti, että lehmällä on sädesieni ja ainoa oikea osoite on teurastamo ja sinnekin mahdollisimman pian. En ole vielä kyennyt tätä ratkaisua tekemään, vaan toiveikkaana aion vielä kysyä toisen eläinlääkärin mielipidettä. Mustat eivät kerta kaikkiaan menesty meillä kuten ayrshiret, kohta ei mustaa osastoa ole kuin pari hassua selviytyjää jäljellä. Vikojen ja vaivojen kirjo tuntuu mustilla olevan paljon monivivahteisempi kuin perusayrshirella, koskaan et voi etukäteen arvata mikä tauti ja kehenkä mustaan se seuraavaksi iskee.

Vaihdoin kotisivujen aloitussivulle Ellyn ottaman kuvan Olasta ja Lillistä ja lisäsin myös esittelysivulle saman kuvan samoin kuin Lindasta uuden tämänsyksyisen kuvan. Lapset ovat jo jonkin aikaa protestoineet tuota aikaisempaa "ikivanhaa" kuvaa, joka esittelykohdassa oli, joten olihan se jo paikallaan vaihtaa uudempiin. Aikuisten kohdalla sitävastoin näyttää vuosi vuodelta olevan vaikeampaa löytää edustavaa uutta kuvaa - heh, liekö vanhenemisella jotain tekemistä asian kanssa...


2.9.2008
Sain eilen Ellyn kuvat ja tämä ilta on mennyt lisäillessä kuvia kotisivuille ja muutenkin päivittäessä lehmätietoja. Taas kerran pitäisi kaiken olla ajan tasalla.

Sitten viime kirjoitusten on lehmäosastolla tapahtunut monenlaista. Farmarista oli kotiintuomisina Yosetin luokkavoitto, Yesterdayn junior champion -voitto (!) sekä Lillin luokkavoitto junnuissa. Myös Olan esiintyminen junnuissa sujui hyvin, vaikkei aivan kärkisijaa tullutkaan. Chris halusi taas esittää Yosetin luokassa ja hienostihan tuo kulki, vaikka Yosetin lyhyt kaula tekeekin siitä haastavan esitettävän. Oli hieno tunne kun junior champion kehässä oli kaksi omaa eläintä kilpailemassa championin tittelistä. Tällä kertaa oli Yesterdayn vuoro ottaa voitto ja kyllä se lämmitti mieltä koko omistajakimpassa! Wendy esitti Yesterdayn hienosti ja lopuksi pääsimme poseeraamaan yhteiskuvaan tuomarin kanssa. Viime mainittu kuva on Mari Torpan ottama.

Ellyn kuvaukset alkoivat Farmaria seuraavalla viikolla. Olimme Lillin kanssa auttamassa Huiteilla ja he taas vastavuoroisesti meillä. Ensimmäistä kertaa meidän kuvauspäivällemme sattui oikein kunnon sateet. Vettä tuli kuin Esterin sieltä ja aamupäivällä tuntui aika epätodennäköiseltä, että saataisiin ylipäätään yhtään kunnon kuvaa. Ekat lehmät oli kerrankin pesty jo aamulla ennen puolta kuutta, että varmasti ehtisivät kuivaa kun klippausarmeija saapuisi yhdeksän maissa. Ehtivät tosiaan kuivaa hyvinkin ennenkuin lopulta päästiin kuvaamaan. Netistä seurasimme täsmäsääennustetta ja ennusteen mukaisesti klo 13 maissa sade taukosi ja saatiin eka kuva otettua. Tuli ihan surku lehmäraukkoja, jotka kärsivällisesti joutuivat odottamaan kuvausvuoroaan näin pitkään. Itse asiassa kuvauspäivä meni todella hyvin kun ottaa huomioon kuinka hitaasti pääsimme vauhtiin. Sateen aikana oli melkein kaikki 5 kuvattavaa ehditty valmistella, joten siinä vaiheessa kun sää selkeni, sujuivat kuvien ottamiset rivakasti. Kaikki kuvat ovat mielestäni onnistuneita ja erityisesti pidän kuvasta, jossa Ola ja Lilli ovat. Ellyllä on kyllä uskomaton kyky saada lapset onnistumaan kuvissa.

Navetan puolelle on taas syntynyt todella mukavia lehmävasikoita. Jokohan uskaltaisi sanoa, että taitaa tämä vuosi olla oikea lehmävasikkavuosi. Elokuun puolella ovat syntyneet lehmäset Unge-Lisalle Hectorista, Velvetille Pokerista, Pistolle lehmäkaksoset Happinessista ja Sutturalle lehmävasikka Roysta. Eipä voi muuta kuin olla iloinen näistä vasikoista. Täyskanukkiosastokin vahvistuu pikkuhiljaa, sillä nyt on saatu jo ekat omat vasikat kanukkialkiosta syntyneistä eläimistä - Feminasta F-Amina ja Velvetistä peräti 2 Poker-tyttöä; Z-Avec ja Z-Alisia. Kovasti iloisia olimme koko perhe myös siitä, että vanhin lehmämme Niksi poiki onnistuneesti kuudennen kerran ja näyttäisi aloittelevan uutta lypsykautta ihan terveenä. Rouvahan ei tunnetusti ole ulkonäöltään mikään kukkanen, mutta muuten mitä sympaattisin lehmä ja oikein helppo lypsettävä edelleen pienistä ulkonäöllisistä puutteistaan huolimatta. Jouko on ihan varma, että Niksistä tulee vielä satatonnari, mutta minä olen sitä mieltä, että ei nuolaista ennenkuin tipahtaa.

Alkuvuoden ja kesän aikana on myyty melkoinen määrä eläimiä eloon ja juuri tänään lähti taas kaksi ensikkolehmää. Laskujeni mukaan olemme myyneet eloon 17 lehmää, 15 nuorta ja yhden tilasonnin. Nuortakarjaa on edelleen tulossa melkoinen armeija, joten näyttää siltä, että myytävää riittää jatkossakin. Juuri nyt on navetassa tilanahtaus helpottanut, mutta 14 lehmää on ummessa ja 9 hiehoa poikimassa vielä tämän vuoden puolella, joten mitään lehmäpulaa ei pitäisi olla tulossa. Parhaillaan kamppailen kahden vaiheilla laittaisiko Venezian myyntiin vai ei. Saattaa olla, että kunhan syyskuun poikimiset on selvitetty, on taas jotain myytävä eikä tällä hetkellä oikein huvittaisi myydä yhtään vanhempaa lehmää enää. Venezia on lasten suosikki eivätkä he haluaisi siitä luopua, mutta katsotaan jonkin ajan kuluttua mikä on navetassa tilanne. Laitan siinä tapauksessa sopivan / sopivat ehdokkaat myytävät-sivulle.