|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
|
|
Ajankohtaista
2011
|
|
|
 |
|
31.12.2011
Tässäpä kuva, joka kertoo tämän joulun keleistä kaiken. Lunta ei näy, vettä ja kuraa näkyy, tuuli ei näy kuvassa, mutta voin kertoa, että myrskysi kyllä. Meillä kun on navetta keskellä peltoaukiota niin on jatkuvaan tuuleen tottunut (vaikkei siitä kyllä opi pitämään!) eikä tähän mennessä kovemmatkaan myräkät ole aiheuttaneet vahinkoja. Nyt Tapaninpäivänä ollut myräkkä olikin sitten sitä tasoa, että jälkeä alkoi syntyä. Monelle tilalliselle on tullut valtavia vahinkoja ja sähköt olleet päiväkausia poissa, meillä säästyttiin pahimmilta, mutta ei noista vähäisistä pihapuista olisi edes kahta halunnut antaa pois. Vanhasta konehallista lähti osa kattopeltiä tuulen mukana ja jopa auton peräkärry oli aamulypsyn aikana |
|
lähtenyt litomaan navetan seinustalta. Kovimman myräkän aikana Jouko joutui sitomaan peräkärryn nurmikolla olleisiin auroihin, jottei se siirry kokonaan naapurikunnan puolelle. Vasta useamman päivän kuluttua myrskystä tuli tarkastettua metsät ja siellä oli puuta nurin paljon ja joudutaankin miettimään missä vaiheessa ne korjataan sieltä pois. Onneksi on tullut hankittua kunnon aggregaatti ja sen avulla selvittiin navettatöistä sähkökatkon aikana. Täytyy muuten ihmetellä miten verhoseinät ovat niin kestävät, että kovakaan myrsky ei niille aiheuttanut mitään vaurioita. Ilmeisesti taustalla oleva lintuverkko antaa niin paljon tukea, ettei tuuli saa verhoista otetta.
Lehmäpuolella on mennyt nyt loppuvuodesta melkoisen hyvin ja olemme saaneet monia kivoja lehmävasikoita ja useampi pitkään ummessa ollut lehmä on palannut lypsävien joukkoon kuin ei olisi sieltä poissa ollutkaan. Ehkä se sittenkin on kannattavampaa pitää mieluinen lehmä pitkään ummessa kuin pistää teuraaksi ja täyttää paikka uudella hieholla. Täytyisi joskus oikein laskea mitä pitkä umpikausi (3-7 kk) tulee maksamaan kun ottaa huomioon, että se on varma keino saada keskituotos tipahtamaan reilusti. Tänä vuonna meillä on noin 1000 kg huonompi tuotos kuin edellisvuonna ja syynä lähes yksinomaan pitkät umpikaudet. Korvikkeeksi on sitten voitu myydä paljon ylimääräisiä lehmiä ja hiehoja eloon, kun on kärsivällisesti odoteltu, että vanhat tutut muorit palaavat remmiin taas. Ainoa isompi takapakki tuli jouluaattona, kun ihana Pirtelö-lehmä jouduttiin lopettamaan aattoyönä. Pirtelö oli edellisenä päivänä poikinut 7.kerran ja tehnyt vielä pirtsakan lehmävasikan, mutta iloa ei siis kestänyt kuin vuorokauden verran, sillä aattoillan aikana Pirtelö oli pullauttanut kohtunsa ulos sen verran tehokkaasti, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa lehmä yöllä. Kieltämättä apeaksi veti, mutta tätähän se elämä lehmien kanssa on. Pirtelö oli kaikkein vanhin kanukkisukuisemme ja pysyi loppuun asti hyvärakenteisena ja terveenä lukuunottamatta tuota viimeistä kohtalokasta tapahtumaa. Onneksi Pirtelöstä on meillä kasvamassa kaksi tytärtä.
