Taru tuli meille kolme kertaa poikineena Kiskosta Väinö Kurpan lopettaessa karjanpidon. Uudessa kodissaan Taru ehti vielä poikia kunnioitettavat 8 kertaa. Hiljainen, tasainen tuottaja, joka luontaisella auktoriteetillaan hallitsi lehmälaumaa käyttämättä koskaan sarviaan. Taru antoi meille yhden mieleenpainuvimmista kokemuksistamme karjan parissa olemalla ensimmäinen satatonnarimme. Se oli saavutus, jota ei olisi uskonut omalle kohdalleen tulevan. ”Palkitsimme” Tarun tästä huikeasta saavutuksesta ja veimme sen elämänsä ensimmäiseen näyttelyyn seuraavana kesänä. Menestys oli mahtava: kanadalaiset tuomarit valitsivat Tarun kestävien lehmien voittajaksi kehuen sen hyvää lypsytyyppiä ja hyviä kuivia jalkoja. Päälle päin lehmästä ei kyllä olisikaan uskonut sen olevan jo satatonnari. Taru pääsi vielä toiseenkin näyttelyyn vuonna 2002 eli kaksi vuotta satatonnariksi tulonsa jälkeen eikä sen rakenteessa ollut edelleenkään tapahtunut näkyvää muutosta huonompaan suuntaan. Tarun kohtaloksi koitui huono tiinehtyvyys, jonka vuoksi siitä oli lopulta pakko luopua. Kaksi vuotta viimeisen poikimisen jälkeen sitä vielä pidimme ja yritimme hoitojen avulla tiineyttä, mutta eläinlääkärin todettua, että ”tähän lehmään olen pistänyt jo kottikärryllisen PRIDejä vuosien varrella, joten luovuttakaa jo ja pistäkää vanha lehmä pois kun se vielä on hyväkuntoinen”, aloimme vakavasti miettiä asiaa järjellä emmekä tunteella. Puoli vuotta vielä kului Tarun ollessa ummessa ennen kuin olimme valmiit siitä luopumaan. Ihana lehmä, jota on vieläkin ikävä.Tarun viimeinen tytär Joukolan Rilliputti sekä tyttärentyttärentyttärentytär Joukolan Pooli jatkavat Tarun sukua karjassamme.
|
|
|
