1.12.2012
Uskomatonta, mutta selvisimme hengissä eilisestä tapahtumapäivästä! Luonnonvoimat olivat päättäneet tehdä kiusaa oikein satasella, mutta karmeaa pakkastuulta ja lumimyrskyä uhmaten karjaväkeä saapui meille jopa Lapista asti eikä voi kuin hattua nostaa sitkeille ayrshireihmisille, jotka eivät keliä pelänneet. Kiitos teille kaikille, jotka päivän mittaan meillä vierailitte!
Ayrshire- ja Semex-päivä oli Joukolan väen mielestä oikein onnistunut jo ihan silläkin mittarilla mitattuna, että vältyimme katastrofeilta, vaikka parisataa henkeä joutui ruokailemaan asuinrakennuksessa, kun "puutarhajuhlat" jouduttiin perumaan. Huutokaupan lopputulokseen olemme myös hyvin tyytyväisiä, sillä yhtään eläintä ei jäänyt myymättä ja keskihinnaksi muodostui reilu 1400 €. Eräänä onnistumisen mittarina voitaneen pitää myös sitä, että 3 litraa viskiä ja yksi litra kirkasta glögin terästettä kului päivän mittaan viimeistä pisaraa myöten. Vastaavaan eivät karjavieraat ole koskaan ennen pystyneet!
Ja sitten lopuksi vielä todella isot kiitokset teille kaikille lukuisille, ahkerille talkoolaisille, jotka vaivojanne säästelemättä uurastitte sekä etukäteen että tapahtumapäivänä. Tiedätte varmaan, että ilman apuanne ei mikään olisi onnistunut. Arvostamme todella sitä, että karjaväestä löytyy auttamishalua, osaamista ja kätevyyttä mitä ihmeellisimpien asioiden suorittamiseen omatoimisesti!
Huutokaupan myyntihinnat löydät tästä.
AYRSHIRETAPAHTUMAN JA SEMEX-PÄIVÄ JOUKOLAN TILALLA perjantaina 30.11.2012 alkaen klo 11.00. OHJELMAN löydät tästä tulostettavassa muodossa. Suora linkki huutokauppaluetteloon etusivulla. Luetteloa päivitetään vielä ennen huutokauppaa.
14.11.2012
Mahtava Kanadan matka huippumukavalla porukalla tehtynä ja paljon uusia ajatuksia ja jännittäviä tulevaisuuden juttuja kotiintuomisina. Kanadan matkasta ei tosiaan voi muuta sanoa kuin että se oli onnistunut! Hienoja eläimiä, toimivia navetoita, paljonpaljon tuttuja karjanomistajia, joiden kanssa tuli vaihdettua kuulumisia pitemmän kaavan mukaan. Oli myös mielenkiintoista osallistua ayrshireaiheiseen kokoukseen näyttelyn ohessa, saapa nähdä toteutuvatko siellä esitetyt toiveemme lähitulevaisuudessa. Lisäpisteet matkalle (tai ehkä itselleni?) tuli siitä, että ensimmäistä kertaa ikinä Kanadassa yhdessäkään navetassa en palellut! Toppahousut ja reilu kerrospukeutuminen oli salainen aseeni, joka to-del-la toimi! Kotosalla oli pärjätty hienosti ja kuten yleensä, kaikki kolme poikimakarsinaan jäänyttä eläintä olivat heti välittömästi lähtöni jälkeen aloittaneet poikimisensa, joten matkalta palattuani sain käydä laskemassa syntyneet vasikat, joita oli kaksi ayrshiretyttöä ja yksi jerseypoika. Nyt muuten saatiin sitten se eka Dreamer-lehmävasikka, jonka Ukulele pukersi maailmaan kuudennen poikimisensa kunniaksi. Odotukset ovat korkealla, sillä Ukulelen edellisessä tyttäressä, pardnerilaisessa Andaluciassa, ei löydy moitittavaa. Kanadassa muuten kuulin, että meiltä sinne lähteneistä Edna x Landscape alkioista on syntymässä joulukuussa 2 vasikkaa, ultrauksen mukaan tulossa pitäisi olla sekä lehmä- että sonnivasikka. Tuntuu kivalta, että kansainvälinen yhteistyö toimii myös näin päin!
