RAIKU-AF-F62 s. 15.09.2002 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
isä: Saukon Joachim emä: Oka emänisä: Laurilan Ipollo |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Raiku 2 kertaa poikineena, takakorkeus 138 cm | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Poikimiset ja 305 pv tuotokset: | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Tyypillinen joachimilainen eli pienehkö. Valitettavasti aika hyvän näköisen utareen keskiside sanoi osittain työsopimuksensa irti ja etuvetimet ovat hiukan kaukana toisistaan. Lypsää tasaisesti yli 30 kg, ei soluja, hyvät pitoisuudet. Korkein heruminen 35,2 kg. Raiku on ostettu pikkuvasikkanan huutokaupasta Rainer Tolkin karjasta Pöytyältä. Siemennetty Nolanilla ja odotetaan poikivan 30.1.2006. Toinen poikiminen onnellisesti takanapäin ja tuloksena lehmävasikka Nolanista! Raikun utarekin näyttää vielä ihan kohtuulliselta. Ja mikä uskomattominta, Raiku nosti luokitustaan P55:stä F62:een! Siemennetty Cacylitella ja odotetaan poikivan 12.3.2007. Raikun kolmas poikiminen meni hyvin ja saimme Raikulta ensimmäisen lehmävasikan Cacylitesta, vassu näyttää mukavasti korkeajalkaisemmalta kuin emänsä. Raikun alkulypsykausi oli yhtä tuskien taivalta. Siltä jouduttiin leikkaamaan juoksutusmaha, mutta vointi ei ottanut parantuakseen, vaikka lehmä sai kaksi antibioottikuuria peräkkäin. Olin jo tilaamassa sille teuraskyytiä, mutta potilas oli sen verran laihtunut, että eläinlääkärin neuvosta jätimme sen kotiin hieman kuntoutumaan. Jostain käsittämättömästä syystä eräänä päivänä Raiku aloitti tarmokkaasti syömisen ja herumisen ja on sen jälkeen ollut täydessä terässä. Huolimatta pitkään jatkuneesta potemisesta Raiku herui vielä yli 40 kg ja kaiken huipuksi tuli kertasiemennyksellä tiineeksi! Nyt sen odotetaan poikivan Kellcrest Professor ET:stä 11.3.2008. Kertakaikkiaan uskomatonta, että poikiminen ei edes siirry (siis jos kaikki menee jatkossa hyvin). Näköjään lehmien kanssa kannattaa vaan jaksaa yrittää, monta kertaa sairaimmistakin saadaan vielä toimiva peli aikaan. 8.2.2008 Raikun kolmas lypsykausi täyttyi helmikuun koelypsyn jälkeen ja ihan mukavat lukemat se teki alkukauden vaikeuksista huolimatta. Lypsykauden keskisolutkin olivat vain 32 . 31.3.2008 Raiku tekaisi neljännellä poikimisellaan kolmannen perättäisen lehmävasikan. Tämänkertainen oli ainakin syntyessään toooodella korkeajalkainen, aivan eri kaliiperia kuin matalahko emänsä. Saapa nähdä onko se sitä myös täysikasvuisena. Nyt Raiku on välttynyt (ainakin toistaiseksi!) vaikeuksilta ja se on lähtenyt mukavasti herumaan. Utare on kutakuinkin samalla tasolla kuin edelliselläkin kaudella eli ihan hyvä peli edelleen. 24.8.2008 Raiku on lypsellyt tasaisen hyvin ja pysynyt terveenä koko tähänastisen lypsykautensa. Saatiin tiineeksikin heti ensimmäisellä yrityksellä ja nyt lehmän odotetaan poikivan Karamilkistä 25.3.2009. 12.4.2009 Raiku poiki viidennen kerran helponlaisesti, mutta 5 päivää poikimisesta se alkoi potea juoksutusmahaansa, joka jo kertaalleen leikattiin 3.poikimisen jälkeen. Leikkaus piti tehdä uudestaan ja nyt näyttäisi toipuminen olevan hyvässä vauhdissa, mutta odotellaan lopullista tulosta ennenkuin kirjoitetaan jatkoa enempää. 2.2.2010 Raiku joutui evakkoreissuun leikkaushaavapotilaana, mutta selvisi elävien kirjoihin kuitenkin. Joka tapauksessa Raiku näyttää kärsineen melkoisesti paikan- ja ruokinnanvaihdoksesta, mikä näkyy selvästi 305 pv tuotoksesta. Myös tiinehtyminen on takunnut, mutta vähän ennen kotiinpaluuta tehdystä siemennyksestä lopulta tärppäsi ja nyt Raikun odotetaan poikivan kuudennen kerran 14.9.2010 sonnista Yes Sir ET. Mahtaa tulla pitkä ummessaolokausi, sillä helmikuun mitassa rouva päästeli enää hieman yli 20 kiloa... Mutta eihän tätä raaski poistaakaan. 6.10.2010 No jaa, on niitä sentään ollut sellaisiakin päiviä, jolloin Raikun poistaminen on käynyt vakavasti mielessä... Eräs näitä päiviä oli Raikun kuudennnen poikimisen jälkeinen päivä - vasemmassa takajalassa on sorkkakenkä ja oikea etunen tuottaa valmista puuroa niin vot, kyllä käy mielessä, että niinkö huonosti on asiat, että ilman ei pärjätä. Ilmeisesti se on vaan niin, että mitä vanhemmaksi lehmä tulee niin sitä sinnikkäämmin siitä haluaa pitää kiinni. Nyt tätä kirjoitettaessa Raikun sorkat on taas kertaalleen hoidettu ja oikea etuneljännes kuntoutunut lähes tankkikuntoon ja kovasti odotellaan, että rouva palkitsisi ahkeralla lypsämisellä panostuksemme hänen korkeutensa hoitoihin. Odotellaan ja pidetään teuraskuskin puhelinnumeroa silti varmuuden vuoksi näkyvällä paikalla... 12.10.2010 Niinhän siinä kävi, että sitä puhelinnumeroa tarvittiinkin aika pian. Raikun utareen 3/4 tuotti solumaitoa, joten ei enää viitsitty alkaa antibioottien kanssa touhuta ja yrittää rouvaa kunnostaa, vaan saateltiin Raiku tänään viimeiselle matkalleen. Uskokaa tai älkää, mutta nyt on kyllä ihan huono omatunto, että tuli luovutettua. Sillä niinhän se on, että vanhoja lehmiä saa karjaan vain niin, että pitää vanhoja lehmiä. Jos aina poistaa vanhat nuorten alta, niin eipä siinä keskipoikimanumeroilla paljon kehuskella. No, nyt surraan Raikua hetken aikaa ja suunnataan sen jälkeen ajatukset esimerkiksi sen viimeiseen tyttäreen, Haikuun. |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||