|
19.6.2016
Kesän alkua voi nyt hyvillä mielin hehkuttaa, sillä säät ovat tosiaan suosineet näin kasvukauden alussa. Kylvöt saatiin ajoissa tehtyä ja uskokaa tai älkää, mutta ensimmäinen säilörehusato on jo korjattu! Rehua tuntui tulevan joka lohkolta reilusti, joten seuraavan sisäruokintakauden eväitä on jo mukavasti tallessa. Nyt on kolme päivää ollut sateista - eilen vettä tuli aika reilustikin - mutta jälleen vedentulon ajoitus oli täydellinen, sillä laitumet ehdittiin puhdistusniittää ja viimeiset paalit saada pakettiin ennen sadetta. Ilma on parhaillaan lämpimänkosteaa, joten uusi odelma pääsee nyt hyvään alkuun.
Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna juhlimme Lillin lakkiaisia, kolmannet ja viimeiset tässä perheessä, joten kaksipäiviäisissä juhlissa olikin erityisen mukava tunnelma. Kiitos kaikille sukulaisille, kummeille, ystäville, jotka ehditte meillä poikkeamaan!
Ammujaisiin valmistaudutaan jo täyttä päätä, sekä henkisesti että eläinten kanssa. Lilli on klippaillut ja koulutellut näyttelyjoukkueen jäseniä, mutta koska porukka on iso, on vielä paljon työtä tehtävänä. Vähän yllättäen itsellemmekin, ilmoitimme yhden "mustan hevosen" (oikeasti beesvärisen) mukaan näyttelyyn. Metsäruusu on kyseessä ja siitä tuli Annamaijan passi ilman keskusteluja. Hieho on kyllä sen verran pieni, että tuomari tarvinnee suurennuslasin etsiessään sitä kehästä, mutta mitäs tuosta, osallistuminen on tärkeintä. Ammujaisten jälkeen on tiedossa pari tiukkaa päivää, sillä tilallemme tulee sekä ulkomaisia vierailijoita että amerikkalainen eläinvalokuvaaja, Frank Robinson, jolle pitää löytää kuvattavaa koko päiväksi... Apuvoimia on onneksi jo saatu sovittua, mutta silti hieman hirvittää mihin kaikkeen sitä taas tuli ryhdyttyä. No, hyviä eläinkuvia on vaikea saada ilman, että asiaan panostaa, tämä vaan on tosiasia ja loppujen lopuksi kuvauspäivistä on aina jäänyt tosi hyvät muistot. Ja kun valmiit kuvat sitten aikanaan saapuvat, niin silloin ei paljon menneitä muistella.
Navetan kuulumisia vielä lyhyesti. Ensin se ihan kaikkein paras uutinen: Gold-Moria poiki onnistuneesti ja teki meille hartaasti toivotun lehmävasikan!!! Pikkuisesta tuli ilman pienintäkään miettimistä Joukolan Nice-Moria. Katsotaan onko tyttö nimensä veroinen, odotukset ovat ainakin korkealla! Ja sitten toiseen ääripäähän. Voitte uskoa, että karvasteli ankarasti, kun alle vuorokausi Gold-Morian poikimisesta löysimme ihanan ensikkomme, Joukolan Pac.Lianan, kuolleena makuuosastosta. Sille oli käynyt se vinokuivikkeen kirous eli lehmä oli mennyt makuulle jalat ylämäkeen ja kun kukaan ei ollut käynyt iltapäivällä navetalla, niin Lianan tukalaa tilannetta ei oltu ajoissa huomattu, vaan se oli täyttynyt ja ilmeisesti sen seurauksena joko henki tai pumppu loppunut. Voi vaan miettiä mikä lehmän pistää valitsemaan makuusijansa noin. Onhan noita jokunen ehditty pelastaakin ja kun ajoissa ehtii hätiin, niin isosta asiasta ei ole kyse, sillä riittää, että eläintä saa hieman siirrettyä yläviistoon, niin se pääsekin jo itse jalkeille. No joo, mutta tämän ensikon menetys otti pattiin tavallista enemmän, sillä kyseessä oli 34-35 kg tasaisesti lypsänyt, komeautareinen ensikko ja tietysti ainoa perfectiläinen. Onhan noita perfectiläisiä tulossa vielä lisääkin, mutta ei tietenkään toista Lianaa. Ikävät asiat on silti unohdettava ja keskitymme ihastelemaan Gold-Moriaa, sen tytärtä sekä muita N-vuotisia lehmävasikoita, joita on sanalla sanoen tullut paljon (ja vieläpä hyvin mieleisistä emistä).