Loppuvuosi on ollut kaikin tavoin melkoista suhaamista sinne ja tänne. Aika paljon on mennyt aikaa Semex-kuvioissa, jakokierroksissa ja ProMateja tehdessä, samoin yksi hudari järjestettynä. Lisäksi lokakuun alussa oltiin karjaenkun ryhmän kanssa tosi kivalla Englannin reissulla. Oli kiva olla vähän toisenlaisella matkalla, vaikka tottahan yksi karjanäyttely ehdittiin käydä. Oli muuten aika jännä huomata kuinka paljon tuttuja karjaihmisiä on jo tuossakin maassa ja jälleennäkeminen tapahtui oikein lämpimissä merkeissä. Enkkulaan pitää päästä vielä uudestaankin. Lasten kanssa on ehditty käydä erinäisillä shoppailureissulla mm. Helsingissä ja koko perheellä olimme Jussin luona ihan mahtavissa sukulaispikkujouluissa. Kiitos Jussi ja Susa upeasti järjestetyistä kemuista! Harmi, että kännykällä ottamani kuvat Köyhien Vävyjen tiernapoikaesityksestä ovat sen verran rakeisia, ettei niitä voi tässä julkaista, sillä olisihan epäreilua, jos ei esiintyjiä pystyisi huonon kuvanlaadun vuoksi tunnistamaan... Mutta esitys kyllä vaatisi laajempaa julkisuutta, joten pitäisikö sitä You Tubea harkita? |
|
|
|
 |
|
|
|
|
|
Yllä olevassa kuvassa lehmät pistelevät antaumuksella poskeensa joulukuusen.
On siis aika siirtyä uuteen vuoteen ja uusiin kujeisiin!
Joukolan väki toivottaa kaikille ystäville, tuttaville
ja kotisivujemme lukijoille
OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA - ILOA, ONNEA, TERVEYTTÄ
JA KAIKILLE KARJAIHMISILLE HYVÄÄ KARJAONNEA
VUODELLE 2012 !
|
|
 |
11.9.2011
Vaihdoin kotisivujen aloituskuvaksi syyskuisen kuvan pihatosta ja samalla huomasin miten käsittämättömän nopeasti kesä onkaan mennyt. Edellinen aloituskuva oli toukokuun alkupäiviltä, jolloin lehmät pääsivät ensimmäistä kertaa pellolle kirmailemaan ja nyt yhtäkkiä onkin jo syksy.
Onneksi syksy toi mukanaan taas odotetun luokituskierroksen, jonka inspiroimana olen saanut päivitettyä kaikki eläintiedot ajan tasalle. Luokitustulokset olivat kyllä nannaa:
AF-EX90-2E Kuortin Tilli
AF-EX90-2E Joukolan Vohveli
AF-VG88 Joukolan Vaavikki
AF-VG88 St-Martin Yesterday ET
AF-GP84 Rosayre Assi-Regan ET
AF-GP83 Mapleburn Edina-Lol ET
AF-GP83 Margot Annabella ET
AF-GP83 Rounion Adaalia
AF-GP82 Palmyra Dame Edna ET
AF-GP82 Joukolan Ainikki
AF-GP82 Joukolan Öm-Stjärna
AF-GP82 Karhilan FinaMarie
AF-GP81 Marbrae Alfa-Peta ET
AF-GP81 Joukolan Alma
AF-GP81 Joukolan Ammu-Lisa
AF-GP81 Lallin Apropo
AF-GP80 HH Ykatzu
AF-GP80 HH Ätzu-Pikatsu
AF-G78 Joukolan Andalucia.
Kesä on mennyt navetassa kaikin puolin hyvin ja lehmät ovat olleet hyvin terveitä, jos ei oteta lukuun heinä-elo-syyskuun lämpimien ja kosteiden kelien (jo etu-käteen pelättyjä) utaretulehduksia. Alkukesästä tankkimaidon solut pysyttelivät vielä alle sadassa eivätkä lukemat paljoa yli sadan vieläkään ole menneet, mutta yksi lehmä - Yamila - jouduttiin poistamaan, kun se sai niin äkäisen tulehduksen, että maidontulo loppui kokonaan. Pari lehmää umpeutettiin vähän normaalia aikaisemmin ja pari lehmää on jätetty 3-vetimiseksi. Siinä lääkkeet, joilla tilanteesta on toistaiseksi selvitty troppien lisäksi. Onneksi vasikoita on syntynyt niin tiuhaan tahtiin, ettei erikseen lypsetty maito ole edes riittänyt niille. Lehmämäärä on saatu kevään jäljiltä hallintaan myymällä 9 lehmää eloon. Lisäksi muutama kantava hieho ja pikkuinen kyyttötyttö lähtivät uuteen kotiin.
