|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
|
|
Ajankohtaista
2010
|
|
|
29.12.2010
Loppuvuosi on ollut melkoista pyöritystä eikä tänne ajankohtaisiin ole tullut kirjoitettua, mutta eläintiedot ovat pysyneet ajan tasalla ja lehmien kuulumisia olen kirjoitellut niiden sivuille. "Syksyn suuri Ayrshiretapahtuma" oli näin järjestäjän näkövinkkelistä todella onnistunut, sillä oli tosi kiva tavata paljon lehmätuttuja yhdellä kertaa. Toivottavasti myös vierailijoille tapahtuma oli mieluisa. Kävijöitä oli yli odotusten, reippaasti yli sadan. Sonnifirmat tuntuivat olevan tyytyväisiä päivän aikana tehtyihin kauppoihin sekä luotuihin asiakassuhteisiin. Kiitokset vielä erikseen Elinalle ja Villelle, jotka olivat tuoneet muhkean jäätelövalikoiman yleisön maisteltavaksi. Jätskikärryn vieressä näytti olevan suorastaan jonoa! Omalle porukalle jäi tosiaan sen verran mukavat tunnelmat Ayrshiretapahtumasta, että on vakavasti harkinnassa sellaisen järjestäminen uudestaankin, aika näyttää toteutuuko suunnitelma.
Olan kanssa olimme joulukuun alussa Hollannissa HH-matkalla ja mukavaa oli huippukivassa porukassa reissata. Saimme jo silloin esimakua tulevasta talvesta, sillä jopa Hollannissa oli lunta ja talvimaisema muistutti kovasti suomalaisia alkutalven päiviä. Pakkastakin oli siinä 5-7 asteen paikkeilla ja vaikka kuinka olisi kerrospukeutunut, niin kylmä vaan tuli silti. Ennen kotiinpaluuta meidät oli kutsuttu "Hattaran" kotiin illalliselle ja olipahan hieno vierailu - upeasti sisustettu erikoinen talo ja erinomainen ruoka pitkän kaavan mukaan. HH-pojat ovat varmaankin jo välittäneet kiitoksemme Sabithalle. Olisipa tuollaisia "sponsoreita" Suomessakin!
Nyt elättelen toivetta, että ensi vuodesta tulisi ajankäytöllisesti leppoisampi kuin mitä kuluneet viime vuodet ovat olleet. Jäin pois karjakerhon johtokunnasta eikä minua myöskään valittu syyskokouksessa Ayrshirekasvattajien hallitukseen, joten sellainen ihana lomailun tunne on alkanut vallata ajatusmaailman. Talvinäyttelyyn on vielä sovittu monenlaista tehtävää, mutta sen jälkeen alkavat uudet kujeet.
Lehmien kanssa on periaatteessa mennyt pitkään tosi hyvin, oikeastaan elo-syyskuun utaretulehdus-probleemien jälkeen on ollut ihan hiljaista. Lehmät ovat poikineet hyvin ja olipa jopa jonkinlainen lehmävasikka-putkikin olevinaan tuossa heinä-elokuusta lokakuulle. Nyt on sitten kyllä ollut vähän huonoakin onnea - tai mistä lie kyse, toivottavasti ei vakavammasta - sillä kaksi hiehoa on poikinut ennenaikaisesti, toinen liki kuukauden ja toinen reilun kuukauden ennen laskettua aikaa, molemmilla tietysti vasikat menetettiin. Kummatkin hiehot, Amissi ja Ainikki, ovat tietenkin juuri niitä, joista oli kovat odotukset ja nyt ollaankin yhtäkkiä tilanteessa, että koitetaan tiristellä niistä edes jokunen maitotippa ulos. Eipä tässä muuta voi kuin sitkeästi neitosia pitää muonavahvuudessa ja toivoa, että ne siitä alkaisivat herua. Muut onnistuneet poikimiset ovat tuottaneet kyllä eläviä vasikoita, mutta pääasiassa sonnisellaisia. Tammikuussa alkaakin sitten vähän isompi poikimaruuhka, joka jatkuu pitkin kevättä. Saapa nähdä joudutaanko lehmiä myymään useampiakin, jotta poikiville saataisiin tilaa. Laitoin nyt myytäviin Maidenin koko pienen lehmäperheen, joten jos ne menisivät kaupaksi, niin kaksi lehmää löytäisi sillä tavoin uuden kodin.
Pakko kirjoittaa myös joku sana säätilasta. Tai voihan sitä vain lyhyesti ja ytimekkäästi todeta, että pakkaset on perseestä! Ei kyllä sovi meikäläisen hipiälle tällainen jatkuva kylmyys, tai sekin vielä menettelisi, jos ei AINA tuulisi. Lehmät ovat ihan onnessaan, kun on viileätä, mutta sontakone tykkäisi lämpimämmästä. Ongelmana on ollut tänä talvena se, että marraskuun puolivälin jälkeen ei ole ollut ainuttakaan suojapäivää, jolloin nurkat olisivat päässeet sulamaan. On joko ollut pakkasta ja tuulta tai sitten paljon pakkasta ja tuulta. Ja lunta, vaikka se on kyllä ihan kiva asia. Asiaan hieman liittyen, vaihdoinkin muuten aloitussivulle teemaan sopivan Lindan tänään ottaman kuvan Hermionesta, joka hyppää villisti lumihangessa. On se hyvä, että talvi tuottaa iloa eläimille!
