|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ajankohtaista /
toukokuu 2009
|
|
 |
3.5.2009
Juuri kun navetalla ja karjan kanssa meni mukavasti, niin kaikki heitti kuperkeikkaa yhdessä hetkessä. Pääsiäismaanantai-aamuna 13.4., juuri ennen kuin lähdimme aamutöille, oli navetan pannuhuone syttynyt palamaan. (Ensimmäinen kuva on otettu siinä vaiheessa, kun juoksin heinäliiterin päätyyn päästämään pikkuvasikoita karsinoistaan, vasta pannuhuone on tulessa.) Jos olisimme olleet kymmenenkin minuuttia myöhemmin liikkeellä, olisi todennäköistä, että ainakin osa eläimistä olisi menetetty. Nyt saimme jokaikisen eläimen juuri viime hetkellä ulos ennen kuin navetta roihahti oikein kunnolla palamaan. Onneksi lehmät olivat tottuneet ulkoiluun ja tulivat halukkaasti ulos heti kun isot päätyovet avattiin. Mitään tavaroita ei enää ehditty pelastaa, sillä niin nopeasti koko rakennus oli liekeissä. Eipä siinä voinut kuin tyrmistyneenä ihmetellä miten on mahdollista, että koko navetta palaa hetkessä käyttökelvottomaksi.
Palokunnan saapuminen tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka oikeasti aikaa taisi mennä vain 15-20 minuuttia. Oli niin tai näin, joka tapauksessa mitään ei ollut enää pelastettavissa, vaan palomiesten tehtävänä oli vain sammuttaa tuli nopeasti ja estää palon leviäminen ympäristöön.
Palosta aiheutui niin valtavasti savua, että näkyvyys oli hetkittäin nollassa. Hassu juttu muuten, että Joukolan Ayrshiren tilakyltti säilyi vahingoittumattomana, vaikka sen taustana ollut seinä paloi humisten. Kyltti kyllä meni säpäleiksi, kun se myöhemmin irrotettiin, mutta tanakasti se kuitenkin oli paikoillaan loppuun asti.
Lyhyessä ajassa pihapiirimme oli täyttynyt eri kuntien paloautoista, palomiehistä, poliiseista, vakuutusyhtiön ihmisistä ja ilmeisesti jokusesta paparazzista, sillä sekä lehtiin että nettiin ilmestyi nopeasti kuvia ilmiliekeissä olevasta navetasta.
Mutta se mikä meidät yllätti kaikkein eniten, oli suuri ystävien ja tuttavien joukko, joka saapui jo aamun tunteina auttamaan meitä eläinten hoidossa ja uudelleen sijoittelussa. Alta aikayksikön oli lehmille järjestynyt sijaiskodit ja myös eläinautojen kuljettajat oli saatu liikkeelle niin, että jo puolen päivän jälkeen ensimmäiset olivat meillä. En vieläkään käsitä kuinka on mahdollista, että ihmiset saapuvat vapaaehtoisina, pyhäpäivän aamuna, lyhyellä varoitusajalla, auttamaan. Jopa meijerin henkilöt olivat talviteloilta herätetyn lypsykontin kanssa meillä jo aamupäivällä! Apuun rientäneet osasivat myös tuoda mukanaan kaikkea tarpeellista, jotta saatiin vasikat juotettua ja lehmien lypsy alkuun. Eikä varmasti vähäisimpänä ollut Mikon valtava ruokavarasto, joka muutti Lopelta keittiöömme ja Mikon tarjoilemana piti huolen siitä, että talkooväki sai syödäkseen todellisia herkkuruokia pitkin päivää. Suuri kiitos teille kaikille avustanne, ilman emme olisi pärjänneet!
Navetan mukana paloivat lähes kaikki tarvikkeet mitä eläinten hoidossa tarvitaan; lypsyrätit, tuttiämpärit, vasikan juomajauheet, eläinten lääkkeet, siemennystarvikkeet, pesuaineet, riimut, klipperit, näyttelytarvikkeet, ämpärit, rehukauhat ym.ym. Ihan kaikkea ei ole kai vieläkään hoksannut puuttuvaksi. Yksi todellinen murheen paikka oli koko valjasverstaan tuhoutuminen, siellä oli todella paljon riimuntekotarpeita ja kattava työkaluvarasto. Lilli suree harvinaisten junnuchampion -nauhojensa palamista ja minä murehdin kun kaksi seinällistä kunniakirjoja muuttui tuhkaksi. No, jos ei vielä ole tullut mainittua, niin oikeasti olemme koko perhe todella onnellisia siitä, että palossa ei tullut vahinkoja ihmisille tai eläimille. Kaikkea muutahan saa hankittua uudestaan.
Tältä näytti entinen navettapolku sunnuntai-iltana 26.4., jolloin kiersin tekemässä kuvauskierroksen navetalla vielä kun siihen oli mahdollisuus ennen purkua. Tuuli on irrotellut kattopeltejä palon jälkeen. Navetta jäi koko lailla rakennuksen näköiseksi ulkoapäin, mutta sisällä oli tilanne toinen.
Makuuosasto on nyt tämän näköinen. Lypsyaseman seinät näkyvät edessä ja ketjupöytä oikealla.
Poikimakarsinat heinäliiterin suunnasta kuvattuna.
Lyhyt lantakäytävä on kuin Venetsian kanaali, täynnä vettä ja jotakin muutakin.
