|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
|
|
Ajankohtaista
2015
|
|
|
 |
29.12.2015
Vuosi lähenee loppuaan ja lienee taas hyvä hetki vetää jonkinlainen yhteenveto kuluneesta vuodesta. Melkein päällimmäisenä mielessä on tietenkin taloudellinen ahdinko maidon hinnan romahdettua. Kustannukset ovat samaan aikaan joko pysyneet samana tai nousseet. Yhtälö alkaa vaikuttaa todella huonolta näin huonommallakin matikkapäällä arvioituna. Jotenkin on tämä vuosi sinnitelty, mutta mitään ei ole investoitu eikä - luojalle kiitos - mitään isompaa ole hajonnut, ei siis ole ollut kalliita remonttejakaan. Päivä kerrallaan on menty, laskuja makseltu ja tila on tukevasti pystyssä edelleen ja toivottavasti tästä eteenkin päin. Kirjoitin tuolla edellä "melkein" sen vuoksi, että ihan kaikkein päällimmäisenä mielessä on kuitenkin se, että tämä on ollut karjallemme hyvä vuosi. Eläimet ovat olleet poikkeuksellisen terveitä, varsinkaan loppuvuodesta ei ole tarvinnut moneen kuukauteen edes miettiä solutuloksia tai vastaavaa. Tankin keskisolut olivat useamman kerran jopa 60 tasossa, mihin voimme olla hyvin tyytyväisiä, kun tankkiin on mennyt joko kaikki lehmät tai sitten on vain pakolliset pikkuvasikan maidot lypsetty eroon. Tiukkoina aikoina sitä vasta osaakin arvostaa terveitä ja helppohoitoisia lehmiä! Meidän tilalla ne terveimmät ja helpoimmat eläimet ovat ayrshireita, siitä ei mihinkään pääse. Olen huomannut, että joskus vähemmän on enemmän. Ayrshiren ei tarvitse yhtä paljon lypsää kuin maailman valtarodun, kun lehmät ovat terveitä, pitoisuudet hyvät ja eroon lypsetyt maidot pysyvät minimissä. Hyvä karjavuosi näkyy myös siinä, että lehmät ja hiehot ovat tiinehtyneet hyvin, poikimaväli lyhentynyt ja hiehojen poikimaikä alentunut tavoitteeseen. |
|
Silloin kun hiehomme vielä olivat hoidossa, oli hiehojen poikimaikä huonoimmillaa keskimäärin 30 kk (!) eikä tähän tullut kiinnitettyä huomiota, kun hiehot eivät olleet silmissä, eivät ne olleet mielessäkään. Nyt viimeisimmän raportin mukaan odotettavissa oleva poikimaikä on 23,9 kk ja tuo noin kahden vuoden ikä on juuri se, mitä ollaan tavoiteltukin. Keskituotos tulee olemaan siinä kymppitonnin hujakoilla, EKM selvästi ylikin. Ainahan maitoa saisi enemmän tulla, mutta jos näin helppoa navettaelämää saisi elää, niin tämä nykyinen tuotostaso olisi ihan riittävä.
Luokitusrintamalla on saatu paljon hienoja tuloksia. Yllä olevassa kuvassa tehdään meidän tilalla historiaa, sillä Yves on juuri luokittamassa 7 x poikineen Vohvelin viidettä kertaa excellentiksi, uusi tulos on siis AF-EX90-5E!! Taisi siinä muutama naisellinen kiljahdus päästä, kun Yves ilmoitti, että Vohveli on edelleen EX-tasoinen. Kyllä oltiin ylpeitä ja iloisia lehmärouvastamme! Laskin, että tällä hetkellä karjassa on 2 kpl EX-lehmiä ja 8 kpl VG-lehmiä (ayrshireita) plus 2 kpl VG-holsteinia. Myös holsteinit on luokitettu kanadalaisella luokitussysteemillä eli lahjapisteitä ei ole kukaan saanut. GP-tasoisia on 44 ayrshirea ja 3 holsteinia.
