Je Joukolan Heartbeat GP82 2.sija (Forest-Q Impuls, 2x poikinut)

Ayrshire Junior Champion Joukolan Julietta
Ayrshire Senior Champion Joukolan Amaretto
Ayrshire Honorable Mention Joukolan Vohveli
Jersey Honorable Mention Joukolan Heartbeat

Iloa tuotti myös Olavi Ahonkiven nappaama Ayrshire Reserve Championin titteli meiltä lähtöisin olevalla Joukolan InaMariella.

Näyttelyä edeltävänä keskiviikkona järjestettiin Showmanship-taitaja kilpailu, jossa Lilli sijoittui toiseksi ja perjantain junnukisoissa Lilli oli Junior Handler Champion!

Sen verran monet näyttelyt olen vuosien varrella käynyt, että tiedän kuinka valtavan työmäärän nuo näyttelypäivät ovat vaatineet, joten en voi muuta kuin olla nöyrästi kiitollinen, että Lilli ja Annamaija vetivät koko homman läpi ja vielä noin mahtavan upealla menestyksellä! Onhan se helppoa, kun ei itse tarvitse kuin valkata lähtijät näyttelyyn ja homma hoituu... Ei vaan, kyllä oli oikeasti vaikea paikka, etten itse päässyt näyttelyyn, sillä nämä olivat nyt sitten ihka ensimmäiset Ammujaiset, joissa en ollut paikalla. Tällä omalla paikallisella näyttelyllä on nimittäin ihan oma erityinen arvonsa, kun sen kehittämisessä ja järjestämisessä on saanut olla mukana aivan alkumetreiltä lähtien.

Tänä kesänä on muuten kuvautettu lehmiä sitten oikein kunnolla. Ammujaisissa oli Tahvosen Tiina paikalla ja Lillihän roudasi joukkueen jokaisen eläimen kuvattavaksi. Tämän lisäksi Elly kävi heinäkuussa perinteisellä Suomen kiertueellaan ja vaikka aikaa kuvaukseen jäi meillä vain puolisen päivää, ehdittiin silti kuvata 4 lehmää. Toivottavasti kuvat saapuvat pian.

Kesän helteet ovat olleet nautinnollisia ihmiselle, joka viileänä/kylmänä vuodenaikana aina palelee, mutta rajansa on lämmölläkin. Sellainen +25 astetta olisi passeli, mutta kolmenkympin helteet ovat jo liikaa. Lehmillehän helteet ovat kova koettelemus ja näillä viikkoja jatkuneilla helteillä olemme kilvan kiitelleet navettamme verhoseiniä ja avonaisia päätyjä, sillä ilman mitään propellivirityksiäkään on navetta pysynyt sisältä selvästi viileämpänä kuin ulkolämpötila ja lehmillä on ollut edes joten kuten siedettävät olot. Laitumelle lehmiä ei helteillä saanut päivisin edes ajamalla, mutta iltalypsyn jälkeen porukka lähtikin jo ihan vapaaehtoisesti pellon puolelle. Nyt elokuun alkupuolella on ukkostanut ja sadellut vuoropäivin, mutta tänään on ollut todella kaunis aurinkoinen päivä - ilmeisesti pitkään aikaan viimeinen kesäpäivä ja sen kunniaksi koitin saada laitumelta uusia kuvia lehmistä. Montaakaan hyvää kuvaa ei lopulta tullut, sillä aurinko tuntui paistavan aina väärästä suunnasta kohteeseen nähden. Kaipa noille lehmäsivuille sentään muutama uusikin kuva saatiin. Tänään pitäisi loput ohrat tulla puiduksi ja jos hyvin käy, niin myös pahnat saadaan paaliin. Viljasato näyttää aika hyvältä, mutta nurmi ei helteillä ole kasvanut osalla pelloista nimeksikään. Vain kotipelloilta, joissa on toisen vuoden kasvusto, on saatu korjattua toinen säilörehusato, mutta kaikki muut lohkot odottelevat edelleen korjaamista. Näiden sateiden jälkeen saataneen vielä ihan riittävästi säilörehua, mutta rehuarvot tuskin ovat parhaat mahdolliset enää.

