Ajankohtaista 2008

Klikkaa tästä NAUTATUPPEREIDEN kutsu ja myytävien eläinten luettelo

13.12.2008
Sitten viimekertaisen päivityksen on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, ettei tiedä mistä aloittaisi. No otetaan Kanadan matka ensimmäiseksi. Olipahan taas jälleen kerran hieno reissu! Näyttelyssä olimme kolmena päivänä ja pääsimme mukavasti mukaan myös karjanomistajien näyttelyelämään. Oli ihan uskomaton määrä tuttuja ihmisiä ja liikkuminen suorastaan hidasta, kun aina jäi vaihtamaan kuulumisia jonkun kanssa. Suomalaisten osaomistuksessa olevat eläimet pärjäsivät huikean hienosti näyttelyssä: ison syndikaatin omistama Faucher Medalist Mona oli ayrshirerodun Honorable Mention ja meidän kimppahiehomme Des Prairies Pacane 2 voitti oman luokkansa ja pääsin poseeraamaan muiden osaomistajien kanssa voittajakuvaan. Oma lukunsa oli tietysti ayrshirepäivän vapaamuotoinen ”party” eläinstandien lomassa. Open bar huolehti siitä, että kielimuuria ei ollut ei sitten minkäänlaista. Näyttelyn jälkeen tehdyt tilavierailut olivat myös hyvin mielenkiintoisia, sillä kaikki kyseiset tilat olivat uusia. Erityisen lämpimät (sanan varsinaisessa merkityksessä) muistot jäivät vierailusta ja illallisesta Shady Walnut Farmilla. Tilalla oli monenlaista muutakin mielenkiintoista nähtävää kuin vain upeat eläimet, esimerkiksi isännän puusepänverstas, maatalousesineitten museo ja iiiihana viherhuone ”green house” kalalammikoineen ym. Juuri sellaisen minäkin haluaisin! Ilta oli hyytävän kylmä ja kun tutustumiskierroksen jälkeen jääkalikoiksi paleltuneina astuimme sisälle kodikkaan lämpimään taloon ja saimme istua takkatulen ääressä viinilasilliset kädessä keskustelemassa isäntäväen kanssa, oli tunne taivaallinen. Talon väki tarjosi meille perinteisen kanadalaisen illallisen ja siitä nautiskellessa (ja ihan vähän alkiokauppoja myös tehden…) ilta vierähti myöhäiseen. Paluumatka Kanadasta koti-Suomeen olikin sitten oma lukunsa. Varsinkin näin lentopelkoiselle aikamoinen koettelemus. Lähtömme Torontosta piti olla illalla klo 21.55, mutta koneen moottorissa oli vikaa ja rullailimme kentällä pisteestä A pisteeseen B ja edestakaisin. Aina välillä moottoreita käytettiin jollain superteholla ja kuulutettiin, että pian on hyviä uutisia, vikaa aletaan etsiä, tai pian on hyviä uutisia, vikaa korjataan, pari minuuttia vielä ja sitten on korjattu, pieni hetki vielä ja sitten tiedetään missä vika jne. loputtomiin. Minä aloin huolestua toden teolla, että lähtevät vielä matkan tekoon ko. koneella, mutta lopulta kolmen tunnin koneessa istumisen jälkeen onneksi palasimme terminaaliin ja lentoyhtiö alkoi järjestää meille hotellimajoitusta. Kun viimein pääsimme hotelliin, totesimme että nukkumisaikaa on tasan 2,5 tuntia, sillä kentällä käskettiin olla aamulla klo 6, lennon uudella koneella oli määrä lähteä klo 8. Matkatavaroita emme tietenkään enää saaneet koneen ruumasta, vaan piti tyytyä siihen pieneen varastoon mitä käsipakaasissa oli. Kun aamulla olimme kentällä kello kuusi reikäreikä, ilmoitettiin meille henkilökunnan tulevan kylläkin vasta klo 7! Hieman harmitti. Sitten kun olimme lastautuneet uudestaan koneeseen jouduimme istumaan siellä vielä tunnin odottamassa toista ”pilottia”, selityksenä, että henkilökunnalle oli saatu tieto uudesta lennosta vasta klo 5 eivätkä he ole ehtineet ajaa kentälle vielä. Hohhoijaa.

Kimppahiehomme Des Prairies Pacane 2 voitti oman luokkansa ja pääsin poseeraamaan muiden osaomistajien kanssa voittajakuvaan.

Maatalousesineitten museosta

Iiiihana viherhuone ”green house” kalalammikoineen.

No lopulta lentomme lähti ja ihan hienosti matka meni, vaikka nyt oli kyllä muutamat sellaiset ilmakuopat, että meikäläinen luuli lennon päättyvän valtamereen. Aamun lähdön vetkuttelusta kenties johtuen olimme perillä Frankfurtissa vasta klo 23, joten eihän sieltä tietenkään enää ollut jatkolentoja Suomeen tai mihinkään muuallekaan. Taas majoitettiin koko remmi hotelleihin ja tiedossa oli jo toinen yö ilman mitään matkatavaroita tai vaihtovaatteita. Eipä auttanut enää muu kuin suhtautua asiaan huumorilla ja niinpä pieni porukkamme suuntasi välittömästi hotellin pubiin nauttimaan turistielämästä. Aamun jatkolento oli kaiken lisäksi inhimilliseen aikaan vasta puoli yhdeksältä. Loppu hyvin kaikki hyvin, sillä kaikkien ihmetykseksi pääsimme perille kotiin vain kahden vuorokauden matkustamisen jälkeen.

Marras-joulukuun aikana on ollut tosi paljon poikimisia ja lehmäputkea kun eletään niin suurin osa syntyneistä vasikoista on ollut lehmäsiä. Tosi iloinen olen mm. Tillin tekemistä lehmäkaksosista Normandinista sekä Ulman niin ikään normandinilaisesta tyttärestä. Koska olemme ihan ahdingossa suuren eläinmäärän kanssa, niin tässä joulukuun alkupuolella tuli idea järjestää avointen ovien päivä tammikuussa ja laittaa ainakin kymmenkunta eläintä myyntiin. Näitä voisivat sitten halukkaat ostajat ja mahdolliset muutkin kävijät katsastaa paikan päällä ja samalla tutustua muuhun karjaamme myös. HH Embryon pojat lupasivat tuoda autonsa tänne, joten samalla on mahdollisuus saada typpi- ja siementäydennystä sekä ostaa tarvikkeita. Kaikille kävijöille on luvassa pientä tarjoilua ja kahvit on luvannut sponssata Suomen Rehu. Tiedossa on siis oikeat nautatupperit!

Vielä tärkeä tieto: yläkerran remontti on viimeinkin valmis ja hieno tuli! Lapset ovat tyytyväisiä huoneisiinsa ja täällä alakerrassa on mukavan väljää. Olohuoneen seinä fiksattiin myös ja nyt puhelinhuoneen väliovi on taitavasti peitetty. Vielä kun saisi sen viherosaston ja suikulähteet ja mitäniitänytoli tuonne olohuoneeseen, niin jo kelpaisi. Ehkä kuitenkin on hyvä jättää vielä joitain ideoita hautumaan ja suunnata päällimmäiset ajatukset jouluvalmisteluihin.

9.11.2008
Isänpäivä on sujunut leppoisasti – ainakin päivänsankarin osalta, mikä tietysti oli tarkoituskin. Lypsin yksin lehmät aamulla ja aika kiitettävästi navetalla sai kulumaan aikaa, sillä kaikenlaista spesiaaliohjelmaa oli mm. kiimaisilla ja muilla erikseen otettavilla varattuna minulle. Sain taas käytännön opetusta siitä miksi kahteen pekkaan hommat sujuvat paljon joutuisammin. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja juhlakalu sai kerrankin kunnon yöunet.