Muutama reissukin on tullut heitettyä syksyllä, ensin lokakuussa Ayrshirekasvattajien matka Elmia-näyttelyyn Ruotsiin, jossa pääsimme seuraamaan kansainvälisen Ayrshire Youth Tourin suomalaisosallistujien kisaamista ja olihan tuo hieno hetki, kun Lilli palkittiin koko kisan voittajana! Onneksi mukaan oli pakattu Suomen lippu, että päästiin tuulettamaan sinivalkoisin värein! Marraskuussa lähdimme Annamaijan kanssa Kanadaan Semexin matkalle, siellä tutustuimme Ontarion alueen tiloihin, Niagaraan sekä Royaliin. Ihana porukka taas kerran ja kaikin puolin onnistunut matka. Voin muuten mainostaa, että lennot Reykjavikin kautta tekevät matkasta huomattavasti miellyttävämmän, sillä pitkä lento lyhenee melkoisesti ja lentojen vaihdot pienellä kentällä käyvät tosi sujuvasti. Muistaakseni kokonaismatkustusaika menomatkalla oli vain 13 h, vaikka tällä kertaa meillä oli kaksi vaihtoa (toinen oli Tukholmassa). Suosittelen tätä reittivaihtoehtoa! |
|
 |
Näiden omien reissujen vastapainoksi meillä on käynyt pari ryhmää vierailulla, ensin ProAgrian hienot hiehot -pienryhmä ja marraskuun lopulla Viikistä tullut Akateeminen Karjakerho. Viime mainittu iso ryhmä kuvassa, jonka sain julkaisuluvan kanssa Anna Riihimäeltä. Kiitokset tästä! Vierailijoita on kiva ottaa vastaan silloin kun porukka on kiinnostunut karja-asioista, meidän tilalla kun ei ole kovin paljoa muuta nähtävää kuin lehmät ja navetta. Ajatusten-vaihto uusien ihmisten kanssa on aina avartavaa ja niin monin eri tavoin voidaan päästä hyvään lopputulokseen. Lopulta oma kiinnostus ja panostus taitavat olla ne seikat, jotka eniten vaikuttavat pääseekö lähemmäksi tavoitettaan vai ei. Ei sille mitään voi, että karjanjalostus on vaan niin mielenkiintoista. |
|
|
|
Joulunalusaika ja joulu meni ihmetellessä eikö talvea tule enää ollenkaan, sillä niin lämmintä (ja sateista ja kuraista) on ollut päivästä - tai paremminkin viikosta - toiseen. Viime päivät ovat sentään hieman muuttaneet tilannetta ja ainakin tätä kirjoitettaessa maa on valkoisen höytyvän peitossa ja lämpötila reippaasti pakkasen puolella. Ihan pikkuisen lunta kiitos, sitten olisi hyvä. Paukkupakkasia tai metrisiä kinoksia ei välttämättä tarvita. Nyt kun kotisivujen päivitysurakka on valmis (uskottava se on, että KAIKKI eläintiedot ovat nyt ajan tasalla), voi taas alkaa uskotella itselleen, että "sitten ensi vuonna" tehdään päivityksiä vähän tiuhempaan. Aina pitää olla luja usko parempaan. |
|
 |
|
|
Yllä olevan kuvan rentoutuneet lypsikit sekä Joukolan Ayrshiren väki toivottavat kaikille oikein hyvää tulevaa vuotta 2016!
9.6.2015
Lyhyt tilannetiedotus näin kesäkuun alun kunniaksi. Olen nimittäin jo jonkin aikaa miettinyt, että miten tulisi vähän kattavammin kerrottua lehmien tuotoksista, siis sekä huonoista että hyvistä asioista tuohon tuotospuoleen liittyen, ja päätin nyt kokeilla verkkopalveluista saatavien lehmätaulujen julkaisemista kahdessa nipussa Lehmät -sivulla (yläreunassa). Samoin sinne tuli lehmien 305 pv tuotostilanne, josta näkyvät pidemmältä ajalta yksittäiset koelypsyt, keskisolut ja 305 pv tuotosten kertyminen. Kun tämä kotisivujen päivitys on ollut vähän tahmeata jo pidemmän aikaa, niin nyt ei tarvitse muistella minkä lehmän sivulle on tullut koelypsyjä kirjattua kun saa kaikki kerralla näkyviin - yritetään myös päivittää linkkien tiedot tarpeeksi usein. En sitten tiedä kiinnostaako ketään ulkopuolista näin yksityiskohtaiset tiedot juuri meidän lehmistä, mutta itseäni varten olen alkanut printata nuo lehmätaulut joka koelypsyn jälkeen. Huom. tulostan ne siten, että yhdellä sivulla näkyy 8 lehmän taulut ja kun tekee kaksipuoleisen tulosteen, saa yhdelle aaneloselle mahtumaan 16 lehmän tiedot. Linkitettynä ne tietysti näkyvät vain sivu kerrallaan, mutta saahan niitä tarvittaessa klikkailtua lehmittäin. Seuraan myös mielenkiinnolla lehmien 305 pv tuotosten kertymistä, sillä kuten varmaan muissakin karjoissa, lehmien välisiä eroja on aika paljon. Nyt nämä itselleni tärkeät tulosteet ovat siis julkisesti ihmeteltävissä ja toivottavasti myös innostavat jotakin toista eläintensä tuotosten tarkempaan seurantaan.