Tuossa eläintietoja päivittäessä huomasin, että Vaavikki on tehnyt melkoisen 305 pv tuotoskauden toisen poikimisen jälkeen: 11982 kg (!), mikä ei montaa kiloa jää uupumaan maagisesta 12000 kg rajasta. Jos/kun näyttelylehmät ovat tällaisia, niin näitä mulle heti lisää, kiitos. Muutama muukin alkuvuodesta poikinut sai 305 pv tuotoksensa täyteen nyt joulukuun mitan jälkeen ja yli 10000 kg:n ylittäjiä oli useampia: Suosikki 10422, Sherry 10655, Tomelilla 12049, Tonttu 11783, Tilli 10827 ja Sukkela 12192. Nämä kaikki edellä mainitut ovat kanukkisonneista. Vastaavia tuotoksia on kyllä muillakin, mutta nämä olivat uusimpia. |
|
 |
|
|
Viereinen kuva on Ayrshiretapahtuman luokitusdemonstraatiosta. Vaikka luokitus alkaa jo olla melko hyvin tunnettu asia, niin silti demonstraatiot keräävät joka kerta paljon kiinnostuneita kuulijoita. Lehmien rakenneasioista on aina niin mukava keskustella!
Alemmassa kuvassa onkin sitten jotain sellaista mitään teistä kukaan ei todennäköisesti ole ennen nähnyt. Siinä on nimittäin KANTAKIRJATTUJA araucanoja ja toinen kanoista on EXCELLENTTI !! Olimme Mikon ja Marjon kanssa ihan täpinöissämme, kun huomasimme tulleemme sellaiselle hollantilaiselle maatilalle, jossa emäntä oli kanaharrastaja ja kasvatti useampia rotuja omissa siitosryhmissä. Salamavalot vain leiskuivat kun ikuistimme erilaisia kauniita kanoja, mutta kyllä kaiken edelle menivät sittenkin nämä kantakirjayksilöt. Ajattelimme pyytää Fabaa perustamaan myös Suomeen rotukanoille omat kantakirjat ja samalla tiedotamme, että päästäkseen kantakirjaan, on araucanalla oltava kaksi tupsua poskissa. |
|
 |
|
|
Tervetuloa Joukolaan 16.10.2010 syksyn suureen AYRSHIRETAPAHTUMAAN!
Avaa 12.10. päivitetty kutsu tästä
|
|
|
|
20.8.2010
Joudun tällä kertaa aloittamaan tunnustamalla kiusallisen asian: Olen nyt virallisesti läpäissyt blonditestin. Tämä merkittävä tapahtuma sattui juuri ennen Mikkelin Farmaria kesken lähtöhässäkän ja kaikki meni näin. Hain kovalla tohinalla lähteville lehmille kaulapantojen alahihnoja ja löysinkin kaapista huolella niputtamani kytkimet, joita tosin oli nipussa yksi liikaa. Saadakseni yhden pois aloin repiä solmussa olevaa narua auki ja ihmettelin isoon ääneen kuka on voinut käyttää näin huonoa narua (niin, kukahan?), jossa on sen tuhannen solmua jne jne. Helposti pillastuvana henkilönä lähdin jo hakemaan puukkoa repiäkseni koko narun hevon kuuseen, kun Lilli ohimennen totesi, "äiti, voithan sä avata sen lukon ja ottaa yhden hihnan pois narusta". No, nyt voidaan sitten yhdessä ihmetellä, että miten kukaan voikaan olla näin pönttö...
Selvittiinpä kuitenkin Mikkeliin ja helteiseen Farmariin. Lämpöä tosiaan oli jo liikaakin ja reissu oli raskas sekä eläimille että ihmisille. Meiltä oli matkassa 4 lehmää ja 2 hiehoa näyttelyä varten sekä lisäksi 2 huutokauppaeläintä. Menestys Ayrshiren vuosinäyttelyssä oli aivan yli odotusten; Elly-Edith oli kehässä ensimmäisenä ja se otti luokkavoiton sekä junior champion kehässä oli honorable mention (=3.). Etevä sijoittui omassa luokassaan kolmanneksi. Lehmistä Yesterday ja Vaavikki olivat 2 kertaa poikineitten luokassa 1. ja 3. Kolme kertaa poikineiden luokassa taas Vohveli oli 1. ja Viennetta 2. Championkehässä ei sitten enää paremmin olisi voinutkaan mennä, sillä Yesterday oli champion ja Vohveli varachampion!!! Yesterdayhan on kimppaeläin yhdessä Hannun ja Mikon kanssa ja Mikon kanssa otimmekin kaiken irti "kruunajaisissa". Seuraavana päivänä oli junnukilpailut ja Lillistä tuli Junior handler champion Elly-Edithin kanssa. Ola ja Etevä tekivät hyvän suorituksen kehässä, mutta se ei ihan riittänyt kärkisijoille. Näyttelystä palasi kotiin onnellinen, tosin auringon näännyttämä, porukka. Eläimet selvisivät urakastaan ihmeteltävän hyvin, mutta nehän ovatkin jo tottuneita matkaajia. Ylemmässä kuvassa Yesterday, Viennetta, Vohveli ja Vaavikki. Alemmassa kuvassa Lilli ja Elly-Edith junnujen luokkavoiton jälkeen.