Heinä-elokuun vaihteessa minä ja "naapurin Nina" saimme vieraaksemme Waynen ja Lorin Kanadasta. Isännöimme heidän reissuaan viikon verran ja turismin lisäksi järjestimme kolme karjapäivää eri tiloilla. Näissä Wayne kertoi eloisaan tyyliinsä lehmän rakenteesta, oikeista mittasuhteista sekä tärkeimpänä miksi hyvä rakenne on tärkeä ja miten mikäkin ominaisuus vaikuttaa eläimen liikkumi-seen, kestävyyteen jne. Waynen esitys oli varmasti yksi kiinnostavimpia mitä olen koskaan ollut kuuntelemassa, sillä siinä mentiin lehmän anatomiassa ja rakenteen yksityiskohdissa pintaa syvemmälle sanan varsinaisessa merkityksessä. Tilaisuuksiin oli kutsuttu sellaisia karjanomistajia, joiden arvelimme olevan kiinnostuneita kuulemaan ja oppimaan uusia asioita lehmien raken-teesta. Saadun palautteen perusteella näyttää siltä, että tapahtumat onnistuivat erinomaisesti ja kaikki saivat jotain uutta kotiin viemisiksi. Kiitokset vielä näin koti-sivujen välityksellä teille Merja & Teemu ja Niina & Pekka, kun lähditte meidän kanssamme yhteistyössä järjestämään Wayne-tilaisuuksia!
Kehaistaanpa vielä lopuksi, että Farmaris-sa tuli käytyä ja sekä Yesterday että Vohveli voittivat luokkansa ja lopuksi Vohveli nappasi ayrshirerodun champion-tittelin! Kotiin matkattiin hyvillä mielin! |
|
| Unikko ja Tilli rentoutuvat iltalypsyn jälkeen. Rouvat märehtivät niin että posket pullistuvat. Tämä tyytyväisten lehmien näkeminen on se mikä osaltaan auttaa jaksamaan sitovassa karjanhoitotyössä. |
|
|
 |
|
| Ryökäle todistaa, että kissat tykkää lämpimästä... |
|
|
 |
|
| Muista: jos hankit karjaasi kanukkilehmiä, on varauduttava sen jälkeen hommaamaan tavallista isommat kissankupit! Se huono puoli asiassa on, että sitten kissat alkavat käydä pieneksi. |
|
|
 |
|
| Ja tämä tarina on tosi. Blondi näki keittiön pöydällä tällaiset esineet. Päätteli sitten kerran vilkaistuaan, että isäntä on ostanut suuresti fanittamansa Deep Purplen ceedeen lisäksi niitten hopea/timantti-levyn tai votevö. Ainiin, mutta sehän vei jontikan tohtorille. Tuo kiekko on ehkä sittenkin joku traktoriin liittyvä, olisko kytkinlevy. Joo, sen täytyy olla joko traktorin osa tai Deep Purplen levy (kohtalaisen hyvät vaihtoehdot). Näin siis kulki tajunnanvirta blondin päässä ... Mutta en aio ikinä paljastaa kuka tuo suuri ajattelija oli. |
|
|
|
14.6.2011
Kevät ja alkukesä on ollut hauskaa ja innostavaa aikaa ja paljon on ehtinyt tapahtua. Loppujen lopuksi lumista päästiin eroon huhtikuun puolivälissä ja kevät viimeisteli pihan kuivumisen sillä aikaa kun minä reissasin Kanadassa pitkästä aikaa (peräti kahden vuoden tauko...). Täytyypä sanoa, että tämänkertainen matka oli ehkä kaikkein paras kaikista Kanadan matkoista. Porukkamme oli mitä parhain, tiloilla saimme kokea lämminhenkistä vieraanvaraisuutta, majapaikat olivat hyvät ja matkaohjelma riittävän rento, sillä ensimmäistä kertaa pääsimme myös harrastamaan turismia, kun vietimme yhden päivän Quebeckin kaupungissa. Jos jotain olisin muuttanut, niin säätilan - kylmää tuulta, vettä, räntää ja kaikkea muuta epämukavaa jouduimme kokemaan, mutta siitä huolimatta päälllimmäiseksi jäi hyvät muistot hyvästä reissusta ja mielenkiintoisista keskusteluista erimaalaisten ihmisten kanssa. Ja juuri Quebeckin päivänä paistoi aurinko! Kotona oli pärjätty hyvin ja muutama uusi vasikkakin oli nähnyt onnistuneesti päivänvalon. Erityisen iloinen olen Vohvelin toisesta lehmävasikasta, joka sai kasteessa nimen Joukolan Imelä. Tyttönen on yhtä valkoinen kuin viimevuotinen isosisko Joukolan Herkku.