Toinen erittäin mainitsemisen arvoinen asia on se, että perheemme nuorimmainen, Lilli, lähti viime sunnuntaina Kanadaan Lashburnin tilalle viideksi viikoksi kesätöihin. Odotettavissa on varmasti unohtumaton kokemus! Kotijoukot täällä odottelevat innolla kuulumisia ja paljon kuvia nähtäväksi, soveltuvin osin niitä varmasti jaamme tälläkin sivulla.
(Alkukesän säätilasta en nyt sano tällä kertaa mitään muuta kuin että kai tätä kesäksi pitää kalenterin perusteella kutsua.)
31.5.2015
Voi voi tätä kevättä! Ei vieläkään ole kylvetty ensimmäistäkään siementä ja huomenna on jo kesäkuu. Onneksi nurmet ovat sentään kasvaneet kohtuullisesti, joten näillä näkymin saadaan edes nurmirehua lehmille. Säätiedotus lupailee kyllä jo hieman kuivempia kelejä, joten eiköhän ensi viikolla saada rähinä päälle myös meidän pelloilla. Hyvää on se, että lehmien ja hiehojen laidunkausi on saatu hienosti käyntiin, vaikka melkein joka yö on satanut ja lehmät on pitänyt pitää yöt sisällä.
Viime päivityksen jälkeen on ollut 4 poikimista, joista tuloksena 3 lehmävasikkaa: Banaanille J.Mangomeloni (isä Paristo), Yosetille J.Mansetti (Gentleman) ja Emmelille J.Mummeli (Blackthorn). Ollaan aika tyytyväisiä noihin tyttösiin! Sen verran pitää tässä kehua noita loppukeväästä poikineita, että ne ovat heruneet ihan mahdottoman hyvin. En muista onko koskaan ollut yhtä montaa yli 50 kg päivässä lypsävää samanaikaisesti ja vielä isompi porukka on kovamaitoisia, jos sellaisiksi katsotaan yli 45 kg lypsävät. Viime mittalypsyn jälkeen on vielä lisää lehmiä liittynyt mukaan tuohon 45+ -kerhoon ja näistä pari lypsää yli 60 kg päivässä. Peukut on pystyssä, että maitoa tulisi yhtä hyvin vielä seuraavassa mitassakin, niin saataisiin oikein viralliset lukemat paperiin. Tänä aamuna ayrshire Äppelsider ja holstein Hummer oikein kilpailivat kumpi lypsää enemmän ja kyllähän se voittaja oli Äppelsider aamumaidolla 33,5 kg (huom. kolme ämpärillistä kerralla!) ja Hummer jäi kakkoseksi 33,1 kilollaan. Onhan nuo jo 3 x ja 6 x poikineita, mutta silti yllättävän vaivattomasti kolmekymppiä tuntuu tulevan kerralla. En tiedä mikä lehmiä on heruttanut nyt kevään korvalla näin hyvin, oletettavasti viimeiset säilörehupaalit ovat parempia kuin talvella syötetyt. Tankissa maitomäärä on noussut aikaisempaan, tasaiseen maitomäärään verrattuna 600-700 kg per hakukerta, joten mistään kuvittelusta ei ole kyse kun lehmiäkin on koko ajan ollut suunnilleen sama määrä lypsyssä. Iloitaan nyt tästä hyvästä hetkestä navetalla, kun aihetta siihen on! Ja jatketaan kesän odotusta.