Tänä kesänä on ollut paljon kaikenlaista tapahtumaa ja menoa, muutakin kuin lehmiin liittyvää. Yksi sellainen oli juhannuksen alla Jussin kanssa tehty muutaman päivän visiitti Juan-les-Pinsiin Nizzan lähelle, jossa matkan tarkoituksena oli käydä Kiki-tädin tavaroita läpi ennen kuin kummitätini asunto tyhjennetään kokonaan. Juan-les-Pins näytti meille parhaat puolensa ja tuohon aikaan kesästä se on todellinen lomaparatiisi, kun ei ole vielä liian kuuma eikä eurooppalainen lomasesonki ole vielä meneillänsä. Asunnossa vietimme päivittäin useamman tunnin lajittelemassa tavaroita, mutta lounasaikaan ja illalla oli mahdollisuus viettää turistielämää.
Viereinen kuva on rantaravintolasta, jossa Jussin kanssa kulutimme tulopäivän ensimmäiset tunnit odotellessamme hotellihuoneiden vapautumista. Merituuli puhalsi leppeästi huikaisevan siniseltä Välimereltä, joten mikäpä oli siinä toimintasuunnitelmaa laatia. Alempi kuva on otettu Kiki-tädin asunnon parvekkeelta. Eipä tuokaan hassumpi paikka olisi lomanviettäjän tukikohtana. Tämä "talo Ranskassa" projekti on tuonut kouriintuntuvasti esille sen mitä on ranskalainen byrokratia. Nyt ollaan onneksi jo loppusuoralla paperisulkeisten kanssa.
Ettei totuus unohtuisi, niin nämä kotoisat kuvat Mökiksen rannasta ovat sentään jotain toista kuin Välimeren maisemat. Näiden kuvien ääressä voi ihan oikeasti fiilistellä kun on talvi ja pimeätä. Tämä kesä on ollut poikkeuksellisen lämmin ja Mökämäkeen ostetut uudet laiturit tuli kyllä hankittua juuri oikeaan aikaan!
Elokuun lopulla on tarkoitus pitää Ayrshirehallituksen kokous Mökiksessä, joten silloin saisi olla vielä kesäiset kelit.
Jos sitten palataan karja-aiheeseen, niin aloitetaan vaikkapa vasikkaosastosta. Meillä on sonnivoittoinen vuosi edelleen jatkunut, mutta toukokuusta alkaen on sentään alkanut lehmävasikoitakin tulla. Erityisen hyvää tuuria on ollut alkiovassujen kanssa, sillä lehmävasikoita on tullut yhdistelmistä
Marbrae Peta x Modem,
Joukolan Yosetti x Remington,
Marilie T-B Midrya x Poker (2 kpl tyttöjä!),
Rasin Ynja x Lähteelän Skiitta (palkintoalkio) sekä
Forever Schoon Edith 2 x Calimero
(Elly-Edithin täyssisko).
Nuo edellä mainitut Midryan jälkeläiset ovat yhteisomistuksessa Jouko Kujalan kanssa. Nyt kevään ja kesän aikana syntyneistä alkioista vain yksi on ollut sonnivasikka. Antaapa tuurin jatkua. Myös muita kivoja lehmävasikoita olemme saaneet, näistä ensimmäisenä tulee mieleen Yessi-Reganin ristournilainen Hassu-Regan, josta tietysti odotetaan paljon. |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Tässä kuvassa uusi navettakisu Helka on ottanut Helmi-Edithin äidikseen ja lussuttaa hartaudella vasikan kainalossa. Helka näyttää muutenkin lyöttäytyneen vasikoiden seuraan ja nukkuu mieluiten niiden välissä. Toivottavasti tämä ei ennusta lyhyttä ikää Helka-kisulle, on nimittäin sen verran vaarallista touhua ainakin vähän suurempien karvakorvien kanssa.
Elly oli taas parin vuoden tauon jälkeen meillä kuvaamassa. Päivä meni rattoisasti Ellyn rankan huumorin (?) säestämänä. Elly vaikutti niin tyytyväiseltä, että odottelen onnistuneita kuvia. Ilmeisesti kiertue sujui ainakin Ellyn mielestä onnistuneissa merkeissä, sillä "viimeinen illallinen" Keppanakellarissa isolla porukalla oli kovasti lämminhenkinen.
