|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ajankohtaista
2020
|
|
|
 |
|
2.5.2020
Kevät on edennyt sateesta, tuulesta ja yöpakkasista huolimatta nopeasti ja olemme monilta osin edellä normaalista kevään aikataulusta. Lannanajo pelloille on hyvässä vauhdissa ja ensimmäinen hiehoryhmä on ollut jo laitumella tämän viikon, lehmien laitumien kaikki kehäaidat ovat kunnossa ja heti kun märimmät kohdat vielä kuivahtavat, niin on myös lypsävien, umppareitten ja tiineiden hiehojen vuoro päästä aloittamaan laidunkausi. Syötäväähän siellä ei oikeastaan ole vielä ollenkaan, mutta kyllä eläimet vaan niin tykkäävät päästä laajentamaan reviiriään pellon puolelle.
Poikimisia on edelleen ollut harvakseltaan ja vain toinen huhtikuun loppuun odotetuista poikimisista, hieho Järventaustan Perfekt, ehti huhtikuulle, Joukolan Nemesis vielä panttaa omaa vasikkaansa. Alkuvuoden aikana on syntynyt tavallista vähemmän lehmävasikoita, neljässä kuukaudessa vain 11 ja näistäkin kaksi on myyty, joten toivoa sopii, että loppuvuoden aikana lehmävasikoita tulisi suotuisalla prosentilla. Toukokuusta eteenpäin poikimisrintamalla ainakin vilkastuu selvästi ja mahdollisuus lehmävasikoihin paranee, ja samalla ehkä saamme vähitellen kasvatettua lehmämäärän takaisin normaaliin. Loppuvuodesta on kylläkin tarkistettava karjakoon osalta tilanne uudestaan, kunhan tuleva maidon tuotantosopimusmäärä on varmistunut.
13.4.2020
Tämän vuoden alku ei navetalla mennyt täysin kuten Strömsössä, sillä jostain syystä karjaan iski utaretulehdusten suma ja lyhyessä ajassa menetimme kolme lehmää clebsiellaan, näistä vain yksi saatiin toipumaan teuraskuntoon, muut kaksi lähtivät Honkajoelle. Ja tottahan nämä olivat kaikki sieltä korkeatuottoisimmasta päästä, epäonnen soturit olivat nimittäin Kobra, Elegia ja Lempee-Gunni. Tämän kolmikon poistumista ei voinut olla huomaamatta tankista. Huoh. Eläinlääkärin kanssa ei muuta syytä keksitty kuin marraskuulla vaihtunut vedinkasto ja tämä saattoi tosiaan ollakin syynä, sillä sen jälkeen kun palasimme takaisin vanhaan tuttuun jodipohjaiseen vedinkastoon, ei lehmien utareterveydessä ole ollut ongelmia.
Onneksi alkuvuoteen löytyi iloisiakin asioita ja näistä päällimmäisenä Ayrshire Winter Show 2020 tammi-helmikuun vaihteessa. Olipa mukavaa olla näyttelyssä sekä järjestäjänä että osallistujana! Näyttely oli samalla yhdistyksen 20-vuotis juhlanäyttely ja nyt kun näyttely järjestettiin ensimmäistä kertaa Seinäjoki Areenan uudessa B-hallissa, täytyy sanoa, että puitteet olivat onnistuneet ja juhlavat. Tilaa ei tosin ollut neliötäkään ylimääräistä, mutta tämän vuoden eläinmäärälle kuitenkin riittävästi. Omalle isolle joukkueellemme tuli mukavasti menestystä, tässä tulokset:
Kesävasikat: 1. Joukolan Raya-Lorelli, 3. Joukolan RoyalTometta, 4. Joukolan Rabina
Keväthiehot: 2. Joukolan B.Rafaella, 4. Joukolan Rose-Moria, 6. Joukolan B.Rozella
Talvihiehot: 1. Joukolan Betsy-Regan
Syyshiehot: 2. Joukolan ProudTometta
Junior Breeders Herd: 2. Joukolan Ayrshiren 1-joukkue ja 4. Joukolan Ayrshiren 2-joukkue
Reserve Junior Champion Joukolan Raya-Lorelli
2-v lehmät: 1. Joukolan B.Oxford
3-v lehmät: 1. Joukolan Ålmikki, 2. Lallin Nafta
Varttuneet lehmät: 1. Lessard Joy-Lorelli ET
Breeders Herd: Joukolan Ayrshire
Reserve Grand Champion Joukolan Ålmikki
Tuohon lehmien kasvattajaluokkaan saatiin lainata Niina Toikan omistuksessa olevaa Joukolan InaMarieta, joten tästä lämmin kiitos Niinalle! Ilman InaMarieta emme olisi saaneet kasvattajaryhmää ollenkaan kokoon. Alla olevassa kuvassa vasemmalta InaMarie ja Niina, Ålmikki ja Lilli, tuomari Andre Richard ja oikealla Karo Oxfordin kanssa. |
|
|
|
 |
|
|
 |
|