22.5.2016
Vuoden ensimmäinen ajankohtaispäivitys lienee vihdoin paikallaan tässä vaiheessa, kun kevätkin on jo hehkeimmillään. Leudon ja vähälumisen talven jälkeen on todellakin saatu nauttia täysin päinvastaisesta keväästä kuin vuosi sitten, jolloin kevään peltotöistä ei tahtonut tulla mitään ja lopulta viimeisiä kylvöjä tehtiin vasta kesäkuun lopussa. Lantaloiden tyhjennys sujui tänä keväänä ripeästi ja parempaa ajoitusta ei olisi voinut olla, sillä kaikki nurmet saatiin lannoitettua juuri ENNEN lyhyttä sadejaksoa. Nyt on kaikki lantalat ja lietesäiliö tyhjennetty, navetan ympäristö siistitty ja kylvöt enää vähän kesken. Kaikki eläimet ovat laiduntaneet jo pitkään, joten nekin ovat siirtyneet kesäaikaan. Tuohon navettaympäristön siistimiseen liittyen on tarkoitus rakentaa (rakennuttaa) korkea näkösuoja-aita pihaton kymppitien puoleiseen päätyyn pellon ja asvaltin rajalle, jotta naapuri ei enää joudu katselemaan navettapihaamme. Onhan se kieltämättä ollut aika ryöpeä näky varsinkin maalis-huhtikuulla, kun lantalat on täynnä, lumet sulamassa ja joka paikka mustaa kuraa täynnä. Aidantekijät on tilattu jo aikoja sitten ja hieman kärsimättöminä on jo odoteltu, koska porukka oikein saapuu toteuttamaan tuon tarpeellisen parannuksen pihapiiriimme. Niin ja jos vielä pitkäaikainen haaveemme uudesta nuorkarjapihatosta toteutuisi, niin sitten siisteyden ylläpito olisi entistä helpompaa.
Navetan puolella on edelleen mennyt monessa mielessä tosi hyvin, sillä tuotostaso on ollut hienoisessa nousussa, keskipoikimakerta pysynyt hyvänä, poikimaväli lyhentynyt ja hiehojen poikimaikää saatu alennettua. Huomaako tunnuslukuihin hurahtamisen..? Tässä kun on kritisoitu yhtä jos toista vuosien varrella, niin pitää kyllä antaa isot kiitokset ProAgria Tuotosseurannalle, joka on kehittänyt mm. verkkopalveluitaan tuoden sinne mukavia uudistuksia tiuhaan tahtiin. Nyt kun on paikka, mistä löytää oman tilan karjasta kertovia tunnuslukuja monelta eri kantilta tarkasteltuna, tulee näitä lukuja seurattuakin ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Kritiikkiä sen sijaan jaksan antaa edelleen jalostuspuolelle, siellä kun uudistus yleensä tarkoittaa sitä, että jokin aikaisemmin ollut toiminto otetaan pois. Viimeisimpänä "taistona" tilasiemennysten tallennukset, mutta koska tässä karjanomistajat lopulta saivat selkävoiton, niin ei asiasta enempiä. Joskus tulee vaan mieleen, että elämä olisi kaikilla helpompaa, jos toimintoja kehitettäisiin karjanomistajia kuunnellen eikä vasta pakon edessä.