Karjamaailman suuriin tapahtumiin kuluneena kesänä kuuluu ilman muuta se, että pitkän odottelun jälkeen Semex Finland käynnisti toimintansa 1.6. alkaen. Nyt on taas karjanomistajille yksi uusi palveluntarjoaja enemmän. Minä lähdin toimintaan mukaan ProMate -jalostussuunnitelmien innoittamana, mutta on sitä jo ehditty pari siemenjakelukeikkaakin heittää. Juuri ennen Farmaria meille järjestettiin viiden päivän kurssi, jolla paneuduimme ProMate-ohjelman saloihin ja syksystä alkaen olisi tarkoitus ryhtyä tekemään tilakäyntejä sekä suunnitelmia tilojen eläinaineksen parantamiseksi. Uskomattoman mielenkiintoista!
Kotisivujen päivitysurakka alkaa olla pian valmis, muutama ensikkokuva pitää vielä lisätä lehmien sivuille, mutta se saa jäädä huomiseen. Kiitos Marjo, kun järjestit eilisen päivityspäivän! Kaikesta päivän aikana tarjotusta ja syödystä (tervetulokahvit, lounas, jälkiruokakahvi omenapiirakoineen, myöhäisiltapäiväkahvi, jäätelö...) riitti inspiraation lähteeksi vielä tällekin päivälle. Teknisten ongelmien ratkominen yhdessä on hauskaa, eikö? Jos olisin paljastanut jo eilen tuon blonditestin suorituksen, niin ehkä minulta ei olisi kysytty ihan yhtä paljon neuvoja kaikenlaisten piuhojen, koodien ja asennusten kanssa? No, tähän ne neuvojen kyselyt nyt ainakin loppuivat. |
|
|
|
16.7.2010
Neljä excellenttiä ja kuohari korkattuna!!! |
|
|
|
|
|
 |
|
23.4.2010
Marjon ja Mikon kanssa on kovasti koitettu löytää kaikille sopivaa ajankohtaa päivityspäivälle ja nythän se lopulta pitkän tauon jälkeen onnistui. Kyllä tätä maailmanparannuspäivää on ehtinyt kaivatakin! Raskaan päivän alkajaisiksi päätimme ensimmäiseksi vahvistaa itseämme ravitsevilla noustelaisilla munkeilla (parempia ja suuuuurempia ei Suomesta löydy!), eilen leivotulla piimälimpulla sekä vadelmakakulla plus kiitettävällä määrällä kahvia. Että jaksaa ruokailuun asti. Päivän aikana on tullut käsitellyksi karjamaailman asiat aika laveasti, ruokareseptit, tamman astutukset, tietokoneet ja kaikki muut jutut, joita on pakko aina säännöllisesti ruotia. Mikko uupui tästä niin paljon, että siirtyi sohvalle lepäämään. Tosin ei tuosta hidastetta päivitykselle aiheudu, koska Mikko oli juuri huomannut, ettei hänen kannettavassaan edes ole Adobe Golivea. Tää oli kyllä paras tähänastisista perusteluista sille, ettei päivän agenda ihan mene suunnitellusti.
Laitoin tähän alkuun ensimmäiseksi maaliskuun lopulla otetun kuvan Yvesistä luokittamassa meidän hectorilaisia, joita on peräti 7 kpl lypsyssä! Ei ole koskaan ennen ollut näin montaa samassa vaiheessa olevaa saman sonnin tytärtä riviin laitettavaksi ja jännityksellä odotin mitä Yves sanoo "tytärryhmästämme". Tykkään itse kovasti näistä hectorilaisista ja vaikkei varsinaisia näyttelytähtiä mukaan mahdu yhtäkään, niin ei myöskään yhtään pommia, erityisesti utareet ovat tasaisen hyvät kaikilla. Aika kivat luokituspisteet tyttelit sitten saivatkin Yvesiltä: alin Yovian-AF-G78 (Hector - T Bruno) ja korkein Yosetti-AF-GP82 (Hector - Cornelius). Yovian oli ainoa alle 80 pisteen, joten todella tasaisesti muu porukka sijoittui 80-81 pisteille. Meidän kaikkien tällä kierroksella luokitettujen parhaat pisteet sai Ulma, kun se nousi VG86:een. Oli muuten sikäli hyvin mielenkiintoista, että peränpitäjät olivat puhtaita kanukkeja (Yuva G74, Yoliette G77 ja Yelly-Modaline G78). Yves kyllä oli varma, että kaikki siitä vielä luokitustaan petraavat, mutta silti kiinnostavaa huomata, että kotikutoiset alkavat pärjätä näinkin hyvin. Tasapuolisuuden vuoksi pitää kyllä mainita, että täyskanukkisukuisista Äppelsider, Ylma, Annabella ja Yenny olivat kaikki GP81.