Marraskuun alussa on jo ehtinyt tulla kaksi uutta lehmävasikkaa. Tai oikeastaaan 3, jos tarkkoja ollaan, sillä marraskuun ekana päivänä Senssi alkoi poikia pikavauhdilla ja epäilykset kaksosista heräsivät jostain syystä heti. Sellaisethan sieltä tuli ja vieläpä lehmäkaksoset Pokerista, mutta valitettavasti ensimmäinen vasikka syntyi kuolleena. Sitä ei kauaa jaksettu murehtia, olihan saldona kuitenkin yksi reipas ja kookas lehmävasikka. Kolme päivää myöhemmin oli Pirtelön vuoro tuottaa jälkikasvua maailmaan. Nyt saimme Connista vasun, joka olikin melkoisen suurikokoinen. Senssi ja Pirtelö selvisivät poikimisistaan ilman mitään ongelmia. Hiukan kyllä huolettaa mikä Pirtelön utareeseen on tullut ummessaoloaikana. Utareen takaosassa oli nimittäin jo muutama viikko sitten iso pullistuma ja luulin sitä ensin tulehdukseksi, mutta ei se sitä ollutkaan. Utare oli vähän oudon näköinen, kun se muuten oli vielä ihan tyhjä pussi, mutta toinen takaneljännes pullotti taaksepäin. Onkohan utareesta ratkennut jotain sisältä? Lypsyä tuo ei tunnu haittaavan, mutta takautare on kyllä tullut poikimisen jälkeen melko isoksi. Onneksi utare on sivusta katsottuna hyvin edelleen kiinni ja keskiside paikallaan. Saa tässä silti vielä jännätä mitä tuleman pitää.

Brita jatkaa kovia päivälypsyjä. Sen eka mittalypsy oli 35,9 kg, mutta nyt on jo korkein päivälypsy ollut 36,8 kg. Tänä aamuna siitä tuli maitoa vähän yli 20 kg, mutta aamulypsy oli kylläkin ”hieman” myöhässä. Britalta näyttää onneksi utareen turvotus hävinneen jo lähes kokonaan, joten jos se muuten pysyy terveenä / hengissä, niin ehkä utarekin kestää siinä mukana. Brita on kyllä hassun näköinen kun se tulee lypsylle kävellen ohuet jalat tooosi harallaan. Sitten kun lypsy on ohi ja utare kutistunut, niin se taas kävelee ihan normaalisti.

Yläkerran remontti on ihan loppusuoralla. Lilli ja Ola pääsivät muuttamaan huoneisiinsa jo viikko sitten, mutta Linda jäi odottamaan, että uudet ikkunat saadaan asennettua. Ikkunat seisovat nyt kääreissään pihalla ja huomenna kirvesmiesten pitäisi tulla laittamaan ne paikoilleen. Joitakin lamppuja ym. sähkötöitä puuttuu vielä ja kunhan kaikki on ylhäällä valmista, uusitaan viimeiseksi yläkertaan vievät rappuset. Yläkerran remontin seurauksena myös alakerta on muuttunut melkoisesti, kylläkin lähinnä siinä mielessä, että nyt huoneissa on paljon väljempää. Viime viikonlopun muuttourakka vei kyllä mehut koko porukasta, mutta nyt on mahtavaa kun on kokonainen työhuone toimistokäytössä!

Ensi keskiviikkona koittaa sitten lähtö Torontoon. Alkaa olla jo melkoista matkakuumetta ja hieman taas ressinpoikastakin, kun pitäisi muistaa huolehtia kaikki mahdollinen valmiiksi ennen lähtöä. Lomituspuoli tuntuu olevan hyvässä mallissa, mutta yksi erityinen huolenaihe on kyllä se, että Rosetin odotettu poikiminen ajoittuu juuri matkani ajaksi (od.p. 13.11.). Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin.

26.10.2008
Järkyttävän kauan on taas päässyt kulumaan aikaa edellisestä päivityksestä. Ja paljon on ehtinyt tässä välillä tapahtuakin. Navetalle on syntynyt mm. 10 uutta lehmävasikkaa toinen toistaan mielenkiintoisemmista yhdistelmistä. Sonnejakin on tullut, mutta vain 4 kappaletta. Noiden lehmästen joukossa on kaksi alkiovasikkaa, Kellcrest Alli-Shakira ET (Kellcrest Shakira x Sylvester) ja Marbrae Alfa-Peta ET (Marbrae Peta x Modem), joista olemme olleet innoissamme. Karjaamme saatiin myös yksi jerseylehmävasikka, kun Brita lopultakin poiki. Brita on osoittautunut ihan huipputapaukseksi; se on aivan mahdottoman kiltti lypsää ja maitoa tulee yli 30 kg! Se on hyvin seurallinen ja kiinnostunut kaikista navetan tapahtumista samoin kuin vierailijoista. Ilmiselvää lapinlehmäainesta olisi Britassa. Olen melkein viikon päivitellyt eläintietoja kotisivuille ja luullakseni ne suurinpiirtein alkavat olla ajan tasalla. Joitakin kuvia pitäisi uusimmista ensikoista vielä saada otettua, niin sitten pärjättäisiin taas vähän aikaa.

Luokituskierros oli jälleen melkoinen puserrus sekä etukäteissuunnittelun että kuskauksen osalta, mutta on se vaan niin mielenkiintoista hommaa, että vaivannäkö unohtuu heti. Varsinkin tällä kierroksella oli useita tiloja, joilla aikaisemmin luokitetut nostivat tuloksiaan ja uudet ensikot aloittivat heti hyvillä pisteillä. Oli itsellekin hyvin motivoivaa tavata innostuneita karjanomistajia, joiden panostus eläinten rakenteen jalostamiseen on muutamassa vuodessa tuonut tuloksia ja joilla vain into tuntuu lisääntyvän. Yhtä innostavaa itselle ovat kaikki uudet tilat, joissa luokitus aloitetaan. Tilakäyntien yhteydessä tulee muutenkin käytyä hyviä ja mielenkiintoisia keskusteluja karjanomistajien kanssa.

Omat luokitustuloksemme menivät aivan yläkanttiin – peräti 11 GP-tulosta! Ja loputkin 75-78 välillä paitsi Valtiatar, joka sai vain F65-tuloksen. Tosin sekin oli ”yläkanttiin” sillä odotin pyöreätä kuuskymppistä. Myös uudet luokitustulokset on päivitetty lehmille.

Toissapäivänä Tiina ja Tero olivat kuvaamassa meillä. Lillin Muurikki 2007 -näyttelystä voittama eläinkuvaus on ollut tarkoitus käyttää jo aikaa sitten ja tätä kuvauskeikkaa onkin suunniteltu pitkään ja hartaasti, mutta tosi monta kertaa se vain on siirtynyt, milloin on ollut toivottoman huono sää tai sitten jokin muu este. Nyt lopultakin löytyi kaikille sopiva pvm, mutta melko täpärälle meni homma sittenkin kurjan sään vuoksi. Onneksi iltapäivällä oli pieni sateentauko, joten Velvet ja Femina saatiin kuvattua ulkosalla, mutta Firestä otettiin ”studiokuva” lypsyasemalla. Tähän sisäkuvaukseen oli kyllä syynä sekin, että Fire sai jonkinsortin pultin, kun sille laitettiin naruriimu eikä Tero ollut kovin innokas yrittämään lehmän talutusta kuvauspaikalle. No, saatiinhan se kyllä kuvattua lypsyasemalla, mutta Fire oli niin jännittynyt, että se ei koko aikana seissyt oikein luonnollisesti. Toivottavasti edes noista kahdesta edellä mainitusta kuitenkin saadaan ok kuvat. Nyt taitaa tämän vuoden kuvauskiintiö olla täynnä… Mikolle ja Elinalle vielä erityiskiitokset, että jaksoitte olla auttamassa!