Palaan vielä tuonne navetan puolelle. Vaikka aluksi kehuin, että hyvin menee, niin onhan siellä ikäviäkin asioita tapahtunut, koska niiltä ei voi ikinä täysin välttyä. Jos vaikka aloitetaan niistä. Alkuvuodesta jouduimme toteamaan karjamme vanhimpiin lehmiin kuuluvien Bäckens Komålen Stjärnan ja Joukolan Usefulin tiineeksi saamisen mission impossibleksi ja kun molemmilla rouvilla oli jo kahdeksas kolmenollavitonen tullut täyteen, ei jäänyt kuin yksi vaihtoehto: rouvat pääsivät yksisuuntaiselle seuramatkalle Vammalan suuntaan. Sekä KM Stjärna että Useful olivat siis molemmat 8 kertaa poikineita, joten eivät ne ihan teinityttöinä joutuneet jättämään hanskoja naulaan, mutta vaikeatahan se aina on laittaa pitkäaikainen työkaveri pois. Molemmista on onneksi jälkikasvua karjassa jatkamassa äitiensä kunniakasta tietä. Semmoinen melkein vielä enemmän harmittava juttu oli superlypsäjä Ihmeen menettäminen huomattavasti nuorempana eli neljänteen poikimiseen. Ihme oli yön aikana saanut puserrettua jättikokoisen sonnivasikan (Remingtonista) ihan omin nokkinensa, mutta saanut tämän seurauksen vamman lantioonsa, sillä poikimisen jälkeen takajaloista oli täysin henki pois. Normaalit lantioalueen hermovauriot paranevat pikkuhiljaa, mutta tässä oli jostain pahemmasta kyse. Harmillista siksikin, että Ihme söi ja joi normaalisti makuultaan, mutta eihän siitä mitään tule, jos jalat eivät toimi ollenkaan. Jouduimme siis lopettamaan Ihmeen, koska paranemisesta ei ollut mitään toiveita. Niihin iloisempiin asioihin voidaan lukea se, että lähes kaikki tämän vuoden puolella poikineet lehmät ovat selvittäneet poikimisensa hienosti ja siirtyneet takaisin lypsävien joukkoon täysin terveinä. Ja sekin on ilahduttanut, että olemme saaneet todella monta mieleistä lehmävasikkaa, jo yhteensä 23 N-vuotista lehmävasikkaa! Omaan uudistukseen ei hirmuista vasikkamäärää tarvita normivuonna, mutta hyvä että pelivaraa ja toisaalta myös myytävää löytyy.
Lehmät ovat lypsäneet koko talven mukavasti ja 12 ed. kk tuotos näyttää tällä hetkellä EKM 10555 kg ("tavallinen" 10209 kg). Saatiin muuten uusi lehmäkohtainen 12 ed. kk tuotosennätys toukokuun mitassa, kun holstein Hummer pisteli 18538 kg! Osittain tätä selittää se, että Hummerin poikiminen siirtyy eikä sillä ole umpikuukausia tuossa mukana ollenkaan, mutta onhan se lypsänyt silti todella tasaisesti koko ajan, 305 pv tuotoskin oli 15700 kg. Seuraavaksi eniten on tällä hetkellä lypsänyt ayrshire Äppelsider, 14101 kg ja tämä saavutus on siinä mielessä huomionarvoinen, että Äppelsiderillä on tuossa mukana kaksi umpikuukautta (poikinut 7. kerran nyt huhtikuussa). Tällä hetkellä on 16 lehmää ummessa, joten kesä-heinäkuussa on odotettavissa aika monta poikimista - ja tietysti paljon maitoa tankkiin.
Tänään on viimeinen ilmoittautumispäivä Ammujaisiin, joihin on ollut suunnitelmissa lähteä, mutta eläinten katsominen on edelleen vaiheessa, joten saapa nähdä kuinka käy, ehditäänkö ajoissa kun kaikki aina jää viime tippaan. No, onhan tässä vielä aikaa...
Tänään muuten täytyykin tehdä iltalypsy ripeästi, sillä illalla on tiedossa niiiiiin jännittävä lätkäpeli, kun Suomi taistelee Kanadan kanssa MM-kullasta!! |
|