Luokituskierros sattui kuten yleensä päällekkäin lehden teon kanssa, joten kannettava oli ahkerassa käytössä iltaisin heti kun pääsin hotellille. Tällä kertaa nettiyhteydet pelasivat lähes täydellisesti paikkakunnasta riippumatta ja asioiden hoito oli helppoa. Ennen luokituskierrokselle lähtöä jännitti melkoisesti kelitilanne, mutta siitä selvittiin lähes ongelmitta, vaikka lunta oli paljon ja pakkastakin enemmän kuin lääkäri määrää. Taas kerran kävi niin, että heti kotiin paluun jälkeen oli pakko mennä katsomaan omia eläimiä kun karjasilmää oli tullut päivitettyä. Totesin ties kuinka monennen kerran, että luokittajalta vaadittava karjasilmä on syntymälahja. Johonkin tasoon saakka sitä voi opetella, mutta vain jotkut pystyvät kehittymään todellisiksi ammattilaisiksi. Valitettavasti olen joutunut myöntämään aikaa sitten tosiasian, että minulle ei ole tuollaista lahjaa suotu, mutta sinnikkäällä treenaamisella yritän oppia koko ajan lisää lehmien rakenteesta.
Tällä päivityskerralla ei ole oikeastaan mitään hehkutettavaa lehmävasikkarintamalta. Vai miltä kuulostaa tämä: alkuvuoden jälkeen on ollut 28 poikimista ja niistä saaliina vain 8 lehmävasikkaa. Surkea tilanne, mutta ehkä puntit vielä tasaantuvat sonni- ja lehmävasikoiden välillä, kun vuosi tästä etenee. Syytä ainakin olisi.
Maaliskuun loppupuolella saatiin vihdoin verhoseinät toimimaan. Niistä puuttui ohjauskeskus eikä verhoja voinut avata tai sulkea edes manuaalisesti ilman sitä. Mutta nyt sitten verhot toimivat! Kylläpä muuttui navetan ilma raikkaaksi kertaheitolla ja oli oikein ihmeteltävä miksi verhoseinätsydeemit eivät ole rantautuneet Suomeen jo aikoja sitten. Onkohan tässä ollut vähän sama asia kuin karjanjalostuksessa, että vasta kun karjanomistajat ovat alkaneet itse matkustella enemmän, on uudistuksia saatu tuomisina Suomeen?
Kevään Kanadan matka kuuluu olleen mielenkiintoinen kokemus matkalaisille. Ja etenkin kotiinpaluukuviot ovat olleet erikoiset Islannin tulivuorenpurkauksesta tulleen tuhkan aiheuttaessa lentoliikenteen pysähtymisen. Ei enää harmita yhtä paljon, etten itse päässyt tänä keväänä mukaan. Ensi viikolla pitäisi lähteä kahden päivän Tanskan matkalle ja ainakin juuri tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että lentoliikenne saattaisi toimia silloin suht.normaalisti. Tanskassa on ERDB:n (Euroopan punaisten rotujen) kokous ja siinä yhteydessä päästään tutustumaan kolmeen tilaan, joilla on tanskan punaista rotua. Tosi jännä nähdä miltä karjat tänä päivänä näyttävät. Viimeksi kun olin Tanskassa karjamatkalla näyttivät "punaiset" kovin kirjavalta porukalta. Oikeastaan voisi sanoa, että kaikki värivaihtoehdot olivat tarjolla aivan umpimustaa lukuunottamatta. Jos lentoliikenne vielä takkuilee, niin ainahan Tanskaan pääsee autolla/laivalla/junalla, mutta silloin tietysti kyseessä on pitempi kuin kahden päivän keikka.
Meillä on ollut ihan mahdottoman hyvä tuuri alkionhuuhteluissa. Erityisen hyväksi tulokset tekee se, että kaksi hiehoa huuhdeltiin seksatulla siemenellä (Rigginsillä) ja siitä huolimatta alkioita tuli paljon: Almond-Cookiesta 14 ja Alfa-Petasta 15. Myös näyttävä pokerilainen Amissi huuhdottiin ja siitä saatiin Ideostarin kanssa 12 alkiota. Vielä on työn alla Alli-Shakiran huuhtelu ja jos hyvin käy, niin siitäkin saadaan jokunen alkio. Nyt on pakko laittaa alkioita myyntiin, muuten HH:n varasto alkaa mennä yli äyräiden eivätkä omat hiehot myöskään millään riitä vastaanottajiksi. Onneksi en sentään ole pitkään aikaan ostanut ulkomailta alkioita (hyvä minä!). |
|
|
 |
|
|
22.2.2010
Ayrshiren Talvinäyttely on takana ja menestystä pitää kyllä täällä hehkuttaa vaikkakin näin jälkijunassa! Vaavikki oli näyttelyn champion(!!!) ja Joukolan kasvattajaryhmä myös ykkösenä! Junnukilpailussa Lilli oli luokassaan 2. ja Ola 4. Breeder's herd -luokan eli kasvattajaryhmän edustajat Joukolan Vohveli, Joukolan Yanni-Lisa ja Joukolan Vaavikki taluttajineen (kiitos Nina ja Kirsi!) poseeraavat muikeina tuossa Jari Ahlholmin ottamassa kuvassa. Näyttely onnistui kommenttien perusteella järjestelyiltään erinomaisesti ja uutta näyttelyä oltiin monelta taholta vaatimassa jo heti vuoden päästä. Saapa nähdä mitä Sarka Messujen järjestäjät päättävät, onko näyttely ensi talvena vai vasta kahden vuoden kuluttua. Näyttely oli kaikin tavoin kova urakka Ayrshirekasvattajille, sillä näyttelyä rakentamassa oli vain pieni valioporukka (itse en heihin kuulunut), joka ymmärrettävästi joutui ponnistelemaan voimiensa äärirajoilla, että näyttely saatiin sekä rakennettua että purettua lyhyessä ajassa. Kaikki meni silti nappiin ja mm. huutokaupan osalta jopa yli odotusten. Hieno näyttelytapahtuma ja erinomainen tunnelma, jota myös ulkomaiset tuomarimme kiittelivät.