Tässä lokakuun aikana on tapahtunut muutakin merkittävää. Lo-pul-ta-kin meidän talomme yläkertaa on alettu rempata! Koko kylmä vintti raivattiin = tyhjennettiin ja sinne hautautuneet aarteet lajiteltiin (suurin osa kasaan ”kaatopaikka”). Kirvesmiehet ovat nopeasti saaneet rakennettua yläkertaan kolme huonetta ja rappusten ylpäässä ollut väliseinäkin on jo purettu. Ensi viikolla laitetaan lattioita ja sähköjuttuja ja ehkäpä portaitakin päästään jo aloittamaan. Ylös tulee siis lapsille omat huoneet ja rappusten ylätasanne laajenee jonkin verran ja siihen tulee sitten jonkinlainen oleskelutila tms. Lokakuussa on tullut tehtyä jokunenkin shoppailureissu lasten kanssa valitsemaan huoneisiin tulevaa sisustusta. Onneksi ei sentään ihan kaikkea ole tarvinnut alusta alkaen hankkia. Yläkertaan tulee myös uudet ikkunat ja samalla kun näistä tehtiin kauppoja, suunniteltiin jo valmiiksi alakerran ikkunat, jos kävisi niin hienosti, että ensi kesänä voisimme uusia talon ulkoverhouksen ja vaihtaa samalla ikkunat. Lehmät saavatkin luvan lypsää ensi talvena ihan huipusti, että kaikki suunnitelmat saadaan toteutettua.

Kisupojat Ryökäle ja Viiru ovat jo siirtyneet talviaikaan. Nämä nimittäin normaalisti vetävät lonkkaa koko sisäruokintakauden. Kuka nyt ulos kylmään ja märkään…

Mistä tulikin mieleeni meidän tämän hetkinen tuotostaso. Ei hyvältä näytä. Koko vuosi maaliskuusta alkaen on mennyt aperuokinnan kanssa takutessa ja kieltämättä opetteluksi jonkin verran homma meni ja tämähän näkyy lähes jokaisen lehmän tämän vuoden tuotoksessa. Suurin, isoin, veemäisin jne ongelma omalta kannalta on se, että ape ei mene ketjupöytään VIELÄKÄÄN kuin TALIKOLLA MÄTTÄMÄLLÄ. Uskomatonta, että näin voi olla ja eletään sentään vuotta 2008, jolloin harva enää ruokkii 70 lypsävää talikkopelillä. Selvähän se on, että lehmät eivät voi saada rehua kovin säännöllisesti, ellei joku suostu päivystämään navetassa suurinpiirtein ympäri vuorokauden. Sellainen reilu 3000 kg apetta joka tapauksessa joka päivä on ketjupöytään lapettu, joten eivät lehmät nälkääkään ole nähneet. Tarkoitus oli rakentaa ns. telakoitava apevaunusysteemi, jolloin apevaunu seisoo paikallaan ja ape tehdään ketjupöydän vieressä, automatiikka hoitaisi sen jälkeen ketjupöydän ja apevaunun käynnistyksen rehun jakoa varten. Pari ”pientä” muttaa vain tuli heti esille. Apevaunu oli sen verran korkea, että jontikan etukuormaaja ei pysty kuormaamaan sitä vaan apevaunu pitää ajaa rehusiilojen viereen, jossa se saadaan sen verran kallelleen, että kuormaus onnistuu. No, tilattiin tietysti heti, samana päivänä kun apevaunu tuli, uusi erilainen etukauha, jolla kuormauksen pitäisi onnistua. Toinen ongelma olikin se, että tuo telakointisysteemin rakentaminen kesti ja kesti … ja kesti, kunnes se lopulta heinäkuun lopussa olikin yllättäen ”jo” valmis. Ainiin, mutta maaliskuun alussa tilattua kauhaa ei sitten ollutkaan vielä. Ei muuta kuin talikko edelleen heilumaan. Tosi monta kertaa on kauhan kuulumisia kyselty apevaunun myyjältä, joka kauhatilauksen hoiti, mutta kun mitään ei tapahtunut, niin soitin itse firmaan ensin reilu kuukausi sitten, jolloin kovasti pahoiteltiin ja kerrottiin, että enää menee 1,5-2 viikkoa ja sitten saamme kauhan. Perjantaina soitin taas ja nyt vannottiin, että ensi tiistaina kauha lähtee meille päin. Nyt kyllä tosi jännittyneenä odotan, että a) saapuuko kauha meille koskaan tai b) onko se sittenkään oikeanlainen ja c) jos se on oikeanlainen, niin mitä sitten vielä pitää rakentaa, että apesysteemi toimisi. Sen lisäksi, että appeen jako toimii vain käsipelillä, on vikaa ollut myös apekomponenteissa. Olemme sitkeästi yrittäneet syöttää kuivurissa varastoituna ollutta tosi huonolaatuista luomukauraa, mutta ilmeisesti tämä oli virhetikki. Ainakin nyt kun vaihdoimme viljan pelkkään hyvälaatuiseen ohraan, ovat maitomäärät nousseet lupaavasti. Keväällä ja kesällä oli syötössä lisäksi sellaista säilörehua, jossa oli luvattoman alhainen valkuainen ja osassa myös huono D-arvo. Surku tulee meidän lehmiä, jotka ovat yrittäneet tuotosta repiä näillä eväillä. Nyt näyttää onneksi paremmalta, sillä apereseptejä on opittu nopeasti viilaamaan tarpeen mukaan ja jotain muutakin uutta on kokeilussa. Näyttäisi siltä, että nyt syksyllä poikineet lehmät lähtevät lypsämään ihan mukavasti ja toivotaan, että ne jaksavat pitää maitonsa paremmin kuin viime talvena, jolloin tosi moni vähensi radikaalisti maitojaan appeeseen siirtymisen jälkeen ja lehmiä oli pakko laittaa tavallista aikaisemmin umpeen. Mutta se mikä on ollut hyvää, on lehmien terveys. Tykkään appeesta siksi, että etenkin vastapoikineilla näyttäisi terveys kestävän paremmin appeella, sillä saadakseen väkirehua, on lehmän syötävä myös karkearehua. Saavathan nuo kyllä vielä kioskistakin jonkin verran lisärehua, mutta maltillisesti. Jos nyt ei kummoisempia satu, niin voisin sanoa, että koskaan ei karjan terveys ole ollut yhtä hyvä kuin tänä vuonna, myös maidon pitoisuudet ovat olleet korkeat ja solut alhaiset. Ei sitten enää puutukaan kuin maitoa… Näyttää nimittäin uhkaavasti että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuotos jää himpun vaille kymppitonnin, mutta eihän se maailma siihen kaadu.

Laitanpa tähän vielä jokusen kuvan. Tässä on esimerkki erilaisista takautareista. Tuntuu, että usein utareesta katsotaan vain sen muotoa, mutta kiinnitykset ovat vähintään yhtä tärkeitä utareen kestävyyden kannalta. Lukijat saavat arvata kummasta mallista minä pidän enemmän.

7.9.2008
Sateinen sää kiusaa edelleenkin. Pellot ovat niin märkiä, että saappaat tahtovat jäädä saveen kiinni lehmiä hakiessa. Tänä aamuna päästin pitkästä aikaa lehmät 10-tien puoleiseen peltolohkoon ja olipa rouvilla hauskaa. Koomisen näköistä kun vanhimmasta päästä olevat arvon rouvat pistivät pukkilaukaksi. Kärjessä Palmu, seuraavina utareet lotkuen Ripsa, Pisto ja jokunen nuorempikin. Onneksi Niksi sai hillittyä itsensä ja säästeltyä näin kallisarvoista maidontuotantokoneistoaan vaurioilta. Niksin utare kun ei ole vielä ihan palautunut poikimisesta. Ruoho oli ehtinyt kasvaa todella reheväksi – meidän nurmiviljelysmittapuun mukaan ainakin – ja vähän jäin jännittämään täyttyykö joku lehmistä. Hyvin näyttivät selvinneen päivän laidunnusurakasta.