Viikko sitten, juuri ennen koulujen alkamista, teimme Lillin kanssa oikein onnistuneen parin päivän reissun Amsterdamiin. Shoppailusta pitävälle paratiisi ja ainutlaatuisesta ympäristöstä nauttivalle toivekohde. Taidetaan mennä toistekin, sellaiset fiilikset reissusta jäi.

Myytäviä pitäisi taas alkaa miettiä ja näin alkajaisiksi laitoin pari pikkusonnia myyntipalstalle sekä uuden listan myytävistä alkioista. Jospa noille kaikille löytyisi uusi koti tätä kautta!


27.4.2014
Pitänee taas aloittaa ajankohtaisten kirjoitus valittelemalla, ettei tänne ole tullut kirjoitettua mitään pitkään aikaan. En kertakaikkiaan käsitä miten aika menee niin nopeasti! Onneksi olen sentään alkuvuoden aikana ehtinyt päivittää kotisivuja eläintietojen osalta, mutta kyllä nekin jo taas laahaavat jäljessä. Jospa yritän käydä alkuvuotta läpi aikajärjestyksessä - ja aloitan tällä kertaa niillä huonommilla jutuilla.

Paljon olen täällä hehkuttanut hyviä asioita ja mieleisiä syntyneitä vasikoita, mutta nyt kyllä vuosi alkoi TODELLA huonostii. Maaliskuun 9. päivään mennessä olimme menettäneet kolme mahtavaa lehmää mitä ihmeellisimmistä syistä. Aivan tammikuun alussa kuudesti poikinut Tilli jouduttiin lopettamaan, kun se sorkkaan tulleen tulehduksen vuoksi lopulta loi tiineytensä eikä jalka parantunut edes antibiooteilla miksikään. Seuraavana oli vuorossa Viennetta, joka päätti hienon uransa juuri Talvinäyttelyn alla. Viennetta poiki kuudennen kerran tehden sekakaksoset ja ehkäpä tuosta kaksostiineydestä johtuen sai ensin lievän kalkinpuutteen (hoidettiin kuntoon) ja seuraavaksi juoksutusmahaoireita. Jostain käsittämättömästä syystä Viennetta oli eräänä päivänä reväyttänyt karsinassa yksin ollessaan oikean takajalan reisilihaksen ihan irtipoikki, niin että ylhäällä reidessä oli lähinnä pelkkä kuoppa ja lihas oli kasassa kintereen päällä. Onkohan kukaan muu nähnyt koskaan tällaista?? Itse en ainkaan halua nähdä toista kertaa. Eläinlääkäri olisi vielä saattanut yrittää juoksutusmahaleikkausta, mutta itselle tuli tunne, että niin kauan kuin yksi elämämme lehmistä on vielä kohtuullisessa kunnossa, on se päästettävä paremmille laitumille. Ja niin nukutettiin Viennetta omaan karsinaansa. Mutta ei kahta ilman kolmatta. Maaliskuun alussa Fiksu poiki 5. kerran ihan onnistuneesti reippaan lehmävasikan ja alkoi toimia ja herua kuten kunnon lehmäkansalaisen kuuluukin. Kunnes eräänä aamuna siitä ei tullut maitoa kuin kuutisen litraa, mikä oli todella alakanttiin. Ei kun lehmä karsinaan ja soitto eläinlääkärille siltä varalta, että tarvittaisiin kalkkia. Fiksun olo alkoi yllättäen käydä yhä huonommaksi ja se muuttui hyvin rauhattomaksi, mikä viittasi magnesiumin puutteeseen. Jouduimme jo vähä hoputtelemaan eläinlääkäriä, sillä itse annettu mg ei näyttänyt auttavan. Lopulta eläinlääkäri tuli, antoi kalkit ja magnesiumit, kipulääkkeet sun muut herkut, mutta ihmetteli samalla miten kuivaneelta lehmä vaikuttaa ja miten lääkitys voikaan olla hankalaa, sillä suonta ei tahtonut löytyä ja lehmä veivasi rauhattomana edestakaisin. Siinä viimeisen lääkkeen valuessa suoneen Fiksu yhtäkkiä sai krampin, muljautti silmät nurin ja tipahti melkeinpä saappaat jalassa tuonpuoleiseen. Koko hoitohenkilökunta jäi hölmistyneenä katsomaan, kalkkipullo vielä tippumassa, kuinka potilasta ei enää olekaan. Olen monesti sanonut henkieläinlääkärilllemme, että meidän lehmillä on ns. kuudennen poikimisen syndrooma, mikä tarkoittaa sitä, että kun poikimakertoja on 6 kpl, saattavat ne kuolla ihan mihin tahansa - jopa sellaiseen mitä eläinlääkärikään ei osaa selittää, Fiksu tosin kuukahti jo yhtä poikimakertaa aiemmin. Fiksun diagnoosi jäi arvoitukseksi, mutta sillä saattoi olla jokin sisäinen verenvuoto tai mg-puutos tai ... ihan mitä ikinä. Niin, tämä oma eläinlääkärimme totesi, että ei älä tuollaisia valita, ole iloinen että lehmät poikivat edes sen kuusi kertaa. Ei kai tässä sitten muutakaan voi kuin "iloita", mutta kun tietää kuinka hienossa kunnossa nuo edellä mainitut lehmät vielä olivat, niin olisihan niiden kanssa ilomielin vielä jatkanut yhteistyötä.

