Ajankohtaista 2005

5.12.2005

Joulukuun mittalypsy on pidetty ja taloon saatiin taas kaksi uutta 50-tonnaria. Sekä Naava että Mielikki ylittivät tämän maagisen rajan. Naava on vasta 4 kertaa poikinut, joten sen saavutus on tavallaan ”parempi”. Myös viimeinen Nelsonin tyttäristä, Rooma, sai täyteen ensimmäisen 305 pv ja sekin pääsi yli kymppitonnin tuotoksella 10023 – 4,53 – 3,22. Rooma laitettiin umpeen marraskuun loppupuolella ja tilanahtauden vuoksi se siirrettiin ulkotarhaan hiehojen ja muiden umpilehmien joukkoon ja nyt täytyy vain toivoa, ettei se ota nokkiinsa pikkupakkasista. Reippaana se ainakin on ollut syömässä muiden mukana ruokintapöydän ääressä.

Pauliinan hiehot ovat nyt kaikki poikineet ja tuloksena kolme sonnivasikkaa ja yksi lehmänen Orkosta. Hiehot ovat oppineet aika mukavasti lypsylle, mutta nyt on alkanut esiintyä alkuviehätyksen jälkeen pientä potkimistakin. Eiköhän se siitä ohi mene. Kolme ekaa, jotka olivat mittalypsyssä tekivät seuraavat tulokset: Heisalan Silja 28,9 kg, Heisalan Selma 20,7 kg ja Heisalan Sulami 25,9 kg. Silja on poikinut 1.11. mutta toiset kaksi vain n. viikkoa ennen koelypsyä.

Eläinlääkäri kävi 1.12. ultraamassa taas ison joukon eläimiä ja lehmät olivat tiinehtyneet hyvin – sekä siemennyksistä että Danescon tekosista. Muutama iloinen speciaaliyllätyskin koettiin, mm. ”vanha” Lisa oli tullut tiineeksi yhdestä siemennyksestä, ja myös Pirtelö, joka kärsi kohtutulehduksesta, oli tiinehtynyt hoitojen jälkeen kerrasta. Näiden kohdalla saa huokaista helpotuksesta seuraavaan poikimiseen asti.

Viime viikon erityisistä lukunautinnoista mainittakoon uusi Nauta-lehti. On mukavaa huomata, että ”mitä pienet edellä, sitä isot perässä”. Eräässä otsikossa kerrotaan, että suomalainen rakennearvostelu on kansainvälisesti vertailukelpoinen. No, vastaavaa raksutusta ei tosin kovin monessa maassa kai edes tehdä vaan asia hoidetaan luokituksilla. Mutta voihan sitä vertailla. Toisaalla lehdessä oli ammattivalokuvaajien ottamia kuvia suomalaisista keinosiemennyssonneista, vaikka ei ole kauaakaan kun peräti lehden pääkirjoituksessa naureskeltiin suomalaisten karjanomistajien haksahtaneen ulkomaisten markkinamiesten kauniisiin kiiltokuviin sonneja valitessa. Markkinointitarkoituksessa varmastikin oli myös lehden välissä runsailla kuvilla höystetty alkionosto-opas. Lehti kannattaa kuitenkin selata loppuun asti, sillä viimeisiltä sivuilta löytyi Silja Sundellin erinomainen kirjoitus luokituksesta. Hienoa, että se julkaistiin lehdessä!

14.11.2005
Tänään olen lisäillyt sivuille joitakin uusia kuvia sekä päivittänyt lehmä- ja nuorkarjatietoja joidenkin eläinten osalta. Tarkoitus olisi saada lehmäperheetkin lähiaikoina sivuille, taulukot ovat jo valmiina.

Viime kerralla mainitsemani navetan hiljaiselo katkesi – yllätys yllätys – jälleen kerran sontakoneen laukeamiseen. Poikittaisraappa hajosi totaalisesti ja prässin läpi oli mennyt pitkä rauta lantalaan. Ihme, että prässi toimii edelleenkin. Taas tuli toteen näytettyä, että 60 lehmästä tulee tavaraa toisesta päästä paljon enemmän kuin pääpuolesta menee sisään. Aina kun jokin kone hajoaa, on vastassa viikonloppu, korjaajia ei saada ja osia ei ole. Koskaan ennen ei kuitenkaan ole jouduttu käsipelillä lappamaan lähes viikon tuotoksia navetasta ulos. Onneksi naapuri riensi hätiin ja tilanteesta selvittiin kunnialla. Nyt ei pian ole Pellonpajan ”laatu”koneesta jäljellä enää kuin ikävät muistot. Tuntuu, että kaikki rautaosat ovat olleet lyhytikäisiä ja ne onkin pikkuhiljaa korvattu Pasmatikin osilla.