Nyt kotiin paluun jälkeen on edessä vielä pari ProMate-käyntiä sekä Semexin jakokierros ennen kuin Ayrshiretapahtuman järjestelyihin päästään käsiksi toden teolla. Onneksi Lilli pitää huolta klippauksesta sekä tärkeiden asioiden kirjaamisesta muistilistaan, sillä yksin ei kaikkea millään muistaisi ja klippaukset ainakin jäisivät jokseenkin vähiin jos ne minun kontollani olisivat. Tekemistä näyttää muutenkin riittävän runsain mitoin ihan koko perheelle.
27.10.2012
Jahas, ajankohtaispäivitysten tahti on harventunut siihen malliin, että kesä hypättiin kokonaan yli. Johtuneeko siitä, että tänä vuonna ei kesää juuri ollutkaan, paitsi nuo muutamat hellepäivät Ammujaisten yhteydessä. Kesä ja syksy on tosiaan ollut yhtä sateessa ja kurassa rämpimistä. Lehmien laiduntaminenkin tapahtui lähinnä "menkää omalla vastuulla pellolle", sillä kulkureitit olivat jo elokuun alussa siinä kunnossa, ettei rouvia olisi tohtinut pellon puolelle patistaa ellei laidunnuspakon täyttymistä olisi pitänyt varmistella. No oikeastaan siinä ei ollut ongelmia, sillä lehmät pääsivät heti toukokuun ekoina päivinä aloittamaan laiduntamisen, mutta ihan kaikkina rapapäivinä ei niitä viitsinyt päästää ulos, koska ainakin meidän karjassa tuntuu utaretulehdusriski kasvavan heti, jos lehmät saavat kulkureiteiltä lantaveden sekaista kuraa
tisuleihinsa. Alle 6 kk ikäinen porukka oli ainoa, joka sai viettää kesänsä siististi jaloittelutarhassa, mutta kaikki siitä ikäryhmästä vanhemmat hiehot porskuttivat kesän ulkosalla ja vieläpä yllättäen ihan hyvävoimiaisina. Juuri tätä kirjoitettaessa kesä tuntuu olevan lopullisesti takana (vaikka ruohonleikkuuta vielä viime viikolla suunniteltiin), sillä eilen saatiin oikein reipas ensilumi maahan. Nyt on pakkasta, ilma kirkas ja maisema kauniin talvinen.
Toukokuussa meille muutti uusi koira - ja mistäs muualta kuin Kanadasta! Uusi perheenjäsenemme on tervuerennarttu Groguard Ember Of Fire. Emberin isoäiti on aikaisemmin omistamani hollannintuonti Inova Du Baton Tiroir (Nova), joka oli sijoituksessa ystävälläni Annalla ja pennutuksen jälkeen siirtyi hänen omistukseensa. Annan tie kulki Kanadaan, jossa koiraharrastus on jatkunut ja kun pian Jymyn poistuttua rivistöstä näin Facebookissa Annan ilmoituksen yhdestä kotia vailla olevasta tervutytöstä, oli päätös valmis. Ember lensi reippaana tyttönä yksin lentokoneella Torontosta Helsinkiin toukokuun lopulla ja vaikka pennulla oli ikää jo hieman yli 4 kk, tapahtui sopeutuminen uuteen kotiin ilman mitään ongelmia ja Kiwan kanssa niistä tuli välittömästi kavereita. Ember on kasvanut hurjasti kesän aikana ja se on nartuksi korkea, luonteeltaan todella sosiaalinen ja kuuliainen, mutta ulkoillessaan ehkä, köh, hieman epäsiisti. Rapa, kura tai lehmänsonta eivät ole esteitä eivätkä hidasteita silloin kun on vauhti päällä. Haaveilen ajasta, jolloin ehtisi lähteä Emberin kanssa tottisharjoituksiin tai edes tapaamaan muita koiria, vaikka ns. kotitottelevaisuus koiralla onkin kunnossa.