Valentin ET lähti viikko sitten joksikin aikaa matkarakastajan hommiin Lammille. Ensi viikolla pitäisi kutsua eläinlääkäri ultraamaan lehmiä, jotta nähtäisiin onko Valentinista jäänyt meille useampia kuin aikaisemmin ultratut 3 tiineyttä. Toivottavasti lisää pikku-Valentineja vielä olisi odotettavissa. Oli muuten jännää eilen siementää pitkästä aikaa lehmä. Kahden kuukauden tauko ei kuitenkaan ollut vienyt tuntumaa, vaan homma tuntui sujuvan rutiinilla. Hauska juttu sinänsä, että siemennysten aloittamista oikein odotti, vaikka toisaalta oli tosi helppoa antaa Valentinin hoitaa lehmäosaston tiineytyspuolta jonkin aikaa.

Huonompia uutisia edustavatkin sitten Wandan ja Wonderin ongelmat. Todennäköisesti meillä on pian 2 lehmää vähemmän. Wandaa vaivaa jokin mystinen vika, sillä se ei kertakaikkiaan lypsä enää mitään. Ja ei, tämä mystinen vika ei ole se, että Wanda on kanukki suvultaan. Jokin syömiseen tain ruoansulatukseen liittyvä juttu kaiketi on kyseessä, mutta lehmää on vaikea hoitaa kun se on päälle päin ihan terveen oloinen ja myös ruokahalu vaikuttaa normaalilta. Sapuskalla ei vain näytä olevan mitään tuotantovaikutusta ja minusta Wanda on jopa hieman laihtunut. Mittalypsyt ovat menneet alas kuin lehmän häntä eikä nyt viimeksi tullut enää kuin 12 kg maitoa, joten jos vain kyyti järjestyy, niin Wanda pääsee makkaran raaka-aineeksi ensi viikolla. Wonderin hammasongelmista kirjoitin jo joku aika sitten sen omalle sivulle. Eläinlääkäri vilkaisi suuhun ja ilmoitti, että lehmällä on sädesieni ja ainoa oikea osoite on teurastamo ja sinnekin mahdollisimman pian. En ole vielä kyennyt tätä ratkaisua tekemään, vaan toiveikkaana aion vielä kysyä toisen eläinlääkärin mielipidettä. Mustat eivät kerta kaikkiaan menesty meillä kuten ayrshiret, kohta ei mustaa osastoa ole kuin pari hassua selviytyjää jäljellä. Vikojen ja vaivojen kirjo tuntuu mustilla olevan paljon monivivahteisempi kuin perusayrshirella, koskaan et voi etukäteen arvata mikä tauti ja kehenkä mustaan se seuraavaksi iskee.

Vaihdoin kotisivujen aloitussivulle Ellyn ottaman kuvan Olasta ja Lillistä ja lisäsin myös esittelysivulle saman kuvan samoin kuin Lindasta uuden tämänsyksyisen kuvan. Lapset ovat jo jonkin aikaa protestoineet tuota aikaisempaa ”ikivanhaa” kuvaa, joka esittelykohdassa oli, joten olihan se jo paikallaan vaihtaa uudempiin. Aikuisten kohdalla sitävastoin näyttää vuosi vuodelta olevan vaikeampaa löytää edustavaa uutta kuvaa – heh, liekö vanhenemisella jotain tekemistä asian kanssa…

2.9.2008
Sain eilen Ellyn kuvat ja tämä ilta on mennyt lisäillessä kuvia kotisivuille ja muutenkin päivittäessä lehmätietoja. Taas kerran pitäisi kaiken olla ajan tasalla.

Sitten viime kirjoitusten on lehmäosastolla tapahtunut monenlaista. Farmarista oli kotiintuomisina Yosetin luokkavoitto, Yesterdayn junior champion -voitto (!) sekä Lillin luokkavoitto junnuissa. Myös Olan esiintyminen junnuissa sujui hyvin, vaikkei aivan kärkisijaa tullutkaan. Chris halusi taas esittää Yosetin luokassa ja hienostihan tuo kulki, vaikka Yosetin lyhyt kaula tekeekin siitä haastavan esitettävän. Oli hieno tunne kun junior champion kehässä oli kaksi omaa eläintä kilpailemassa championin tittelistä. Tällä kertaa oli Yesterdayn vuoro ottaa voitto ja kyllä se lämmitti mieltä koko omistajakimpassa! Wendy esitti Yesterdayn hienosti ja lopuksi pääsimme poseeraamaan yhteiskuvaan tuomarin kanssa. Viime mainittu kuva on Mari Torpan ottama.

Ellyn kuvaukset alkoivat Farmaria seuraavalla viikolla. Olimme Lillin kanssa auttamassa Huiteilla ja he taas vastavuoroisesti meillä. Ensimmäistä kertaa meidän kuvauspäivällemme sattui oikein kunnon sateet. Vettä tuli kuin Esterin sieltä ja aamupäivällä tuntui aika epätodennäköiseltä, että saataisiin ylipäätään yhtään kunnon kuvaa. Ekat lehmät oli kerrankin pesty jo aamulla ennen puolta kuutta, että varmasti ehtisivät kuivaa kun klippausarmeija saapuisi yhdeksän maissa. Ehtivät tosiaan kuivaa hyvinkin ennenkuin lopulta päästiin kuvaamaan. Netistä seurasimme täsmäsääennustetta ja ennusteen mukaisesti klo 13 maissa sade taukosi ja saatiin eka kuva otettua. Tuli ihan surku lehmäraukkoja, jotka kärsivällisesti joutuivat odottamaan kuvausvuoroaan näin pitkään. Itse asiassa kuvauspäivä meni todella hyvin kun ottaa huomioon kuinka hitaasti pääsimme vauhtiin. Sateen aikana oli melkein kaikki 5 kuvattavaa ehditty valmistella, joten siinä vaiheessa kun sää selkeni, sujuivat kuvien ottamiset rivakasti. Kaikki kuvat ovat mielestäni onnistuneita ja erityisesti pidän kuvasta, jossa Ola ja Lilli ovat. Ellyllä on kyllä uskomaton kyky saada lapset onnistumaan kuvissa.

Navetan puolelle on taas syntynyt todella mukavia lehmävasikoita. Jokohan uskaltaisi sanoa, että taitaa tämä vuosi olla oikea lehmävasikkavuosi. Elokuun puolella ovat syntyneet lehmäset Unge-Lisalle Hectorista, Velvetille Pokerista, Pistolle lehmäkaksoset Happinessista ja Sutturalle lehmävasikka Roysta. Eipä voi muuta kuin olla iloinen näistä vasikoista. Täyskanukkiosastokin vahvistuu pikkuhiljaa, sillä nyt on saatu jo ekat omat vasikat kanukkialkiosta syntyneistä eläimistä – Feminasta F-Amina ja Velvetistä peräti 2 Poker-tyttöä; Z-Avec ja Z-Alisia. Kovasti iloisia olimme koko perhe myös siitä, että vanhin lehmämme Niksi poiki onnistuneesti kuudennen kerran ja näyttäisi aloittelevan uutta lypsykautta ihan terveenä. Rouvahan ei tunnetusti ole ulkonäöltään mikään kukkanen, mutta muuten mitä sympaattisin lehmä ja oikein helppo lypsettävä edelleen pienistä ulkonäöllisistä puutteistaan huolimatta. Jouko on ihan varma, että Niksistä tulee vielä satatonnari, mutta minä olen sitä mieltä, että ei nuolaista ennenkuin tipahtaa.