Näyttelyn päätyttyä lähdimme Lillin ja Olan kanssa kohti kotia ja siellä odottavaa kaaosta, joka oli selvitettävä seuraavan päivän Altan Ayrshirepäivää varten. Enpä olisi villeimissä arvailuissakaan osannut tietää mikä sekasotku navetalla ja toimistossa odotti. Onneksi lapset tulivat auttamaan rakennusjätteiden raivaamisessa ja siivoamisessa, joten kuin ihmeen kaupalla kaikki saatiin selvitettyä sunnuntaihin klo 12 mennessä, jolloin Ayrshirepäivä alkoi. Talonväki taisi olla jokseenkin voipuneena siinä vaiheessa, mutta päivän päävieraan, Talvinäyttelyn tuomarin Mary Creekin, saapuminen sai väsymyksen unohtumaan. Saattoihan sitä tietysti siinä sivussa nauttia myös siitä, että nyt oli tullut tehtyä ensimmäinen kunnollinen rakennustyömaan siivous... Sunnuntainen iltapäivä meni vikkelästi lehmiä tutkaillessa ja Maryn kanssa keskustellessa. Päivän yhtenä kohokohtana voisi pitää mainiota yhteensattumaa, kun Yovian päätti pinnistellä alkiovasikkansa maailmaan juuri Maryn vierailupäivän aamuna. Erityistä tässä oli se, että kyseessä oli ensimmäinen USA:n alkiovasikka nimenomaan Marylta ostetuista alkioista ja vielä lehmävasikka!! Nimekseen uusi tulokas sai Palmyra B.Heaven. Mary oli kovasti ilahtunut nähdessään lehmänsä Palmyra Jerry Bethanyn jälkeläisen suomalaisessa navetassa. Eikä tässä vielä ihan kaikki. Kesken lehmien katsomisen alkoi Usa poikia ja pykäsi pienellä avustuksella sonnivasikan Palmyra Jerry Bendigistä (Bendig on muuten Bethanyn täysveli). Kylläpähän nyt tuli Palmyran eläinainesta yhdelle päivälle, todella hauska sattuma!
Talvinäyttelystä ja Ayrshirepäivästä selvittyä oli aika pistää veroilmoitus työn alle. Homma on ollut kertakaikkiaan mahdotonta pakkopullaa. Tositteita on paljon ja vakuutuskorvausten tulouttaminen sekä muut ekstrat teettävät työtä eikä vielä tätä kirjoitettaessa loppua näy. Aika vain hupenee johonkin eikä valmista tule. Navettakin on työllistänyt melkoisesti pakkasten, lumentulon ja poikimisten vuoksi ja seuraavaksi luokituskierros, lehden teko ja kaikki muut ayrshirejutut hengittävät niskaan, mutta eiköhän niistäkin selvitä.