Ja sitten niihin iloisempiin asioihin, joita niitäkin riittää. Talvinäyttelyyn osallistuimme ennätysisolla joukkueella, sillä mukana oli 9 eläintä, joista kaksi lehmää oli annettu myytäväksi Sale of Starsiin. Tämän vuoden näyttely ei juuri paremmin olisi voinut sujua, sillä ykkösiä ja kakkosia tuli hienosti, hiehojen kasvattajaluokan voitto sekä hiehojen Junior Champion titteli Joukolan Jamaicalle ja Reserve Champion Joukolan Juliettalle. Lehmistä parhaiten pärjäsi ensikko Joukolan Z-Isolde, joka oli luokkavoittaja ja lopulta championkisan Honorable Mention eli kolmonen. Forever Schoon Elly-Edith ET oli luokassaan toinen ja pääsi sen ansiosta myös championkehään mukaan, mutta odotetusti ei sitten selvinnyt sen pidemmälle. Lehmien kasvattajaluokassa Joukolan Ayrshire sijoittui kolmanneksi. Huutokaupassa hintataso nousi viime vuotta korkeammaksi mikä näkyi myös lehmiemme hinnassa, Joukolan Ilman myyntihinta oli 2200 € ja Joukolan InaMarien hinta 2600 €. Olimme hyvin iloisia tästä ja toivomme kovasti, että lehmät olisivat uusille omistajilleen hintansa arvoisia. Jotta ei ihan menisi rikastumisen puolelle, niin oli ihan-pakko-saada ostettua huutokaupasta tyylikäs, Kallion Merjalta myyntiin tullut Kurhilan Bur Kiri ET (Mapleburn Pia's Promise x Burdette). Laskin muuten ensimmäistä kertaa kaikista kuiteista mitä tällainen näyttelyreissu kustantaa. Ei ehkä olisi pitänyt... Joka tapauksessa kun noiden kahden eläimen myyntihinnat sekä palkinnot lasketaan pluspuolelle ja kaikki kulut vähennetään, niin reilusti enemmän meni kuin yhden eläimen myyntihinta. Täytyy ihan ihmetellä, että joku edelleen puhuu näyttelyjalostajista - tottahan näin tuottavaa bisnestä varten jalostetaan eläimiä unohtaen maidontuotanto... Jos minulta kysytään, niin Suomessa ei ole yhtään "näyttelymissien" jalostajaa, vaan iso joukko karjanomistajia, jotka ymmärtävät näyttelyiden tärkeyden rodun jalostukselle, sillä onhan se paras paikka saada käsitys minkälaisia eläimiä muiden karjoista löytyy ja samalla pystytään esittelemään sekä omaa eläinainesta että rotua ulkopuolisille. Eipähän tuota sosiaalista kanssakäymistäkään saa unohtaa, sillä niin virkistävää on tavata muita karjanomistajia tällaisessa upeasti järjestetyssä näyttelytapahtumassa. Tänä vuonna muuten olikin ihan mahtava bändi illanvietossa ja tunnelma sen mukainen! Kiitokseni vielä kaikille niille, joiden ansiosta tällainen huipputasoinen näyttely huutokauppoineen on saatu aikaan - voin olla suomalaisena ayrshirekarjanomistajana ylpeä Ayrshre Winter Showsta!