Alkuvuoden ja kesän aikana on myyty melkoinen määrä eläimiä eloon ja juuri tänään lähti taas kaksi ensikkolehmää. Laskujeni mukaan olemme myyneet eloon 17 lehmää, 15 nuorta ja yhden tilasonnin. Nuortakarjaa on edelleen tulossa melkoinen armeija, joten näyttää siltä, että myytävää riittää jatkossakin. Juuri nyt on navetassa tilanahtaus helpottanut, mutta 14 lehmää on ummessa ja 9 hiehoa poikimassa vielä tämän vuoden puolella, joten mitään lehmäpulaa ei pitäisi olla tulossa. Parhaillaan kamppailen kahden vaiheilla laittaisiko Venezian myyntiin vai ei. Saattaa olla, että kunhan syyskuun poikimiset on selvitetty, on taas jotain myytävä eikä tällä hetkellä oikein huvittaisi myydä yhtään vanhempaa lehmää enää. Venezia on lasten suosikki eivätkä he haluaisi siitä luopua, mutta katsotaan jonkin ajan kuluttua mikä on navetassa tilanne. Laitan siinä tapauksessa sopivan / sopivat ehdokkaat myytävät-sivulle.

Farmarista oli kotiintuomisina Yosetin luokkavoitto.

Yesterdayn junior champion -voitto (!)

sekä Lillin luokkavoitto junnuissa

Wendy esitti Yesterdayn hienosti ja lopuksi pääsimme poseeraamaan yhteiskuvaan tuomarin kanssa. Kuva on Mari Torppa

29.7.2008
Tänään oli taas pitkästä aikaa kotisivupäivä, nyt Mietoisissa Marjon luona. Pakko vähän kehuskella, että tällä kertaa myös saatiin jotain aikaiseksi. Itselläni oli urakkana pistää alulle Varsinais-Suomen Karjakerhon kotisivut, joiden tekeminen on syystä tai toisesta jäänyt siirtymättä suunnitelma-astetta pidemmälle. Ollin ohjauksessa valmista rupesi syntymään ja kaikkien hämmästykseksi sivujen runko ja linkitykset tulivat valmiiksi! Nyt vain odotellaan johtokunnan jäseniltä matskua, jota lisätä sivuille. Toivottavasti varsinaissuomalaiset oppivat nopeasti käyttämään kerhon sivuja informaatiopaikkana. Omien kotisivujen päivitys jäi vähän taka-alalle ja niiden kanssa onnistuin lopulta tekemään lahjakkaan töpin, jota olen tässä illan mittaan paikkaillut kotona. Eläintiedot pitäisi olla nyt ajan tasalla ja myös myytävänä -sivu, jossa on enää 2 mustaa vasikkaa myynnissä, kaikki muut mahdolliset on jo myyty. Suurin osa myydyistä eläimistä lähteekin jo torstaina juuri ennen kuin itse starttaamme kohti Lahden Farmaria.

19.7.2008
Laitoin ”Myytävänä” sivun ajan tasalle ja nyt siellä on myynnissä vain 3 vasikkaa. Aikaisemmat myyntieläimet Lallin Salome, Lallin Tiikki, Joukolan Umami, Joukolan Undula ja sonnipoika Faucher Futis ET menivät melko nopeasti kaupaksi, lisäksi on sovittu kaupat kantavista hiehoista Joukolan Vanukas ja Lallin Vectra ja ehkä myös Joukolan Voguesta, kunhan nähdään millainen siitä tulee poikimisen jälkeen. Nyt vain odotellaan salmonellanäytteiden tuloksia ennenkuin lopulliseen kaupantekoon päästään. Tilanahtaus navetassa hellittää vain hetkeksi, sillä poikimistaan odottaa 4 hiehoa ja viides (Velvet) pitäisi myös jo ottaa lehmien joukkoon opettelemaan navetan rutiineja. Mutta eiköhän tässä taas jonkun aikaa pärjäillä umpeenlaittoja ym. soveltamalla.
Säätila on jatkunut ihan epätodellisena. Melkein joka päivä on satanut, joskus enemmän, joskus vähemmän. Tuntuu, että kesä on mennyt kesää odotellessa, sillä kunnollista helle- ja uintikautta ei ole vielä ollenkaan tullut. Kenelle tästä voi valittaa? No, jos jotain hyvää haluaa löytää, niin kaikki vihertää kauniisti, erityisesti suuri kukkapenkkini talon vieressä, sillä rikkakasvit ovat olleet aivan innoissaan lämmöstä ja vedestä. Sovittiin juuri vierailulla olleiden Ekun ja Virpin kanssa, että syyskuussa pidetään meillä puutarhapäivä, jolloin ”puretaan” iso kukkapenkki ja jaetaan kasvit pienemmiksi ja istutetaan ne uudestaan harvempaan. Samalla Virpi saa itselleen kukkapenkin ainekset. Nykyisellään kukkapenkkiä voi luonnehtia lähinnä sanalla viidakko.
Pakko muuten vielä tiedottaa julkisesti, että eilen shoppailin uuden Tunturi-merkkisen polkupyörän vanhan ritsan tilalle. Ai että oli mukava pyöräillä illalla hiehoja katsomaan. Ja pyörä on sitten to-del-la kauniin värinen, sellainen special punainen!

6.7.2008
Eilispäivä vietettiin Hyvinkäällä Yllätys-näyttelyssä. Kesäkuisen kongressinäyttelyn jälkeen oli takki vähän tyhjä ja siksipä mukana oli vain kaksi eläintä, jotka saatiin kuljetettua omalla peräkopilla. Päätettiin jo ajoissa, että Yllätykseen lähdetään vähän eri eläimillä, joten näyttelyluokkaan sekä Olan junnueläimeksi otettiin Joukolan Yosetti ja Lilli vaihtoi omaksi junnuvasikakseen Assi-Reganin. Tämä näyttelyn ”kevytversio” ei olisi voinut paremmin meidän osaltamme enää mennä, sillä Lilli voitti junnuluokkansa ja valittiin lopulta seitsemän voittajan joukosta Junior Handler championiksi. Olan ensiesiintyminen Yosetin kanssa sujui myös hyvin ja hän oli 5. isosta joukosta. Yosetti aloitti näyttelyuransa huipusti: ensin luokkavoitto ja sitten valinta ayrshiren Junior Championiksi! Tunnelma oli kyllä aivan uskomaton, ja Yosetin kohdalla varmaan siksikin, että itse pitkästä aikaa olin esittämässä eläintä – Lillin hyvällä valmennuksella ja viime hetken ohjeilla (opastusta tuli kyllä melkoisesti vielä kotimatkallakin, noin niinkuin jatkoa ajatellen…). Championpalkinnoiksi saatiin kaksi alkiota, Lillille holsteinalkio ja Yosetille ayrshirealkio. Kotiinpäin oli kiva lähteä ajelemaan, ei haitannut vaikka aurinko oli vähän päässyt ihoa käräyttämään. Jaksettiin jopa viimeisillä voimillamme siivota peräkoppi ja raahata kaikki kamppeet paikoilleen. Tämä viime mainittu ei ole yleensä onnistunut heti reissun päälle. Tänä aamuna oli jo sähköpostissa odottamassa Chris Studerin viesti, jossa hän kertoi pikkulinnuilta kuulleensa, että meidän hiehomme oli voittanut näyttelyssä, kyseli tietysti kiinnostuneena että mikähän hieho oli kyseessä, mahtoiko olla sama hectorilainen, jonka hän bongasi meidän ulkotarhasta samalla ihmetellen miksi sitä ei oltu otettu Seinäjoelle mukaan. Kyllähän kyseessä oli juuri sama hieho. Heh, pikkulinnut ovat tosiaan nopeita.

Muu perhe lähti nyt aamusta katsomaan mitä Okra-näyttelystä löytyy, minä jäin pesemään pyykkejä ja maksamaan laskut + päivittämään kotisivuja. Tänään olisi iltasella tarkoitus lähteä kesälomalle (olisiko termi ”lomaselle” oikeampi?) Mökikseen peräti tiistaihin asti. Onneksi tälle päivälle uhattu hirmuinen sade ja lähes nollakeli onkin peruutettu ja alkuviikoksi on ainakin yhden sääennusteen mukaan luvattu lähes siedettävää ilmaa, joten ehkä uiminenkin onnistuu. Lomittaja on iloksemme torstaihin asti, sillä keskiviikkona pitäisi hartaasti odotettujen serkkujen tulla meille.