Kauaa ei jetlagista saanut toipua, kun vuorossa jo oli Tikan huutokauppa järjestelyineen. Tapahtuma oli Hudari.fi:lle melkoinen aloitus, mutta kaikki osapuolet olivat lopputulokseen tyytyväisiä ja vaikkeivät kaikki eläimet hudaripäivänä kaupaksi menneetkään, niin pian huutokaupan jälkeen oli Tikalta ehditty myydä kaikki vähänkin liikenevät ylimääräiset eläimet. Ilmeisesti huutokaupan saama julkisuus ja kotisivuiltamme löytyvä eläinluettelo vauhdittivat kaupantekoa. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan huutokauppaan, joka muuten pidetään Porin Farmarissa ayrshirepäivänä perjantaina 1.7.2011 klo 15.15 alkaen.
Hetikohta Tikan hudarin jälkeen navettaamme muutti Ninan 10 lehmää samalla kun Ninasta tuli marttilalainen. Vapunaatosta tuli ikimuistoinen näitä uusia lehmiä totuttaessa erilaiseen navettaympäristöön. Aika monet niistä ovat sopeutuneet mainiosti, mutta joidenkin kanssa on mennyt koko toukokuu siirtymävaiheharjoituksissa ja tätä kirjoitettaessa viimeisin vielä sinnittelee vastaan ja muistelee ilmeisen onnellista entistä parsinavettaelämäänsä. Toivottavasti tästäkin lehmästä saadaan kuoriutumaan ihan oikea pihattolehmä. Eläinmäärän tilapäisen lisääntymisen vuoksi olen tehnyt kaupat 8 omasta lehmästä ja siinä menivät kerralla sekä huhti-, touko- että kesäkuun myytävät. Nyt yritän keksiä jotain myytävää heinäkuulle ja tällä kertaa voisi olla nuoremman eläimen vuoro tulla myyntilistalle.
