Lehmäperheitä
AYRSHIRELEHMÄPERHEET
Ainoa lehmäsuku, joka on enää jäljellä talon alkuperäisistä lehmistä on Kuiskeen lehmäperhe. Jostain syystä sukuun on tullut paljon sonnivasikoita, mutta kuitenkin aina suku on yhden tyttären kautta jatkunut. Ensimmäistä kertaa on nyt vuonna 2005 useampia suvun edustajia karjassa. Tässä suvussa ei yhdelläkään lehmällä ole ollut huono utarerakenne, sen sijaan indeksiltään ne ovat aina olleet karjan huonoimpia.
Tipsun lehmäperhe sai alkunsa kun Osmo Lindstedt lopetteli karjan pitoa Suomusjärvellä ja myi Joukolaan kookkaan kerran poikineen Tipsu-lehmän. Varsinkin Eedenin sukuhaarassa ovat niin lehmä- kuin sonnijälkeläisetkin olleet hyvin kookkaita ja näyttäviä.
Tähkän lehmäperhe oli vähällä hävitä huonojen sonnivalintojen kautta. Sekä Tähkä että sen tytär Arnikki olivat hienoutareisia lehmiä, mutta tyttäret Laurilan Rööristä ja Uusitalon Uistista veivät rakennetta käsittämättömästi taakse päin. Onneksi Hyllela toi sukuun uudestaan parempaa rakennetta ja sitä
kautta on saatu mieleisiä lehmiä, joista toivotaan lisää tyttäriä karjaan sukua jatkamaan.
Eräs lehmäperhe, joka on juhlinut huonoilla jalostusarvoilla, mutta hyvällä utarerakenteella ja kuivalla rakenteella, on Tarun lehmäperhe. Taru itse jätti 11 poikimisesta 6 tytärtä, mutta sen tyttäret sen sijaan ovat olleet hyvin nuukia lehmävasikoiden suhteen, joten suku
päättyy tähän elleivät karjassamme jäljellä olevat suvun edustajat Joukolan Pooli ja Joukolan Rilliputti suostu lehmäjälkeläisiä antamaan.
Unikon lehmäperhe sai alkunsa taloon ostetusta Unikko-hiehosta, josta kehittyi erinomainen, hyväutareinen lypsäjä ja lisäksi suku on säilynyt hyvin sen hyvätuottoisten tyttärien kautta.
Kukan lehmäperhe sai alkunsa Paimiosta Markku Mäkitalon karjasta ostetusta Kukka-nimisestä pikkuvasikasta. Sen omat sukulaiset Mäkitalossa olivat erittäin hyviä lehmiä ja suvusta on mennyt
sonneja keinosiemennykseen. Kukka ehti poikia 6 kertaa ja siitä jäi meille neljä tytärtä, joita kaikkia yhdistää hyvä rakenne huolimatta siitä, että isät ovat varsin erilaisia sonneja. Tästä suvusta on aina toivottu lehmäjälkeläisiä.
Laavan lehmäperhe alkoi kun Laava-vasikka ostettiin Esko Nummen karjasta Muurlasta. Laava itse oli huomaamaton, tasainen ja terve maidontuottaja. Ilmeisesti Mätäsniemen Uklauksen perintönä
utarerakenne ei ole ollut tämän suvun valtti. Lisäksi pientä epäonneakin on ollut, sillä tytär Odessa kuoli vuosikkaana salaman iskuun tarhassa. Paras Laavan tyttäristä on ollut backgårdilainen Naava, joka jatkaa karjassamme edelleen ja on myös jättänyt kolme tytärtä. Naavan kautta suku tulee jatkumaan.
HOLSTEINLEHMÄPERHEET
Vain yksi holsteinsuku on ehtinyt karjassamme muodostaa jonkinlaisen lehmäperheen. Kyseisen Kallis ET:n lehmäperheen lehmät ovat olleet erittäin korkeatuottoisia. Jokainen on vuorollaan tehnyt karjassamme uuden ensikoiden herumisennätyksen. Valitettavasti kovin pitkäikäisiä lehmät eivät ole olleet. Kallis ET itse ehti poikia neljä kertaa, tytär Neiti-X vain kolme kertaa. Tyttärentytär Rouva jatkaa vielä uraansa kaksi kertaa poikineena ja toivottavasti pysyy terveenä vielä monta vuotta.
SUOMENKARJAN LEHMÄPERHEET
Sissin lehmäperheen kantaemä Sissi on ensimmäinen suomenkarjan eläin joka karjaamme hankittiin. Se tuli Mäntsälästä Talanterän karjasta, jossa jouduttiin lopettamaan karjanpito kuolemantapauksen vuoksi. Sissin omaa sukua taakse päin tutkittaessa löytyy useita erinomaisia lehmiä. Jo 70-80-luvulla parhaat 305 päivän tuotokset ovat päälle
6000 kg. Sissin emä, hienorakenteinen Lemmikki, esiteltiin 80-luvun alussa