Talvi on mennyt navetassa mukavasti leutojen kelien ansiosta. Oli ensimmäinen talvi tässä navetassa, että lantaraapat olivat pois pelistä vain pari viikkoa - niiden ainoiden pidempien pakkasten ajan. On ollut yhtä juhlaa kun lantakäytäviä ei ole tarvinnut traktorilla tyhjentää ja sen vuoksi jäi kokonaan pois keväinen päätykuilun tyhjennyskin. Ilmastonmuutos tietysti hieman huolestuttaa, mutta kyllä näin leuto talvi on nannaa navetanhoitajille. Suotuisat talvikelit ovat tehneet myös jakokierrokset huomattavasti miellyttävämmiksi kuin viime talvena, jolloin tuntui että pakkasille ei tule ollenkaan loppua. Nyt toukokuun alusta alkaen tuleekin iso muutos jakokierroshommeleihin, sillä Semexin uusi typpikuski Mika alkaa jakaa kaikki typpikierrot ja meille muille jäävät vain välijaot. Toiminnan laajentuessa tämä on ollut välttämätön uudistus ja tarkoituksena on, että meille alueihmisille jää jatkossa enemmän aikaa tilakäynteihin ja jalostussuunnitelmien tekoon.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä ajankohtaisasiana on Kanadan matka Spring Showhun, jolle Lillin kanssa osallistuimme. Kolme vuotta on ehtinyt kulua viimeisimmästä kevään Kanadan reissusta, joten oli jo aikakin käydä päivittämässä Kanadan lehmäasiat. Meitä oli tänä vuonna iso 20 hengen porukka matkassa ja eipä olisi parempaa joukkuetta voinut toivoa, hauskaa riitti. Tähän ei voi millään kirjoittaa kaikkia niitä tunnelmia tai kaikkea sitä mitä rapakon takana tuli nähtyä, muttta jotakin silti. Näyttelyä edelsi kansainvälinen tuomarointikoulu, International Judging School, johon meistä suomalaisista osallistui osa ja mikä hienointa, ryhmämme nuoriso, Lilli, Karo, Helmiina ja Justiina, pääsivät esittelemään tuomarointikoulutuksen luokkiin eläimiä. Homma meni niin hienosti, että tytöille järjestyi esitettäviä eläimiä myös varsinaiseen ayrshirenäyttelyyn! Saatoimme olla ylpeitä sekä tyttöjen ammattitaidosta että siitä kuinka korkea taso suomalaisessa handler-koulutuksessa on nykyään. Iso kiitos taitaa siitäkin mennä mm. Kanadasta saadulle opettajille ja opetusmateriaaleille. Näyttelyssä oli todella upeita ayrshire-eläimiä nähtävänä ja silmiinpistävää oli luokkien korkea taso, erot parhaiden välillä olivat hiuksenhienoja vai pitäisikö sanoa, että kärkipään kohdalla kyse oli enemmänkin makuasioista. Tiloilla oli mielenkiintoista nähdä lukuisia tyttäriä Suomessa käytössä olevista sonneista ja siltä osin Kanadan matka on aina ihan aito opintomatka. Yksi ylitse muiden oli Reality, jonka siementä ei kylläkään enää saa, mutta olipahan vaan huikeita lehmiä tuo sonni jättänyt ihan joka karjaan! Realityn pojista odotetaan nousevan hyviä sonneja ja yksi meillä uusimmista genomipojista, Duo Star Gentleman (Reality - Calimero) oli kovassa kurssissa. Sillä