12.5.2015
No niin, nyt on kevät kauneimmillaan, ruoho tuoksuu ja linnut livertävät aurinkoisessa, leppeässä kevätsäässä... not. Kyllähän on kelit täysin päinvastaiset. Toukokuun alku on ollut sään puolesta tosi vaihtelevaa, tosin vain sade ja viileä ovat vaihdelleet, kesän tulosta ei ole tietoakaan. Metriäkään ei ole vielä kylvetty ja pskanajokin on pahasti kesken, sillä märille pelloille ei ole asiaa ison kuorman kanssa. Mutta mitäpä sitä maajussi voisi muuta tehdä kuin odotella säätä parempaa ja olla ikuinen optimisti. Tuota viime mainittua ominaisuutta koetellaan kyllä juuri nyt aika pahasti, sillä maidon hinta on romahtanut sellaiselle tasolle, että tilan pyörittäminen alkaa olla taitolaji. En tässä sen enempiä ala aihetta ruotia, mutta hieman kuitenkin. En nimittäin lakkaa ihmettelemästä miten Suomessa voidaan suhtautua maatalousväestöön niin uskomattoman negatiivisesti ja ruoka pitäisi saada ilmaiseksi, mutta samalla asettaen sekä tuotannolle että ruoan laadulle Euroopan korkeimmat laatuvaatimukset. Ei tarvitse paljon etelämmäksi Eurooppaan matkustaa, kun huomaa selvästi, että muissa maissa ollaan aidosti ylpeitä omasta maataloustuotannosta ja -tuotteista ja alaa myös puolustetaan voimakkaasti mm. EU:ssa. Suomessa sen sijaan maanviljelijät - ja eritoten kotieläintilat - ovat oiva kohde syyttää tai epäillä kaikesta mahdollisesta ja vaatia likipitäen epäinhimillistä määrää erilaisten asioiden ylöskirjaamista. Likipitäen kaikki toiminta kotieläintilalla pitää dokumentoida jollain tavalla. Tiloille tämä on täysin tuottamatonta työtä, joka vie valtavasti tehokasta työaikaa mielestäni paljon tärkeämmältä eläintenhoitotyöltä. Puhumattakaan siitä paljonko tarvitaan hyllytilaa kaikille mapeille kotitoimistossa. Mutta virkamieskoneisto haluaa paperia ja sitä sille säilötään.
Siirrytäänpä sitten navetan puolelle ja miellyttävämpiin asioihin. Koko alkuvuosi on mennyt melkoisen mukavasti navetan puolella, mitään isompia menetyksiä ei olla koettu viime vuoden tapaan. Ainoa isompi murhe oli Vaavikista luopuminen. Se poiki hienosti 5. kerran tehden niiiiin toivotun tyttövasikan, mutta aika pian poikimisen jälkeen Vaavikin vatsa jotenkin repsahti ja etukiinnitys sen mukana, vaikka vatsa olikin alempana kuin utare. Katselin jälkeenpäin Vaavikista otettuja valokuvia, jotka oli otettu jokunen päivä ennen poikimista, heti poikimisen jälkeen ja viimeiset kuvat viikko poikimisesta. Kuvista näkee selvästi, että Vaavikki on suorastaan sporttinen vielä ennen poikimista ja heti poikimisen jälkeen, mutta viikon kuluttua vatsa on pudonnut paljon alemmaksi, vaikka sieltä oli siinä vaiheessa jo iso vasikka poissa. Vaavikkihan on aina ollut todella syvärunkoinen, joten tuollaisella todella isokokoisella ja isorunkoisella lehmällä eivät ilmeisesti vatsan kudokset enää kestäneet. No tiedä häntä, mikä todellinen syy oli, mutta kyllähän se oli pakko ottaa taas kerran järki käteen ja laittaa rakas kullannuppu teurasautoon. Vaavikin kävely alkoi olla sen verran varovaista ison vatsan kanssa, että alkoi jo tulla huoli ehditäänkö saada kyyti tarpeeksi ajoissa ennen kuin käy mitään pahempaa sisäistä repsahdusta. Onneksi meille jäi tuo vasikka, Joukolan Mammikki, kasvamaan ja sen lisäksi Vaavikki muisti meitä vielä muhkealla lihatilillä. Tänään viimeksi tuli ikävä Vaavikkia, kun kolasin lyhyen käytävän päätyä ja katselin samalla makuuosaston yläreunassa makaavia lehmiä. Juuri siinä kohdassa oli Vaavikin vakiopaikka, jossa se aina makasi märehtien silmät puoliummessa. Usein tuli käytyä rapsuttelemassa rouva isorouvaa ja vaihdettua muutama sananenkin hänen kanssaan. Nyt olivat paikan vallanneet toiset lehmät.