Navettaan saatiin uusi asukki perjantaina. Kyseessä on jalosukuinen poika Bonnie Brae Conn Valentin ET, joka tuli Kumpulan Eliisalta ja Martilta samassa kyydissä heidän Yllätys-eläintensä kanssa. Poika oli selvästi järkyttynyt matkasta, mutta nyt kotiuduttuaan on tosi rauhallinen ja kiltin oloinen, vaikka sonnin kohdalla pitääkin aina muistaa olla varuillaan. Toivottavasti saadaan aikanaan jokunen tyttövasu Valentinista.

Ola ja Joukolan Yosetti junnurivissä Yllätyksessä.
Lillin championkuva näkyy aloitussivulla

Yosetti Junior Championina, kuvassa mukana unkarilainen tuomari Tamas Sebok. Kuva: Mari Torppa

2.7.2008
Aika on kulunut ihan hujauksessa viimekertaisen kotisivujen päivityksen jälkeen. Tämä kyllä oli tiedossa jo etukäteen, sillä touko-kesäkuulle oli niin tiivis ohjelma, että ylimääräistä aikaa ei paljon ollut käytettävissä. Toukokuun loppu meni International Ayrshire Show 2008 järjestelyissä ja siihen väliin saatiin vielä sovitettua K-18 showmanship-leiri meillä eräänä toukokuun lopun viikonloppuna. Em. leiri oli Varsinais-Suomen Karjakerhon järjestämä ja osallistujatkin tältä alueelta. Leiri oli kaikinpuolin onnistunut ja Siljan opit upposivat porukkaan. Onnistuimme nakittamaan nuorison (Miina, Marri ja Linda) keittiötöihin, joten aikuiset saivat rauhassa ”harrastaa”. Arvelenpa, että tämä leiri ei jäänyt viimeiseksi K-18-tapahtumaksi karjakerhon puitteissa. Meille tästä leiripaikkana toimimisesta oli paljon hyötyä, sillä harjoituseläimiksi valittiin aika monta sellaista, jotka olivat Seinäjoelle lähdössä ja näin ne saivat hyvää harjoitusta.

Seinäjoen näyttely on yksi minun näyttelyurani kohokohdista monessakin mielessä. Ensinnäkin saada olla mukana järjestämässä näin mittavaa tapahtumaa oli uskomaton kokemus, sekä opettavainen että palkitseva kaiken työmäärän jälkeen. Toisekseen se kansainvälinen meininki mikä näyttelyssä oli, myös kulissien takana, oli ennenkokematonta Suomessa. Ja kolmanneksi on tietysti oltava supertyytyväinen siihen erinomaiseen menestykseen mitä eläimemme saavuttivat näyttelyssä. Joukolan Vaavikki oli jo toistamiseen Junior Champion ja KuortinTilli Reserve Grand champion! Myös kaikki muut eläimet sijoittuivat hyvin luokissaan ja Lilli oli omassa junnuluokassaan kakkonen. Näyttelystä palasi kotiin joukko todella väsyneitä, mutta myös hyvin onnellisia ihmisiä.

Vaavikista tuli jo toistamiseen Junior Champion Chris Studerin esittämänä.
Kuvassa mukana myös luokan palkintojen jakaja Lina Ragnarsson Ruotsista.

Vaan eipä saatu paljoa palautumisaikaa näyttelyn jälkeen, sillä heti kotiinpaluupäivää lauantaita seuraavana päivänä oli Lindan konfirmaatio klo 10 Marttilan kirkossa. Ymmärtäväisten sukulaisten ansiosta pystyimme siirtämään viikolla eteenpäin varsinaisten rippijuhlien viettoa, sillä kaiken järjestäminen olisi ollut silkka mahdottomuus näin lyhyessä ajassa. Heti konfirmaatiosta tultuamme oli vaihdettava työvaatteet taas päälle ja alettava valmistautua parin päivän päästä tiistaina tapahtuvaa kongressitilavierailua varten. Nyt oli kyseessä sellainen vierailijajoukko, että oli pakko yrittää saada kaikki mahdollisimman tiptop-kuntoon. Vierailupäivänä valitettavasti ilma alkoi näyttää uhkaavasti siltä, että pian sataa. Eläimet oli ollut tarkoitus laittaa näytille navetan taakse jaloittelutarhaan, mutta viimetipassa tästä oli luovuttava ja eläimet järjestettiin esittelyriviin tuttuun tapaan navetan lyhyelle käytävälle. Vieraiden saapuessa kaikki oli suurinpiirtein valmiina ja saatoimme nauttia vieraiden kanssa keskustelusta ja eläinten katselusta rauhassa. Harmi vaan, että aikaa oli varattu ainoastaan 1,5 tuntia, mikä oli aivan liian lyhyt aika monikymmenpäisen lehmäfriikkijoukon ehtiä kiertää kaikki laitumellakin olevat eläimet läpi. Oli kyllä hienoa saada olla tilavierailukohteena! Tässä yhteydessä jälleen mitä suurimmat kiitokset luottoihmisilleni Ninalle ja Erjalle, jotka pistivät kaikkensa peliin auttaakseen meitä tilavierailun järjestämisessä. Myös lomittamassa ollut Raam uurasti väsymättä. Teidän ansiostanne kaikki onnistui, kiitos!

Jo etukäteen oli sovittu, että minä lähden meiltä kongressiporukan mukaan kongressin pariksi viimeiseksi päiväksi. Lopultakin kaikki ”virallinen osuus” mitä itsellä oli järjestettävänä oli ohi ja pääsin osallistumaan itsekin muutamalle tilavierailulle sekä tietysti vielä tapaamaan paremmin uusia ja vanhoja tuttavuuksia maailmalta. Kongressiporukka oli aivan mahtavan hyväntuulista ja kaikesta kiinnostunutta joukkoa. Viimeisen illan jatkot pidettiin niin tappiin asti, että enemmän olisi ollut mahdotonta, sillä osa porukasta lähti jatkoilta suoraan lentokentälle ja kotimatkalle. Kylläpä taas kerran maailma tuntuu pienemmältä ja on yhä uudelleen hienoa huomata kuinka samanhenkisiä ayrshireihmiset ovat ympäri maailman!

Navetan puolella on mennyt mukavasti, onneksi juuri näin kiireisenä aikana olemme välttyneet epäonnelta. Lehmävasikoita on tullut useita ja pari todellista namupalaakin: Valeriaana teki lehmävasikan alkiosta GlenMalcolm Z-Velvet ET x Poker ja Venezia niinikään lehmävasikan alkiosta Margot Ripken Lamy x BBB. Viime mainittu syntyi juhannusaattoiltana, joten taisi koko Suomi sitä juhlia. Uusia ensikoita on karjaan tullut 6 kpl ja lehmämäärä on nyt niin suuri, että kunhan tämä päivitysurakka on ohi, on pakko laittaa jotain myyntiin. Uusia hiehoja poikii pitkin kesää eikä niitä oikein ennen poikimista voi myydä, sillä kaikki ovat joko niin mieleisiä tai sitten kantavat alkiota. Samoin nuorisoa on nyt niin paljon, että jokunen vasikkakin pitäisi myydä. Mustien puolella rivit harvenivat kun jouduimme pikapikaa laittamaan Ti-Amon teuraaksi ankaran ja äkillisen utaretulehduksen (Clebsiella?) vuoksi. Tässä tilanteessa en halunnut alkaa lehmää hoitamaan ja Ti-Amo pääsi kokeilemaan autokyytiä jo samana päivänä.