Työnteko uudessa navetassa on edelleen kivaa ja siellä onkin mennyt lehmien kanssa kaikin puolin mukavasti, jos ei lasketa mukaan paria odottamatonta noutajan vierailua. Ensin kuukahti Tötterö, joka poisti itsensä täysin yllättäen, se vain löytyi aamulla kuolleena makuuosastosta. Katsoin koneelta, että Tötterö oli edellisenä päivänä syönyt koko rehuannoksensa ja lypsänytkin yli 46 kg. Mitään erityistä lehmässä ei näkynyt iltalypsyllä, silti aamulla kylmänä. Seuraavaksi kävi Tooralle huonosti. Sen neljännessä poikimisessa kaikki mahdollinen meni pieleen. Vasikka oli niin pahassa virheasennossa pää kokonaan taakse taipuneena, etten saanut sitä mitenkään oikaistua, ei tässä onnistunut myöskään paikalle hälytetty eläinlääkäri. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi keisarinleikkaus, mikä ei mennyt ihan oppikirjojen mukaan, sillä vasikka oli vaikea saada ulos edes leikkaamalla. Koko operaatio kesti suurin piirtein koko yön - eläinlääkäri soitettiin paikalle n. klo 23 ja valmista tuli aamulla puoli viideltä - ja ilmeisesti Tooralle aiheutui tästä sekä suuri rasitus että sisäisiä vaurioita ja niinpä se kuoli karsinaansa vuorokauden kuluttua. Tekee vieläkin pahaa ajatella minkälaisen lopun sai lehmä, joka oli täynnä elinvoimaa vielä poikimisen käynnistyessä. Heh, alkuvuosi enteilee ikävästi sitä, että päästään jossain vaiheessa Honkajoen kanta-asiakkaiksi. No, näistä kahdesta tapauksesta huolimatta lehmät pistelevät edelleen parastaan, jotta maitotankkiin tulisi tavaraa ja alkuvuoden maitoanalyysien perusteella näyttäisi kaikki toimivan myös lypsyasemalla ja ruokinnassa. Pitää kyllä muutenkin antaa lehmille tunnustusta, sillä posti toi äskettäin vuositiedonannon ja VUODEN 2009 KESKITUOTOS ON 10773 - 4,07 - 3,49 ! Tähän kai pitää todeta, että vaikkei ne kanukit mitään lypsä, niin ihan kivan keskituotoksen ne kuitenkin ovat saaneet aikaiseksi...
Viime päivien säät ovat olleet meikäläiselle jo vähän liikaa. Järkyttävän kamalan viiltävänkylmä tuuli on ujeltanut nurkissa siihen malliin, ettei lämmintä ole ollut missään muualla kuin keittiön leivinuunin lähettyvillä. Uudella navetalla alkoi taas yksi jos toinen paikka jäätyä siinä vaiheessa kun jäätävää tuulta ja 20 asteen pakkasta oli kestänyt toista päivää. Kuin ihmeen kaupalla kaikki on kuitenkin saatu lypsyasemalla toimimaan, mutta sekä vanhalla että uudella navetalla on lannanpoisto takunnut. Vanhalla se hyytyi kokonaan useaksi päiväksi, samoin kaikki vesijohdot jäätyivät, uudella gutter cleaneriin jäätyi tavaraa kohtalokkaan paljon ja lypsyaseman vesiletkut jäätyivät. Tänään kaikki oli taas sulana, mutta gutter cleanerin ketju täytyy korjata. Lehmät, ja yllättäen myös vasikat, näyttävät viihtyvät viileässä, kunhan kuiviketta on tarpeeksi. Vasikoille yhdistettiin kaksi karsinaa ja laitettiin toiseen reunaan 3 iglua vierekkäin. Nyt riittää tilaa kirmailla ja toisaalta igluihin mahtuu tarpeen vaatiessa änkeytymään melkoinen määrä vasikoita. Jostain syystä vasikat eivät tykkää nukkua yksi per iglu, vaan samaan igluun menee aina useampi ja vieressä saattaa olla täysin tyhjä iglu. Laitan tähän alle vielä yhden navetan yleisnäkymäkuvan, jossa vasikkaosasto näkyy hyvin.
|
|
|
 |
|
2.2.2010
Kiitoksia kaikille teille, jotka kävitte tutustumassa uuteen navettaamme avointen ovien päivänä. Ja aika paljon teitä olikin, sillä meijerin edustajan laskujen mukaan kävijöitä oli yli 300. Noissa "massatapahtumissa" on vain aina se ongelma, että ei millään ehdi jutella kaikkien kanssa, kun aina jää suustaan kiinni jonnekin. Kovasta paikkasesta huolimatta navetta oli siedettävän lämmin ja etenkin toimistossa tarkeni hyvin. Vai oliko toppahaalariasusteeni vain niin hyvä asuvalinta? Heti seuraavan päivän iltana eli 19.12. oli ensimmäinen lypsy uudessa navetassa. Se sujui hienosti ja lehmät tulivat asemalle kuin vanhat tekijät (mitä ne tietysti olivatkin). Ahkeraa talkooporukkaa oli saapunut auttamaan navetan käyttöönotossa eikä lehmien ajaminen tien yli ulkotarhasta uuteen navettaan kestänyt kauaakaan ja lypsy se vasta nopeasti menikin. Erityiskiitokset teille hyvät ystävät siitä, että uhrasitte lauanta-iltanne meidän ja lehmiemme hyväksi!