Toissapäivänä saimme kokea navetassa pienimuotoisen iloisen perhetapahtuman, kun navettakissamme Pikku-Minttu pyöräytti kaksi pentua. Tällä kertaa pennut oli tehty ketjupöydän alla olevaan koloon. Pikku-Mintulla tuntuu olevan hyvä mielikuvitus penikointipaikkojen valinnan suhteen. Pentueita on löydetty ruokintakioskin alta, sontakoneen moottorin takaa turvekasasta, traktorista, rehusäkistä, poikimakarsinasta jossa oli sekä lehmä että vasikka ja tietysti ihan perinteisesti myös heinäkasoista. Toivottavasti nämä pennut pysyvät hengissä ja kestävät emonsa innokkaan siirtelyvietin. Pentuvarauksiakin on jo ilmassa…

Viime perjantaina ja lauantaina kuvattiin hiehot Joukolan Timmi ja Joukolan Tonttu sekä Lunden Jerry Lisa, josta ei vielä poikineena olekaan kuvaa. On aika mielenkiintoista nähdä kuinka kuvat onnistuivat, sillä säät eivät todellakaan suosineet kuvauksia. Kaiken huipuksi kävi niin, että perjantai-iltapäivällä Lisan kuvaaminen piti jättää kesken koska tuli yksinkertaisesti liian pimeää. Tiina ja Tero tulivat apureineen lauantaina uudestaan kuvaamaan Lisaa heti kun olivat saaneet Huitilla kuvaukset tehtyä. Aika täpärälle meni taaskin, sillä myös lauantai oli harmaa ja pilvinen ja lopuksi alkoi vielä sataa. Kiitos kaikille ihanille ystäville, jotka viitsitte tulla raskaan päivän jälkeen auttamaan meille kuvauksissa!

Pauliina Pakkasmaan hoitohiehoista ensimmäinen, Hirvivainion Kuopuksen tytär Heisalan Silja, poiki 1.11. ja teki sonnivasikan Asmo Ohituksesta. Poikiminen sujui hyvin, myös lypsyllä käyntiin se on oppinut nopeasti. Silja lypsää nyt n. 25 kg ja on selvästi herumassa. Loput Pauliinan hiehot poikivatkin aika samoihin aikoihin marraskuun lopulla.

Marraskuun koelypsyn jälkeen näyttää 12 edellisen kuukauden tuotos olevan hienoisessa nousussa ja on nyt 10781 – 3,99 – 3,43. Eniten on lypsänyt mustavalkoinen Joukolan Rouva, jonka tuotos on 15034 – 2,42 – 3,39, solut 32. Ayrshireistä parhaat tuotokset löytyvät omien sonnien jälkeläisiltä Otikalta (isä Jaakkolan Mitsubitsi), jonka tuotos on 13480 – 4,19 – 3,48 ja solut 68 sekä kissankuppilehmä Joukolan Rilliputilta (isä Kellcrest Nelson ET), jonka tuotos on 12607 – 3,74 – 3,36 ja solut 21. Rilliputti on ensikko ja Rouva ja Otikka kaksi kertaa poikineita. Talven aikana on poikimassa useita kissankuppisukuisia lisää ja sitten onkin jännä nähdä löytyykö niistä edelleen näinkin ison kissankupin täyttäjiä. Tuntuu olevan vallalla käsitys, että jos kanukkisukuinen lehmä ei lypsä, se johtuu siitä että se on kanukki, ja jos se sattuukin lypsämään, se johtuu taas ”risteytyselinvoimasta”. Jotenkin sellaista vähättelyn makua ilmassa. Onneksi meidän navetassa ei vielä ole toteutunut neuvonnan kertoma maidon menetys, vaikka kanukkeja alkaa olla jo melko paljon lypsyssä.

21.10.2005
Kotisivujen päivittäminen ei vielä onnistu omin neuvoin, joten uusia asioita ei sivuille ole tullut lisättyä niiden käyttöön oton jälkeen.