Toukokuun alussa meille tuli pitkästä aikaa harjoittelija, tällä kertaa Mustialasta. Reipas harjurimme on nopeasti oppinut talon tavat ja monenkirjavat työt ja niinpä lähdin kuun puolivälissä luottavaisin mielin 3 päivän reissulle Skotlantiin Hannun ja Mikon kanssa katsastamaan UK Ayrshiren Conferencen. Ja eipä voi muuta kuin ylistää tätäkin reissua! Skotlanti on ollut minulle tuntematon paikka ja nyt saimme kyllä erinomaisen sisäänajon paikalliseen kulttuuriin ayrshirelehmiä unohtamatta. Matkasta on tarkoitus kirjoittaa jossain välissä vähän yksityiskohtaisempi matkakertomus, joten ei tällä kertaa näitä hehkutuksia enempää. Sittenpä mentiinkin jo heti Skotlannista paluun jälkeen tukka putkella lentokentältä Mikkelin Muurikkiin, jonne Lilli ja Salla olivat huolehtineet Mulli-Expressin avustuksella 4 näyttelyhiehoamme edellisenä päivänä. Näyttely meni koko lailla putkeen, sillä Helix voitti Lillin esittämänä luokkansa ja Hermione oli Kaarinan esittämänä kolmas. Helmi-Edith ET ja Heissan olivat luokissaan neljänsiä. Junnukisoissa sekä Lilli että Kaarina voittivat luokkansa ja championkehässä Kaarina ja Hermione valittiin junior handler championiksi ja Lilli Helixin kanssa varalle. Hienoa tytöt! Lisäksi kimppalehmämme Gårdsby Goldwyn Marianne oli holstein champion, joten myös toisesta rodusta saatiin menestystä, vaikka Marianne asuukin nykyisin Huitilla. Toukokuun alusta Muurikkiin asti oli siis melkoista härdelliä, mutta toisaalta tenniskyynärpäästä johtuva 3 viikon sairasloma sujui huomattavasti mukavammin näin kuin vain "lepäillen" kotona työmaan vieressä. Ja mikä ihmeellisintä, käsi vaikuttaisi tulleen täysin kuntoon, vaikka lääkäri toisin veikkasi!
Kesäkuun alkupuoli on saatu nauttia kesäisistä helteistä ja siinä samalla on navetan pihamaata yritetty fiksata sellaiseen kuntoon, että se lopulta päästäisiin asvaltoimaan. Niin joutui luomutilallinenkin ostamaan ohjeiden mukaisesti litran Rounduppia, jotta alsvaltin alle jäävät rikkaruohot (mistä niitä oikein tulee???) saataisiin nitistettyä ajoissa. Olisihan se noloa, jos asvaltin läpi lykkäisi vihreätä versoa vaikkei navetan pihassa mikään koristekasvi muuten menesty. Siispä myrkkyä seinänvierustoille. Pientä pintaremonttia on tehty myös asuinrakennukseen. Keittiö saatiin uudistettua maalaamalla sekä muutamalla uudella kaapilla. Parhaillaan on työn alla pannuhuone, jonka pitäisi huimien visioideni mukaisesti muuttua siistiksi työvaatteiden säilytystilaksi. Odotamme lopputulosta jo malttamattomina ja toivomme tietysti, että kaikki olisi valmista juhannukseen mennessä.
20.3.2011
Tässäpä vuoden ensimmäinen ajankohtaiskatsaus. Talvi on mennyt karmeissa pakkasissa kärvistellessä ja huumorintaju on kyllä ollut vakavasti koetuksella tämän johdosta. Meidän navettamme sijaitsee niin aukealla paikalla, että pienikin tuulenhenkäys muuttuu viimaksi ja jos sattuu pakkaskelit, niin kaikki jäätyy. Navetassa sisällä on kylläkin ollut plusasteita ja eläimet ovat viihtyneet mainiosti, mutta sontakone, nosto-ovien alustat, vessan viemäri ja mitä niitä nyt onkaan, ovat jäätyneet yksi toisensa perään. Asentajat, korjaajat, putkimiehet plus talon miesväki vain lohduttavat, että kyllä ne kesällä sulaa... Kesää siis odotellaan tällä tontilla kovasti! Ilmat ovat onneksi nyt vaihtuneet ihanan keväisiksi, mistä todisteena yllä oleva pikkukuva tältä aamulta. Etusivulle vaihdoin samoin tänään otetun kuvan "mammiksella" olevista Viennetasta ja Sherrystä, jotka tarkkailevat lantalan tarhan puolelta uuden navetan elämää, ilmeisesti toiveissa päästä pikapuoliin palaamaan parempien sapuskoitten pariin.