Viikon päästä lauantaina on edessä lähtö Kanadaan Toronton Royal Showhun ja tilavierailuille. Odotan innolla taas monien tuttujen tapaamista näyttelyssä ja tietysti upeiden lehmien ja karjojen näkemistä. Sen jälkeen kun on matkalta palattu, pitää aloittaa 30.11.2012 meillä pidettävän Ayrshiretapahtuman, Semex-päivän ja huutokaupan valmistelut. Tänä viikonloppuna tulee huutokauppaluettelo nähtäväksi, vaikka vieläkin mietin viimeisiä myytäviä. Eipä uskoisi miten vaikeaa on päättää ketä laitetaan myyntiin, vaikka porukkaa on ylimäärin kaikki paikat täynnä. Joka tapauksessa nyt pitää saada edes alustava luettelo nähtäville ja sitä täydennetään sitten marraskuun mittaan, sillä pari myytävää hiehoa on vielä poikimassa marraskuun aikana, joten nippelitietoa tulee kertymään niistä ja muistakin ihan huutokauppaan asti.
16.4.2012
Kevät on jo ihanan pitkällä ja kesää sekä laidunkauden avajaisia odotellaan malttamattomina. Viime viikolla tosin oli pientä takatalven poikasta eikä ilma ole oikein lämmennyt eikä pihan haravointikaan tahdo edistyä. Ympäristö on kyllä joka kevät yhtä järkyn näköinen siinä vaiheessa, kun lumet ovat sulaneet ja voikin sanoa, että koirankakkaongelma on täällä siisteysmurheista pienin. Niin, taitaa tuo viimemainittu ongelma olla tulevaisuudessa vielä entistäkin vähäisempi, sillä 14-v belgiherra Jymy jouduttiin yllättäen lopettamaan viime viikolla. Tuo uskollinen Jymppe-koiramme meni yhden vuorokauden aikana niin heikoksi, että se ei lopulta enää jaksanut kävellä rappuja alas, vaan piti kantaa ulos. Vain pari päivää aikaisemmin se oli ollut normaali oma itsensä. Koiraosastoa pitää nyt pystyssä border collie Kiwa, joka on edelleen yhtä hurmaava hömppä kuin ennenkin. Ilmeisesti se ei ole vielä hoksannut olevansa talon ainoa koira tai ei ainakaan näytä ikävöinnin merkkejä.
Lehmiä on tässä alkuvuoden aikana sekä tullut että mennyt. Pääasiassa kuitenkin tullut, sillä ostimme Lemolan huutokaupasta 4 uutta lehmää ja näiden lisäksi hiehojen poikimaputki on alkanut. Meillähän oli loppuvuodesta pitkä tauko, ettei ollut yhtään hiehopoikimista, mutta nyt kun vauhtiin on päästy niin poikimisia on ollut taajaan. Viime vuoden puolella tuli myytyä useampi hieho pois, mutta nämä mitkä kantoivat alkiota jätettiin kotiin, koska haluttiin katsoa mitä alkioista kuoriutuu. Tammikuussa poikivat Ehta-Lisa ja Banaani, helmikuussa Ellos ja Helpi, maaliskuussa Hattiwatti ja huhtikuussa Emmeli, Enjoy ja Hamra. Vasikkasaalis näiltä on ollut aika mainio: alkiolehmävasikat alkioista Shady Walnut Corrina x Hector, Des Prairies Pacane2 x Reality ja Lessard Calimero Lorelli x Oblique (2 kpl). On niitä sonnejakin kyllä tullut 3 kpl; Pacane x Reality, Lorelli x Oblique ja holstein Aida-Maiden x Sanchez. Lisäksi Banaani tekaisi pienen ja tummanruskean ei-alkio-tyttelin, joka sai nimen Joukolan Juures. Mitähän tuolle Juurekselle syöttäisi, että saisi sen kasvamaan edes hiukan isommaksi kuin äiteensä? Kaikki hiehot ovat olleet rakenteellisesti