Näyttelyn jälkeen on saatu viettää navetalla rauhallista eloa, poikimisia on ollut sopivasti, uusia hiehoja poikinut vain jokunen - ja lehmämäärä on huomattavasti normaalia alempi eli kymmenkunta lehmää vähemmän kuin yleensä. Lehmien vähäinen määrä, alimmillaan 70 kpl (yleensä 80-85), johtuu pääosin viime vuoden todella heikosta rehusadosta, jonka seurauksena useita lehmiä myytiin eloon ja neljä poistettiin etuajassa. Tähän päälle vielä alkuvuoden yllätyspoistot, niin avot, navettatyöt sujuvat ripeästi. Harmi vaan, että myös maitotili pieneni samassa suhteessa, mutta minkäs teet, jos rehua ei ole tarpeeksi, niin ei voi lehmiäkään pitäää määräänsä enempää. Onneksi saimme ostaa sen verran säilörehua, että päästään hyvin kesään asti, ja uusia hiehoja on kasvamassa vähintäänkin omiksi tarpeiksi. Tosin tätä kirjoitettaessa on jo tiedossa, että Valio on tekemässä tuottajiensa kanssa tuotantosopimukset sillä periaatteella, että täysi hinta maksetaan vain 95 %:lle sopimusmäärästä, mikä tarkoittaa sitä, että lehmämäärä saattaa jäädä tälle alemmalle tasolle vähän pidemmäksi aikaa, vaikka uuden hiehopihaton rakentamisen, isomman ympäristöluvan, lantalan laajennuksen ja muiden kohennusten tarkoituksena oli saada nostettua lehmämäärä noin 90 lehmään. Valitettavasti hiehopihaton valmistumisen jälkeen tuli peräkkäin kaksi todella kuivaa kesää ja rehua niin niukasti, että yhtään lisäeläintä ei ole voitu pitää. Viime kesän rehusato oli vieläkin heikompi kuin edellisen vuoden, joten luonnonvoimat jylläsivät nyt meidän kannaltamme jokseenkin huonoon aikaan, sillä ilmeisesti tuo meijerin tuotantosopimuksen maitomäärä lasketaan vuonna 2019 tuotetun maitomäärän perusteella. No, näillä mennään, ei muuta kuin katse eteenpäin ja miettimään miten toimintaa voitaisiin tehostaa muulla tavalla.
Päätin aluksi, etten mainitse sanaa korona, mutta mainitsen silti. Onhan se niin monella tavalla mullistanut kaikkien ihmisten elämän, että asia on kirjattava myös tänne ajankohtaisiin. Toistaiseksi olemme koko henkilökunta pysyneet terveinä ja toivottavasti jatkossakin. Lypsykarjatilalla elämä jatkuu karanteeni- ym. rajoitusten aikana ihan samanlaisena kuin normaalistikin, eläimet hoidetaan, ruokitaan ja lehmät lypsetään normaalien arkirutiinien mukaisesti. Kaikella muulla tavalla on hiljaisempaa, tilalla käy vain välttämättömät huoltohenkilöt, rehukuskit, maitoautot jne. Itse käymme kaupassa vain pakon edessä ja sukulaisvisiitit ovat kokonaan tauolla. Täytyy lujasti uskoa, että korona-aika vielä joskus loppuu ja päästään palaamaan normaaliin elämään. Ensi kesä saattaa kyllä vielä olla melko hiljainen, sillä hyvin monet tapahtumat on jo tässä vaiheessa peruttu ainkin heinäkuulle asti. Ei sen puoleen, monen hektisen vuoden jälkeen tuntuu oikeastaan mukavalta ja suorastaan lomalta olla vain kotihommissa. Ehkä me maatilojen ihmiset olemmekin tässä tilanteessa onnekkaita, sillä meillä on mielekästä tekemistä ihan omassa kotona.
Pitää vielä kertoa yksi juttu. Pitkään on ollut haaveissa kokeilla vasikoiden vierihoitoa ja nyt vihdoin meillä on sopiva keinoemo, Lucy-Regan. Sillä on nyt kaikkiaan kolme vasikkaa hoivissaan, näistä kaksi vanhempaa ovat lehmävasikoita ja ns. kokopäivähoidossa, mutta kolmantena oleva, edellisiä nuorempi sonnipoika, saa tuttiämpäristä lisäruokaa, koska sen on joka tapauksessa osattava juoda tutista tulevassa uudessa kodissaan. Täytyy sanoa, että mukavahan tämän hoivayksikön touhuja on seurata, joten soveliaiden imettäjälehmien löytyessä olisi tarkoitus jatkaa vierihoitoa myös tulevaisuudessa. Alla Annamaijan ottama kuva Lucy-Reganista hoidettavineen. |
|
|
 |
|
 |
|
|
| Monta vuotta on ollut suunnitelmissa kaataa talon edestä kolme huonokuntoista koivua, joista on alkanut irrota oksia yhä enemmän heti kuin vain vähänkin tuulee. Vihdoin pääsiäislauantaina 11.4.2020 tämä suunnitelma siirtyi käytännön toteutuksen asteelle ja tietysti projekti piti ikuistaa vaihe vaiheelta muistoksi itselle. Homma alkoi sillä, että Ola sahasi alimmat, leveät oksat pois, sen jälkeen Jontikalla varmistettiin, että kaatosuunta on oikea ja lopuksi kaadettiin puu kerrallaan ristiin. Hienostihan tuo Joukolta onnistui, puut kaatuivat juuri sinne minne pitikin eikä mitään vahingoittunut, vaikka tilaa ei ollut yhtään liikaa. |
|
 |
|
 |
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
| 14.4.2020 näyttää sama maisema tältä. Talvi yrittää tulla takaisin, mutta yhtä mukavan valoisalta näyttää talon edusta edelleen. Hienoa, että projekti on nyt maalissa! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