Edellisviikon olin luokituskierroksella Yves Charpentierin kanssa ja viikko oli mielenkiintoinen. Mieleen jäi monta hyvää keskustelua karjanomistajien kanssa eikä vähäisimpänä antina voi tietenkään pitää sitä, että Yvesin työn seuraaminen kehittää koko ajan omaakin karjasilmää. Uusi kaikkien rotujen yhteinen luokitussysteemi tuntuu järkevältä ja uusi lomake on huipusti selkeämpi kuin vanha. Mieliala oli siis kaikin tavoin korkealla kun kierros oli saatu onnellisesti päätökseen ja Yves saateltu lentokenttähotelliin. No eipä kauaa tarvinnut fiilistellä kun tunnelmat valahtivat miinuslukemiin – Suutarin Pekan kertoma jalvalkkarin kokouksesta ja isäsonnipäätöksistä riitti tähän. Todella kovaa tulevaisuuden uskoa vaatii, että voi luottaa ayrshirerodun paranevan näillä sonnivalinnoilla.

Viikon poissaolon aikana oli navetalla sattunut merkillinen tapaus, josta aiheutui ikäviä seurauksia. Eräänä yönä lehmät olivat syystä tai toisesta pelästyneet navetassa jotain ja rynnänneet ulos isoista päätyovista (joista vain toinen ovenpuolikas oli jätetty auki) sillä seurauksella, että kiinni oleva ovi oli pudonnut saranoiltaan ja rojahtanut jaloittelutarhaan (uskomatonta!). Ilmeisesti kaikki lehmät olivat yrittäneet mennä ovesta yhtä aikaa ja jatkaneet matkaa suoraan ovelta pellolle läpi kolmen sähkölangan. Kukaan ei ollut aamulla karkuteillä, mutta lomittajalla ja isännällä oli pimeässä hakemista, sillä laidun ulottuu Härkätielle asti ja sinne on matkaa n. puoli kilometriä. Aluksi kaikki lehmät näyttivät olevan kunnossa, mutta puolentoista vrk:n kuluttu lapinlehmä Raanu loi kuolleen lehmävasikan. Odotettu poikiminen oli joulukuussa, mutta Raanu ei ollut vielä onneksi ummessa. Harmin paikka, että tällaista piti sattua. En kyllä usko että mikään muu voisi olla ennenaikaisen poikimisen syynä kuin tuo ovesta rynniminen.

Muuten navetalla on edelleen ollut hyvin tasaista ja rauhallista sillä syyskuussa ja lokakuussa ei ole ollut yhtään poikimista. Lehmät syövät ja lypsävät ja paskakonekin on jostain kumman syystä toiminut moitteettomasti (tätä ei kyllä saisi kirjoittaa tai sanoa ääneen). Pientä lisävärinää navetan tasaiseen elämään tuli kun luokitusviikon aikana saapuivat sekä Pauliina Pakkasmaan neljä hoitohiehoa että Kuortilta ostetut kaksi hiehoa meille. Uudet tulokkaat ovat olleet niin sopeutuvaisia ja alkaneet heti ensimmäisestä päivästä lähtien käydä rehukioskilla, ettei niiden olemassaoloa ole edes aina muistanut. Toivottavasti marraskuulle sattuvat poikimisetkin selvitetään kunnialla.

Mukava juttu oli myös se, että myytävänä ollut oripoika Ropotti löysi uuden hyvän kodin Ypäjältä. Kaupat tehtiin eilen. Signe-Sanelma on todennäköisesti lähdössä kuukauden kertausharjoituksiin Savolaisen Paulin tallille nyt loppuvuodesta. Ensi vuonna päästään sitten aloittamaan ratsastuksen alkeita, jos tammavarsaa ei kukaan sitä ennen osta.”

Tietsikkapöytä on kaaoksen vallassa kotisivu-urakan jäljiltä

Navetalla ei ole elokuun lopun jälkeen poikimisbuumin päätyttyä tapahtunut mitään mullistuksia. Seuraavat eläimet poikivat vasta marraskuussa, joten toivottavasti tätä miellyttävällä tavalla hiljaiseloa jatkuukin siihen saakka. Lehmävasikoita on syntynyt melkoinen joukko kesän aikana ja nyt kun kotisivut myytävänä-osastoineen ovat valmiit, pitäisi miettiä mitä laittaisi myyntiin. Talvella tulee muuten ahdasta.