Talvinäyttelyssä olimme Lillin kanssa kahdestaan eikä eläimiäkään ollut ihan niin montaa kuin viime vuonna. Ainoa luokkavoiton saaja oli Heissan, josta tuli lisäksi hiehojen Junior Honorable Mention. Tämä oli todella mieluinen yllätys! Lehmistä Amaretto pärjäsi parhaiten ollen luokassaan toinen ja KM Stjärnä oli kolmas. Assi-Regan ja Elly-Edith olivat luokissaan jossain kauempana, en edes tarkasti tiedä monensiako, mutta kaukana kärjestä. No, ehkäpä seuraavalla kerralla ovat paremmassa näyttelykunnossa. Huutokauppa meni osaltamme todella hienosti, sillä sekä Margot Almond-Cookie ET että Karhilan HelmiMarie menivät kaupaksi myyjää tyydyttävällä hinnalla. Huutokaupan taloudellinen lopputulos ei nyt ihan ollut plusmiinusnolla, mutta vähän sinne päin, sillä eikös siinä käynyt niin, että mukaan tarttui osuus todella mielenkiintoisesta vasikasta Mapleburn Calimero Helix ET:stä. Helix muutti meille ja tarkoitus olisi sen kanssa käydä kesällä jossain näyttelyssä, kunhan Lilli vain hoitaa koulutuspuolen.
Ihmettelette varmaan miksi aloitussivulla mainostetaan "huhtikuun myytäviä". Selitys on seuraavanlainen: jo alkuvuodesta päätin, että tänä vuonna täytyy joka kuukausi myydä jotain, että saisimme eläinmäärän pidettyä hallinnassa. Tammikuun myytävät olivat Maiden-perheen edustajat, helmikuussa Seinäjoen huutokauppaeläimet ja nyt maaliskuun eläimistä on jo kaupat sovittuna, joten seuraavat kotisivuille asti ehtivät ovatkin jo seuraavan kuukauden eli huhtikuun myytävät. Tällä hetkellä tilanne lehmämäärän osalta on jokseenkin mahdoton. Poikimisia on ollut jatkuvalla syötöllä ja myös uusia hiehoja on poikinut tasaisesti, joten yhtäkkiä lehmiä on jo 85!! ja huhtikuulla on vielä 4 toooodella kiinnostavaa hiehoa poikimassa (suomennettuna: näistä ei ainakaan voi luopua). Hiehopoikimisiin tulee kevään jälkeen usean kuukauden tauko, että sikäli helpottaa, mutta muuten tilanteen tekee entistä haasteellisemmaksi navettarintamalle tulossa olevat muutokset mistä syystä nyt olisi pakko saada myytyä kymmenkunta lehmää pois. Lillin kanssa olemme käyneet lehmiä läpi vanhimmasta nuorimpaan ja nuorimmasta vanhimpaan emmekä oikein ole löytäneet poistettavaa, koska ketään akuuttia teurastapausta ei ole juuri nyt. Tänään lopulta olen saanut nuo kolme myytävää kotisivuille ja lisäksi päätin, että Palmu saa lähteä, koska ei ole tiine ja sama kohtalo lienee Senssillä, koska se on TAAS luonut tiineytensä. Senssi lypsää edelleen yli 20 kg päivässä, vaikka on poikinut 2,5 vuotta sitten ja viimeisimmästä poikimisesta syntynyt Amissi sekin on poikinut ekan kerran jo viime vuoden puolella. Pakko kai noista vanhemmista mammasteista on vaan pystyä luopumaan, vaikka karvastelee jo nyt ennen kuin rouvat ovat edes lähteneet. Katsotaan, jos vielä jostain muusta myytävästä / poistettavasta saisimme tehtyä päätöksen. |
|
|
 |
|
|
|
|
| Talvinäyttelyssä ei tullut juuri heiluttua kameran kanssa, mutta nämä pari kuvaa sentään sain otettua. Ylemmässä on kyseessä historiallinen hetki, sillä Lilli tekee elämänsä ensimmäisen kerran selkälinjan alusta loppuun asti itse, toimenpiteen kohteena Joukolan Heissan. Hyvähän lopputuloksesta tuli, sillä Heissan nappasi näyttelyluokassaan voiton. Alemmassa kuvassa Lilli on Heissanin kanssa kehässä ja ringmanina ollut Yves katsoo tarkasti, että kaikki sujuu käsikirjoituksen mukaan. |
|
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