Seinäjoella muuten kuvautin Komålen Stjärnaa lukuunottamatta kaikki meiltä osallistuneet eläimet (kunnioitettavat 13 kpl !) Frank Robinsonilla. KM Stjärna jäi vain siksi kuvauttamatta, että ei löytynyt vapaaehtoista taluttajaa kuvauspaikalle… Onneksi Grant Roy esitti Stjärnan näyttelyssä ja saavutti vieläpä kolmannen sijan kovatasoisessa luokassa, jossa ykkönen oli näyttelyn champion ja kakkonen varachampion. Ei siis mikään huono kolmonen. Niin siis noista kuvista piti kirjoittamani, että eipä ollut turha juttu ollenkaan, sillä kuvat ovat kerrassaan upeita! Kuvat on nyt kaikki laitettu kotisivuille ko. eläinten kohdalle, joten niitä pääsevät muutkin ihailemaan.

10.5.2008
Hyvästä yrityksestä huolimatta kotisivujen päivitys näyttää tapahtuvan melko harvatahtisesti. Tällä kertaa on kyllä tavallista paremmat selitykset: navetalla on ollut melko tapahtumaköyhää, vain pari poikimista edellisen päivityksen jälkeen. Toisekseen Seinäjoen näyttely on aiheuttanut sen verran paljon ylimääräistä kirjoitustyötä, että aikaa ei ole oikein muulle jäänyt. Nyt alkavat eläinlistat ynnä muut olla valmiina, joten sen puolesta voi tämän viikonlopun huokaista. Huomiselle äitienpäivälle onkin luvassa keväisiä pihapuuhia ja uuden kaasugrillin virittäminen käyttökuntoon. Jos Joukolan tilan kohdalla on huomisen jälkeen vain iso monttu, se johtuu siitä, että lopultakin annoin periksi ja taloon hankittiin kaasulla toimiva laite. Pelkään yli kaiken kaasun räjähtämistä…

Navettatapahtumista vielä sen verran, että meillä on ollut pienimuotoinen lehmävasikkaputki. Viennetan lehmävasikan jälkeen saimme tyttöset sekä Ti-Amosta että Tötteröstä. Ti-Amon vasikka on Modestista ja Tötterön He-Manista.

Toukokuun alun mittalypsyn jälkeen tuotostaso näyttää hienoista nousua ja 12 edellistä kuukautta on nyt 10340 – 3,93 – 3,48 ja solut 102. Tuotokseltaan parhaasta päästä ovat kanukkisukuisista Daisy (Romeo) 11148 kg, Sukkela (Jerry) 11199 kg, Ringa (Wandringeye) 12454 kg, Rilliputti (Kellcrest Nelson ET) 11350 kg, Tötterö (isänisä Heligo) 11651 kg ja Tomelilla (Sunniside Roi ET) 11540 kg. Lisäksi useampi kymppitonnin ylittäjä. Kaikkein korkein tuotos oli sekarotuisella (fr-ay) Solitalla, 13216 kg. Kun nyt vain saisi keskipoikimakertaa hilattua ylemmäs (millähän se onnistuu, kun laskujeni mukaan kantavia hiehoja tallustelee laitumella parhaillaan 23 kpl ja moni vielä alkiosta tiineenä, joten ei niistä raaski luopuakaan ennen poikimista…) niin tuotostasokin nousisi siinä samalla. Kanukkisukuiset ovat mukavasti pärjäilleet niin utarerakenteen säilymisen kuin utareterveydenkin puolesta ja näyttää myös, että jo kaksi-kolme kertaa poikineet päästelevät maitoa hyvinkin tyydyttävästi.

Nyt ei kun yöpuulle ja odottelemaan mitä mahtaa salamyhkäisistä äitienpäiväpaketeista paljastua huomenna. Etukäteisjärjestelyt ovat ainakin mittavat.

19.4.2008
Kokousreissu Tikkurilasta Seinäjoelle meni pitemmän kaavan mukaan sillä siihen tuli liitettyä Seinäjoen palaverien jälkeen vielä kyläily Teuvalla, jossa oli mielenkiintoista tutustua uuteen navettaan sekä hienoihin eläimiin. Sää suosi tätä reissaamista eikä matkustaminen ollut ollenkaan rasittavaa, vaikka mittariin kertyi kilometrejä lähemmäs tuhat. Nyt kotiinpaluun jälkeen aurinko senkun jatkaa porotttamista ja olisi pakko ryhtyä pihan kevätsiivoukseen.

Seinäjoen kokouksissa pähkäiltiin positiivisen ongelman kimpussa: International Ayrshire Showhun on ilmoitettu kaikkiaan 210 eläintä!!! Parsipaikkojen sijoittelun suunnittelu ei olekaan enää ihan pieni tehtävä. Samoin monet muut järjestelyt muuttivat mittakaavaansa. Upeaa kuinka innokkaasti ayrshireväki on lähdössä mukaan tähän rodun suurtapahtumaan!

Kotona oli poissa ollessani (tietenkin) Viennetta poikinut. Mikähän ihmeen etiäinen sanoi minulle ennen lähtöäni, että Viennetta kannattaisi ottaa varmuuden vuoksi poikimakarsinaan, ettei mahdollista vasikkaa tarvitse etsiskellä makuuosastosta. Viennetta ei tosiaankaan ollut kovin poikivan näköinen, utareesta ei vielä juuri tietoakaan. Jotenkin se vain näytti muuttuneen parin päivän aikana eri oloiseksi. Joka tapauksessa kaikki meni hienosti ja sain mukavan puhelinsoiton, että Viennetalla on pieni lehmävasikka He-Manista. Mahtaakohan muuten Viennetta olla ensimmäisiä poikineita Calimeron tyttäriä? Tein Viennetalle jo oman sivun lehmälistaan, mutta paljoa kerrottavaa ei siitä vielä tässä vaiheessa ole. Viennetta on terve ja kiltti ja tästä on hyvä aloittaa lypsykausi. Uskomatonta, että Rosettikin on jo ”mummo”…

15.4.2008
Kirjoittelin uusimmat tiineystulokset muutamien lehmien kohdalle (Up-Cider, Uute, Sherry, Tilli, Uxinainen, Sumina, Vanillamilk ja hiehoista Vaavikki). Eläinlääkäri kävi viime torstaina ultraamassa siemennettyjä ja kaikki tutkitut olivat yhtä lukuunottamatta kantavia. Unikukka onneton oli se, joka ei ollut kantava ja nyt alkaa oikeasti hermostuttaa, että se kokee emänsä kohtalon. Rantakukkahan jouduttiin laittamaan hyvän ensikkokauden päätteeksi teuraaksi, kun eivät lukuisat siemennykset tuottaneet toivottua tulosta. Nuo eläinlääkärin käynnit ovat tosi mielenkiintoisia, sillä hän ”pakottaa” myös minut harjoitusmielessä tutkimaan jokaisen eläimen ja kertomaan oliko tiine vai ei ja kummalla puolella tiineys on. Täytyy myöntää, että tiineystutkimukset ovat olleet minun osaltani melkoista hakuammuntaa, mutta nyt kahdella viimeisellä kerralla olen saanut jonkun ahaa-elämyksen ja tällä kertaa menivät yllättäen kaikki tutkimukset jo oikein. Tosin on aivan eri asia tarkistaa lehmä silloin, kun on joku oikea asiantuntija kertomassa mikä on tulos + ultra, jolla tilanne voidaan vielä lopuksi tarkastaa, sillä 4-5 -viikkoisen tiineyden toteaminen käsipelillä ei ole todellakaan helppoa (aikaisemmin en ole edes yrittänyt) eikä ihan joka kerta edes mahdollista. Jokin ihme juttu on siinäkin, että jos teen yksin tarkastuksia eikä niitä voi ultralla varmistaa, niin olen paljon epävarmempi ja joskus hommasta ei tule mitään. Tässä taas yksi uusi vaikea asia, mitä on hirmu mielenkiintoista koittaa opetella. Tuskinpa silti on edes teoriassa mahdollista päästä samanlaiseen varmuuteen kuin huippupätevä eläinlääkärimme, mutta ehkä ahkera treenaaminen auttaisi edes jonkun verran. Kumma kun vaikeat asiat ovat aina mielenkiintoisimpia.