oli jo näyttelyssäkin tyttäriä, mm. yksi luokkavoittaja, ja joka tilalla missä Gentlemanin jälkeläisiä nähtiin, ottivat ne heti silmään tasapainoisella tyylikkyydellään. Hieman vanhemmista sonneista Rockstar sai meidät täysin vakuuttuneeksi upeilla tyttärillään, joita näimme sekä lypsyssä että hiehoina, myös näyttelyssä. Rockstarin tyttärillä jalat, rungon syvyys ja lypsytyyppisyys olivat erinomaiset, yhtään huonojalkaista tai paksuluustoista tytärtä ei näkynyt. Pikkuvasikoiden ryhmissä parhaan näköinen vasikka oli yleensä rockstarilainen. Jonkin verran näimme myös vasikoita Kamouraska Volvosta, joka on samasta emästä kuin Rockstar, mutta isänä Poker (Rockstarin isä Modem). Volvo on vielä genomisonni, mutta ilmeisesti veljensä ansiosta näytti olevan käytössä myös niissä karjoissa, joissa erityisesti panostetaan rakenteeseen. Jumperilaisia näimme joitakin, korrekteja eläimiä ja itse sonnihan oli todella upea ja hyväjalkainen. Harvoin näkee 5-vuotiasta sonnia, jolla on korkeutta ja silti niin terveet ja hyväluustoiset jalat. Yksi sonni, joka kiinnitti suomalaisten huomiota, oli Pokerstars. Tämä sonni saattaisi sopia suomalaiseen ayrshireainekseen todella hyvin, sillä kaikki tyttäret, joita lypsävinä näimme, olivat kevyitä, melko korkeita, hyvällä utareella ja hyvällä tuotoksella varustettuja. Katsotaan, jos poika saataisiin tännekin käyttöön. On muuten mielenkiintoista, että jotkut sonnit pelittävät paremmpin Kanadassa kuin Suomessa ja päinvastoin. Sen vuoksi on tosi kiinnostavaa nähdä iso määrä eri sonnien tyttäriä, koska se on oikeastaan ainoa tapa saada osviittaa siitä mikä voisi sopia omaan karjaan tai Suomeen yleisesti. Valokuvia tuli taas otettua satamäärin ja jos vain keksin miten ne saisi nettiin katsottavaksi, niin laitan ne yleiseen jakoon. Kuvissa olisi monien eri sonnien tyttäriä sekä lisäksi yhden holsteinpäivän aikana otettuja kuvia, viime mainituissa mm. huipputason management-tila, jossa oli 9 robottia, yli 11000 kg:n keskituotos ja kaikki asiat niin viimeisen päälle hoidettu ja organisoitu, että siitä olisi paljon opittavaa ihan joka rodun jalostajalle. Kuten yleensä, jos matka on onnistunut, siitä riittää pureksittavaa vielä pitkäksi aikaa ja samalla saa uutta intoa arkiseen ahertamiseen omien lehmien kanssa. Mitä kertookaan esimerkiksi se, että Lilli pohti jo paluulennolla, mitkä eläimet otettaisiin Ammujaisiin, ketkä pitää klipata, mitä sonneja meidän lehmille pitäisi käyttää... . Ihanaa nähdä, että innostus on tarttuvaa!

Nyt koitan itse löytää intoa ja aikaa kotisivujen eläintietojen päivittämiseen. Tämä on toisaalta kivaa hommaa, sillä tässä alkuvuoden aikana on täyttynyt monta 305 päivän kautta erinomaisin tuotoksin.

Hyvää kevään jatkoa ja tulevaa vappua kaikille kotisivujemme lukijoille!