Pellonpajan maineikas paskakone ei enää liiku sitäkään vähää mitä ennen. On nämä laatikot niin surullisen näköisiä, että jotenkin nolottaa kaikki rumat sanat ja oikeastaan alkaa ihan kaiholla muistella kuinka kone sentään liki 7 vuotta sontaa lykki, jos ei aina ulos asti, niin ainakin eestaas.
Heinäliiterin pääty. Apevaunu jäi pelastamatta, sillä siinä vaiheessa kun viimeiset vasikat oli saatu ovesta ulos, alkoi apevaunun takana oleva seinä jo palaa eikä olisi mitenkään ollut mahdollista enää hakea ensin traktoria ja sitten kytkeä vaunua siihen ulos hinaamista varten.
Lehmät toimivat yllättävän hyvin lypsy-asemalla heti ensimmäisestä lypsystä alkaen. Suunnitelmissa on kuitenkin laittaa vanhaan navettaan putkilypsysysteemit, sillä konttiasemaa emme voi pitää loputtomiin itsellämme ja toisaalta ulkona lypsy ei houkuttele suuremmin sade- tai pakkaskeleillä. Eikä taitaisi kontti toimiakaan pakkasella. Irtoaidoista saatiin nopeasti rakennettua lehmille odotustila ja muut kulkureitit lypsyä varten.
Ja nyt on purku alkamassa maanantaina 27.4.
Urakka edistyy nopeasti, tämä kuva on tiistailta 28.4.
Kattopellit ja yli puolet kaarista on poissa keskiviikkona 29.4. Meijerin miehet hakivat maitotankin ja pesurin pois ja siksi on päätyyn tehty vähän väljempi oviaukko.
Ja näin pitkälle on purku edennyt vappuaattoon 30.4. mennessä. Itse asiassa blondin on hieman vaikea ymmärtää miten rakennuksen purkaminen käy näin nopeasti, kun sitä sentään rakennettiin toista vuotta...
Kotiin jääneet lehmät ovat nopeasti tottuneet uuteen "pihattoonsa". No mikäs näillä keleillä on lepäillessä olkikasassa. Ruokinta on pysynyt samana, sillä saimme lainaksi apevaunun ja rehu jaetaan ulkotarhan pöydälle. Väkirehua lehmät saavat jonkin verran lypsyn aikana, silti tuotostaso varmaankin jonkin verran putoaa, mutta souvot, pääasia, että saamme edelleen hoitaa näitä mukavia lehmärouvia. |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Laitetaanpa tähän vielä vähän lehmäasiaa.Tulipalon jälkeen tosiaankin suurin osa lehmistä lähti hoitopaikkoihin ja 3 lehmää myytiin saman tien eloon, sillä näistä oli jo aikaisemmin hierottu kauppaa. Meille jäi reilut parikymmentä lehmää lypsettäväksi. Valikoin itselle jäävät vähän eri perustein; ensiksi tietysti ne tärkeimmät, sitten vastapoikineet ja vanhimmat, isoimmat (jotka eivät ehkä sopeutuisi parteen), ihan kohta umpeen menevät, yksi huonosorkkainen musta ja sellaiset, jotka olivat liian lopputiineydessä kuljetusta ajatellen. Meille jääneet lehmät ovat: Palmu, Ringa, Ulma, Rooma, Senssi, Suosikki, Peikko, Univer, Unikukka, Useful, Virvatuli, Vautsi, Viennetta, Velvet, Ripsa, Vohveli, Vaavikki, Sumina, Tilli, Rosetti, Sireeni, Uranium, Tometta ja KM Stjärna. Kolme noista edellä mainituista on jo laitettu umpeen.
Yanni-Lisa järjesti meille jonkinmoisen yllätyksen poikimalla yli kuukauden aikaisemmin kuin oli arveltu. Määrä oli vasta 25.5. mutta jo 23.4. hieho pyöräytti täysiaikaisen oloisen lehmävasikan laitumelle. Kyseessä oli sonnitiineys, joten ei ole ihme, vaikka arvio poikimapäivästä vähän heittikin. Yanni-Lisasta näyttää tulevan tosi mukava lehmä ja pitänee raportoida kun saadaan ekat mittalypsytulokset valmiiksi. Virvatuli teki vähän samansuuntaisen tempun kuin Yanni-Lisa, sillä sen oli määrä poikia 12.5. ja pirteä sonnivasikka kipitteli laitumella jo 1.5. Kaikki meni Virvatulen osalta muuten oikein mainiosti, mutta sille jäi ihan liian lyhyt ummessaoloaika, hyvä jos 4 vk ehti olla ummessa. Toivottavasti se silti jaksaa alkaa lypsää taas. Muita tulipalon jälkeen poikineita ovat Uranium (lehmävasikka), Rooma (lehmäkaksoset), Viennetta (sonni) ja KM Stjärna (lehmävasikka). Pikkuporukkaa on taas juotossa 13 kpl, mutta mukavaahan juottohomma on, kun vanhalle navetalle on asennettu lämminvesisysteemit ja lisäksi käytössä on uusi maidonlämmitin. Pikkuhiljaa saadaan näköjään toiminnan keskipiste siirrettyä vanhalle navetalle ja arkirutiinit pyörimään.
Huomenna alkaa navetan muutosten suunnittelu asiantuntijan avustuksella. Saa nähdä minkälaiseen ratkaisuun päädymme. Vakuutusyhtiön asettama aikataulu ei anna mahdollisuuksia kovin suurille muutoksille, mutta silti joitain uudistuksia täytyy tehdä. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
