Evergreenin ensimmäinen lypsy poikimisen jälkeen sujui kuin vanhalta tekijältä.
emä: Jonholm Francine EX
emänisä: Cornelius
| 13.12.2013 | L (Kurhilan Bur Ivery) | kuollut |
Jaaha, mitähän tähän kohtaan pitäisi kirjoittaa. Jos en olisi rehellinen ihminen, niin olisin jättänyt mieluiten tämän tilastokukkasen kokonaan esittelemättä kotisivuillamme. Evergreen ressukka on ollut epäonnen soturi koko hiehoikänsä. Tai ei se varmastikaan itse ole sitä mieltä, sillä hyväkuntoinen se on aina ollut ja kasvanut todella kookkaaksi. Aluksi näytti ihan hyvältä, sillä Evergreenistä saatiin kahdella huuhtelukerralla 3+3 hyvää alkiota, mutta tiineeksi ei siementämällä. Sen jälkeen Evergreen on ollut sonnilla (sonneilla - moni yrittänyt vuorollaan...) ja saatu kyllä tiineeksi, mutta aina kun on odotettu poikivaksi, onkin todettu, että sisällä on uusi varhaistiineys sonnista. Tämä on tapahtunut kolmesti ja vasta nyt viimeisin tiineys kesti loppuun asti. "Jostain syystä" hiehoa ei ole raskittu poistaa tiineenä, kun se kuitenkin on alkiosta jne. Pieni aavistus oli, että ei tämä viimeisinkään tiineys hyvin pääty eikä kyllä päättynytkään. Vasikka nimittäin kuoli sisälle todennäköisesti reilua viikkoa ennen, jolloin lehmä kasvatti kookkaan utareen ja alkoi valuttaa epämääräisen näköistä tavaraa, mutta ei silti näyttänyt yhtään poikivalta. Eläinlääkärikin sen kertaalleen pyynnöstäni tarkisti, mutta ei tohtinut ruveta pelkän epäilyn vuoksi tekemään keisarinleikkausta, kun eläin oli pirteä päälle päin. Olisi ehkä kannattanut, mutta kuka sitä silloin arvasi. Lopulta poikiminen jollain lailla käynnistyi, mutta siinä vaiheessa kaikki sikiönesteet olivat jo valuneet pois ja kuivan normikokoisen vasikan kiskominen ulos oli to-del-la työn takana. Onneksi eläinlääkäri oli apuna ja onneksi myös vasikka oli jo valmiiksi kuollut, joten sitä uskalsi kiskoa. Enempää yksityiskohtia en tohdi kirjoittaa, mutta lopulta vasikka - tai mitä siitä oli jäljellä - oli maailmassa ja mikä uskomattominta, Evergreen ihan ok kunnossa. Eläinlääkäri ja varmasti kaikki muutkin olivat ihan varmoja, että lehmä ei elä seuraavaa päivää pidemmälle, mutta joskus tapahtuu ihmeitä, sillä Evergreen ei osoittanut pienintäkään merkkiä kuolemisesta tai että joku paikka edes olisi ollut kipeä poijitusrääkin jäljiltä. Jo samana iltana se nousi ripeästi jalkeille karsinassa heti kun joku käveli ruokintapöydällä, toiveikkaana, että saisi hiukan väkirehua. Seuraavana aamuna se oli jo niin toimessaan, että uskalsimme kävelyttää sen lypsyasemalle lypsettäväksi ja vauhdikkaasti se kävelikin. Pari päivää Evergreen vietti karsinahoidossa, mutta kun ei se odotuksista huolimatta heittänytkään henkeään tai kipeytynyt muulla tavoin, päästimme sen muiden lehmien joukkoon, jossa se nyt on elellyt kuin olisi ikänsä siellä ollut. Ihan ainoa pikkupikkupuute lehmässämme on, siitä ei tule maitoa kuin 15 kg ... poikimisen jälkeen utare oli kutistunut puoleen siitä mitä se oli reilua viikkoa aikaisemmin ja tässä on ehkä osasyy pieneen maitotuotokseen. Jos tässä nyt ei vallan merkillisiä tapahdu tuotosrintamalla, niin sitten tämä ikäneitolehmä ihan oikeasti lähtee teuraaksi.