Kaikesta huolimatta navetalla on siis ollut niin seesteistä kuin vain navetalla voi olla. Lehmien utareterveys on ollut erinomainen eikä stressin aiheita sillä rintamalla ole ollut. Lehmät ovat myös lypsäneet aika mukavasti, vaikka viime kesän säilörehut eivät yhtä hyvin tunnu lypsättävän kuin edellisen vuoden. On se vieläkin jännä juttu kuinka lehmien tuotokset putosivat selvästi, kun viime syyskuussa loppui ylivuotinen tosi hyvä säilörehu ja alettiin syöttää uutta rehua. Odotukset olivat aivan päinvastaiset, sillä viime kesän säilörehut tehtiin hyvissä ajoin ja kasvustot näyttivät hyviltä. En kyllä käsitä miksi rehusta ei tullut parempaa, säilöntälaadultaan rehu on ok, mutta muilta osin keskinkertaista. Ehkä superherumisten puuttuminen on osaltaan auttanut lehmiä pysymään hyvin terveinä ja hyväkuntoisina, joten paljon hyvääkin. Alkuvuoden aikana on myös saatu tosi mieleisiä lehmävasikoita ja sanoisinko, että niitä on paljon, peräti 20 lehmävasikkaa tähän mennessä! Syntyneistä vasikoista Jumperilaiset ja Gentlemanilaiset erottuvat tosi korkeajalkaisina ja muutenkin tuntuu siltä, että näin komeita vasikoita meillä ei ennen ole ollut. Saapa nähdä ovatko ne myös hiehoina ja lehminä yhtä tyylikkään korkeita. Toivotaan näin!
Ja vielä pikkuisen pitää kehua huhtikuista Kanadan matkaa. Olimme Semexin porukan kanssa reissussa ja kävimme joillakin uusilla tiloilla vanhojen tuttujen lisäksi sekä näimme erilaisilla managementeilla hoidettuja holsteintiloja - hyvin avartavaa tämäkin. Matka oli siinäkin mielessä erinomainen, että näimme omin silmin minkälaisia lehmiä uudenlaisilla sonneilla on saatu aikaan ja odotettavissa. Karjanomistajien hyvät kokemukset olivat mukavaa kuultavaa ja innostus tarttuvaa. Holsteinkasvattajat tuntuvat olevan hyvin kiinnostuneita käyttämään Immunity+ -sonneja. Kanadassahan on ayrshiren kohdalla ollut aika paljon erilaisia mielipiteitä esimerkiksi srb:n käytöstä rodun jalostuksessa, mutta käsittämättömän hienosti tuo toinen rotu on osattu yhdistää hyviin sonninemäsukuihin rakenteen kärsimättä, silti sekä tuotosta että pitoisuuksia on saatu reilusti lisää. Hyvä osoitus jalostuksen onnistumisesta olivat noiden uusimpien sonnien tyttärien menestys Spring Showssa; nuorimpien hiehojen kaksi parasta olivat Rockstarista, toisen luokan voittaja Perfectistä, samoin 3. ja 4. Ensikkoluokassa oli hauskasti 5 parasta Gentleman - Dreamer - Gentleman - Dreamer - Gentleman. Hiehojen Champion oli Dreamerista ja Sale of Starsin kallein lehmä Volvosta, myyntihinta 11000 CAD. Pakko uskoa (ja toivoa), että nuo sonnit toimivat yhtä hyvin omassa populaatiossamme. Spring Show oli muuten ensimmäistä kertaa Victoriavillessä ja järjestettiin kaikkien rotujen näyttelynä. Saimme olla todistamassa suorastaan historiallista hetkeä kun moninkertainen holstein champion Goldwyn Hailey kohtasi voittajansa. Olihan se Hailey silti u-pe-a ja niin oli voittajakin. Valitettavasti jouduimme lähtemään perjantaina kohti lentokenttää kesken ayrshire-lehmäluokkien, joten missasimme championin valinnan. Näyttely oli kuitenkin kokonaisuutena hieno ja näyttelykehät oikeinkin toimivat, mutta kyllä St Hyacinthen eläinhalli vaan oli mukavampi tällaiselle turistille, sillä kaikki eläimet olivat siellä saman katon alla toisin kuin nyt, kun eläimiä oli yhdessä isommassa ja useassa pienemmässä hallissa. Hieno matka kerrassaan ja harvoin, jos koskaan, olen tullut yhtä intoa puhkuen takaisin kotiin. Tällä matkalla tuli täysin selväksi mihin voidaan päästä, kun ks-sonnien jalostusta tehdään karjanomistajia kuunnellen ja rodun parasta ajatellen.
Tähän loppuun laitan toivomuksen, että jos joku osaa sellaisen anti-sadetanssin, millä sade saadaan loppumaan ja kelit keväiseksi, niin yv, kiitos! Hyvää toukokuun loppua säätilasta huolimatta!
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