onnistuneita eikä kukaan ole toistaiseksi osoittautunut täysin tippamaitoiseksikaan. Toistaiseksi nämä hiehot voitaneen kaikki pitää karjassa, mutta kunhan touko-kesäkuun lehmien poikimaruuhka pääsee käyntiin, on ehkä pakko harkita osan myymistä. Lehmiä on jokunen poistunut ja tällä hetkellä holsteinien tilanne alkaa näyttää uhkaavalta, sillä niitä on taas 2 jouduttu laittamaan teuraaksi utaretulehduksen vuoksi. Nämä kaksi ovat Arlene ja Suttura, joihin tauti tuli kerrasta niin ettei maitoa saatu enää tankkiin pisaraakaan ja saimme olla tyytyväisiä, että molemmat ehdittiin sentään saada normiteurastukseen. Yhtä hyvin ei käynyt Raanulle, joka sai poissaollessani niin ärhäkän tulehduksen umpeutettuun neljännekseen, että kuoli siihen parin päivän kuluttua. Raanu oli kyllä jo pidempään kärsinyt soluttelusta ja oli (taas) poistolistalla, mutta rouva päättikin poistaa itse itsensä ennen kuin minä sain tehtyä päätöksen. Jäi sitten se talja saamatta...
Brita ja tyttärensä Heartbeat muuttivat Huitille ja kokeillaan, jos niistä saataisiin alkioita. Myös joitakin alkiosta syntyneitä ayrshirehiehoja huuhdellaan, mutta tulokset ovat vielä arvoitus. Jos hyvin käy, niin hehkutetaan kyllä jossain nettivälineessä!
Ayrshire Winter Show 2012 tuli sekin käytyä helmikuun alussa. Mukana oli taas useampi eläin ja menestyksestäkin päästiin taas nauttimaan! Forever Schoon Elly-Edith ET (jonka kuva on kotisivujen aloituskuvana) voitti vanhimpien hiehojen luokan ja sai hiehojen championkehässä Honorable Mention tittelin ja viirin. Viennetta puolestaan voitti vanhimpien lehmien luokan ja valittiin lehmien varachampioniksi. Viennetan saavutus lämmitti mieltä erityisesti, sillä lehmäluokissa oli kova taso eikä mikään ollut varmaa ennen kuin valinnat oli tehty. Roudasimme myös viidesti poikineen Tillin Seinäjoelle, mutta se jäi vanhimpien lehmien luokassa kärkikolmikosta, vaikka on minusta edelleen hyvässä kuosissa ja olisi voinut vaikka vähän paremminkin sijoittua... Näyttelyn toisena päivänä järjestettiin Sale of Stars, jossa meiltä oli myytävänä Tillin viimekesäinen vasikka Joukolan Ingver. Hudari.fi hoiti huutokaupan käytännön toteutuksen yhteistyössä Ayrshirekasvattajien kanssa ja yhteistyön tuloksena sekä korkeatasoisten myytävien ansiosta saatiin aikaan ennennäkemätön show, jossa myös myytävien eläinten hinnat nousivat ennätyskorkealle. Kaiken kaikkiaan näyttely oli taas kerran hieno tapahtuma, jossa oli mukavaa olla (tällä kertaa lähinnä) karjanomistajan roolissa.
Aivan viimeisimpiin tapahtumiin on luettava se, että isäntä loukkasi olkapäänsä ja joutuu operoitavaksi. Saikkua on näin ensi alkuun toukokuun loppuun ja tilanne arvioidaan sitten uudestaan. Onneksi lomittajia on saatu kiitettävästi, mutta varsinaiset vapaapäivät taitavat koko perheeltä jäädä vähiin. Pian alkava jakokierros saattaa sekin aiheuttaa pientä pohtimista, että kaiken ehtii tehdä lypsyjen välillä. Mutta mitäpä sitä ei tekisi mielenkiintoisen työn eteen! |
|