Ihan käsittämätöntä onkin sitten se miten nopeasti aika on kulunut avoimista ovista tähän päivään. Syynä varmaan se, että uudella navetalla on mennyt paljon aikaa ja päivät ovat olleet sekä työntäyteisiä että tapahtumarikkaita. Joulua vietettiin vain oman perheen kesken, mutta lehmät huomasivat järjestää kaksi poikimista jouluaatolle, joten ylimääräistä askaretta riitti silloinkin navetalla. Tuntuu, että koko ajan on kova hässäkkä päällä, milloin mistäkin syystä. Joka tapauksessa uudella navetalla on niin kivaa ja innostavaa työskennellä, että ajan kulumista tuskin huomaa. Varsinkin ensimmäisinä päivinä ei millään olisi malttanut lähteä pois, kun piti vain katsella tyytyväisenä makailevia lehmiä ja ihastella uuden navetan valoisuutta ja puhtautta. Viime mainittu tosin lienee nopeasti katoavaista turvekuivituksen vuoksi. Mitenkään erityisen raskasta ei työnteko ole ollut, vaikka työtunteja on tullut paljon. Tuntuu, että kaikki uudistetut ratkaisut ovat onnistuneita ja osaltaan työtä säästäviä. Ja tulipahan testattua navetan toimivuus huonoimpaan mahdolliseen vuodenaikaan kun olemme viikkokausia saaneet kärvistellä kipakassa pakkasessa. Vaihdoin aloitussivulle ajankohtaan sopivan kuvan uudesta navetasta. Kuva on otettu myöhään iltapäivällä hämärän alkaessa laskeutua, pakkasta noin 20 astetta.
Lehmät ovat ensimmäisen reilun kuukauden pysyneet täysin terveinä ja pelätty sorkkatautikaan ei ole vielä iskenyt. Neljä lehmää oli kasvattanut hoitopaikoissaan sellaiset sorkat, että oli lopulta pakko ottaa sorkkahoitaja niitä käsittelemään ja näistä neljästä kolme on sen jälkeen hieman aristellut jalkojaan. Näyttää siltä, että koko karjan sorkanleikkuuoperaatio siirtyy kyllä aika pitkälle kevääseen, koska yhtään ontuvaa ei kaivata karjaan. Vasikoita on syntynyt tiuhaan tahtiin ja karsinat ovat täyttyneet pelottavaa vauhtia. Tänään jouduin jo soittamaan ja tiedustelemaan miksi välitysvasikat eivät liiku. Niinhän siinä sitten kävi, että pari vanhinta oli päässyt jo yli-ikäisiksi eivätkä kelpaa enää ternivasikaksi. Ei kai tässä auta muu kuin ryhtyä osa-aikaiseksi sonninkasvattajaksi.
Ensimmäiset kolme viikkoa meni navetassa ilman että lehmät saivat lisäväkirehua ollenkaan, sillä kioskeja ei saatu asennettua. Koetteli hermoja lypsää luttatissisiä lehmiä, mutta ilo on ollut sitäkin isompi nyt kun apereseptin uudistuksen ja kioskien käyttöönoton jälkeen on maitomäärä ponkaissut ihan uskomattoman paljon korkeammalle. Meijeriin menevä maitomäärä nousi lähes 1000 kg hakukertaa kohti samasta lehmämäärästä, joten nyt tuli todistettua, että hyvin lypsävää lehmää kannattaa ruokkia. Väkirehumäärät eivät kylläkään ole kovin korkealla (täysrehua maitomäärästä riippuen 4 - 7,5 kg päivässä + tiivistettä), mutta silti vaikutus on ollut yllättävän voimakas. Vastapoikineet useamman kerran poikineet lehmät ovat järjestään heruneet nopeasti 50 kg tietämille ja reippaasti ylikin. Myös Vaavikki, joka poiki toisen kerran jouluaattona, lypsi toisessa mitassa 53,9 kg, mikä on kyllä jo melkein liikaa, sillä nyt saa turhan paljon jännätä utareen kestämistä.
Vaavikista pääsemmekin seuraavaan aiheeseen eli Ayrshirekasvattajien järjestämään Ayrshiren Talvinäyttelyyn Seinäjoella, jonne on tarkoitus lähteä huomenna. Mukaan tulevat lehmistä Vaavikki, Vohveli, Yanni-Lisa ja Yesterday, sekä hiehoista Z-Alisia, huutokauppahieho Margot Amy-Lamy ET ja Lillin ja Olan junnuhiehot Engela ja Andalucia. Miten näitä taas tulikin 8 kpl??? Vaavikki on siis vähän liiankin isossa maidossa pitkää reissua ajatellen ja muut kolme lehmää puolestaan ihan liian pienessä maidossa näyttelyyn. Niitä ei varmaankaan paljon tarvitse lypsellä Seinäjoella... Näyttely järjestetään Sarka Messujen ( www.pytinki.fi ) yhteydessä ja kävijöitä odotetaan tuhansia. Myös karjanäyttely saa varmasti paljon huomiota. Kotiinpaluu Seinäjoelta on joskus lauantai-iltana.
Heti näyttelyn jälkeen sunnuntaina meillä on Altan Ayrshire-päivä, jonka HH:n pojat ideoivat "hyödyntääkseen" Talvinäyttelyn tuomarin Mary Creekin Suomen-vierailua. Mary siis tulee meille, katsomme eläimiä ja keskustelemme ayrshireasioista. Tilaisuus alkaa Joukolassa sunnuntaina 7.2.2010 klo 12, tervetuloa silloin! Muistattehan ilmoittaa tulostanne etukäteen, jotta tarjottavaa riittää kaikille. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