Kongressinäyttelyyn on sitten ilmoittauduttu ja ihan määräajassa. Meiltä lähtee melkoinen määrä eläimiä Seinäjoelle, peräti 13 kpl. Vaikka kuinka päin mietin, niin en osannut ketään pudottaa porukasta pois. Tosin vahvimpana kotiinjääjäehdokkaana on edelleen Tometta, mutta katsotaan miltä se näyttää lähempänä kesäkuuta. Tometta on ihan hirveän syvärunkoinen ja epäilen, että se rikkoo sen balanssia, vaikka muut osa-alueet ovat kunnossa. No, takakiinnitys myös saisi olla korkeammalla. Tänään sain varattua eläinten kuljetuksen ja se kyllä huojensi mieltä. Tulikin muuten auto täyteen jo pelkästään meidän eläimistä…

Huomenna on sitten ohjelmassa jalostusvaliokunnan kokous Tikkurilassa ja sieltä siirtyminen Seinäjoelle näyttelypalaveriin. Pitänee yrittää ottaa osittain lomantapaisena, sillä meillä on lomittaja perjantaihin asti ja huomenna peräti kaksin kappalein!

6.4.2008
Olipas urakkaa kerrakseen päivittää reilun kuukauden tapahtumat kotisivuille. Navetassa näyttää tapahtuvan niin paljon, että edes toimistopäivä kerran viikossa ei tahdo riittää. Näitä päivityksiä olen tehnyt viimeisen viikon aikana aina sopivassa välissä ja sitä mukaa kun toisesta päästä saa tietoja ajantasalle, tulee uusia tapahtumia, kuten ostoja ja myyntejä sekä poikimisia ynnä luokitusta ja kevätkokousta.

Viikko sitten eli maaliskuun viimeisenä päivänä saimme karjaamme tosi mieleiset vahvistukset: Suutarin Pekan karjasta meille muuttivat Rounion Ulma ET-AF-GP82 ja sen hectorilainen tytär Karhilan Ylma. Ulma on todella miellyttävä ja kaunis lehmä ja nyt on kovat paineet saada lehmä menestymään meidän karjassamme. Pekka on näissä eläimissä osaomistajana edelleen, joten siksikin sitä tahtoisi onnistua. Viikon lopulla sitten taas vastaavasti hyvästelimme 4 lehmää, jotka muuttivat uuteen luksusparsinavettaan Alavudelle. Rouville (Rippari, Saframi, Tao Tao ja Tutteli) tulee pitkähköt ummessaoloajat ja siksi ne päätettiin myydä, kun jotain oli tilanahtauden vuoksi pakko poistaa. Toivottavasti lehmät pärjäävät uudessa kodissa hyvin.

Helmikuisen päivityksen jälkeen on ollut 6 poikimista, mutta vain kaksi lehmävasikkaa saldona. Toinen Timmin Talentista ja toinen Raikun Kellcrest Professorista. Sonneissa sitten peräti 3 Pokerin poikaa ja yksi Hectorin, kyllä osaa ketuttaa!!!

Maaliskuun luokituskierros oli 3 viikon pituinen, mutta kuskeja oli tällä kertaa niin monta, että kenellekään ei tullut kovin isoa urakkaa. Suurin työ oli jälleen kerran etukäteisvalmisteluista, mutta sitten kun kierros lähti käyntiin se etenikin ilman ongelmia. Lehmiä luokitettiin melkein 700 kpl, mikä lyö kaikki aikaisemmat ennätykset. Uusia innokkaita tiloja tulee edelleenkin ja ensi lokakuun kierrokselle on jo ensimmäiset kymmenkunta varausta tehty. Luokituskierroksen perään alkoivat kevätkokouksen valmistelut ja nyt on jo siitäkin onnellisesti selvitty. Ola oli mukanani Anjalankoskella kokousreissussa ja osallistui porukan mukana myös karaoken laulamiseen. Mistäköhän syystä kevät- ja syyskokouksista jää päällimmäisenä mieleen illanvietto karaokeineen? Hauskaa oli tälläkin kertaa ja oli todella mukava tutustua taas uusiin ihmisiin. Kiitokset vielä kertaalleen paikallisille organisaattoreille sekä vierailutiloille!

Yvesin ollessa meillä luokituskäynnillä oli etukäteen ajateltuna lähes tärkeimpänä katsastaa viimeisen päälle tarkkaan nuorkarja, jotta löydetään oikeat näyttelyyn osallistujat. Vasikat ja hiehot mitattiin ja katsottiin taulukosta vastaako kehitys kotitarve- vai näyttelyeläinkokoa. Aika mukavasti eläimiä löytyikin, tai oikeastaan jos vielä Lillin mielipide huomioidaan, niin jopa liikaa. Tuntuu vaikealta saada sovitettua näyttelyeläinten määrä katoksi asetettuun 10 eläimeen… Niin, tämä eläinten katselmus oli etukäteen ajateltuna se tärkein, mutta kuin yllättäen saimme lisäksi luokituksesta todella mukavia tuloksia. Ihan huippua oli Tillin ja Komålen Stjärnan luokitusten nouseminen kummallakin VG86:een! Olisin voinut hyppiä tasajalkaa, jos en olisi jo niin kankea, mutta joka tapauksessa riemua riitti niin minulla kuin mukana olleella Lillillä. Kaikkiaan luokitettiin 17 eläintä, joista peräti 8 oli sellaisia, jotka nostivat luokitustaan. Jokohan sitä pikkuhiljaa olisi suunta sellaisiin eläimiin, jotka kehittyvät vanhetessaan parempaan suuntaan eikä kuten on totuttu huonompaan. Tästä sai taas uutta potkua arkiseen aherrukseen.

Kesäkuinen kongressi lähenee pelottavalla vauhdilla. Järjestelyt ovat onneksi hyvällä mallilla näyttelyn suhteen, mutta meille tehtävä tilavierailu ja juuri sitä ennen pidettävät Lindan rippijuhlat aiheuttavat stressinpoikasta jo nyt. Millä ihmeellä meillä saadaan nurkat vierailukelpoiseksi keskuun alkuun mennessä…? Kongessista tuli mieleeni, että nyt kun Ayrshirekasvattajat avasi keskustelufoorumiin uuden englanninkielisen palstan Ayrshire Globalin, onkin hyvä tilaisuus treenata englantiaan sikäli mikäli sinne saadaan vilkasta keskustelua. Toivottavasti mahdollisimman monet löytävät tiensä foorumiin.

Tässäpä taisi tulla tärkeimmät asiat kerrottua tällä kertaa. Ei muuta kuin uusia odottelemaan. Nyt koitan ehtiä päivittämään kotisivuja hieman ahkerammin, vaikka näyttelyjärjestelyt aiheuttaisivat minkälaisia kiireitä.

19.2.2008
Huh kuinka nopeasti on helmikuu mennyt jo yli puolenvälin! Alkukuusta perheeseen iski ikävä A-tai jokin kirjain-virus. Ola ja Lilli olivat useamman päivän pois koulusta ja minäkin pois pelistä lähes viikon. Enemmänkin olisi saikkua voinut pitää, jos vain olisi ollut lomittaja, sillä navettatyöt ja etenkin navettailma ovat tosi usein aiheuttaneet jälkitautina keuhkoputkentulehduksen. Niin kävi nytkin ja pakko oli hakeutua lääkäriin jatkuvan yskimisen vuoksi. Antibioottikuurilla oli ihmeitä tekevä vaikutus ja nyt kone toimii taas.

Meillä on ollut mukavaa lehmävasikkatuuria navetalla. Ripsa teki jättikokoisen, arviolta 55-kiloisen lehmävasikan He-Manista. Vasikka oli varmaankin sen vuoksi noin iso, että Ripsa on ”tottunut” tekemään kaksosvasikoita 40+40 kg, joten tämä oli tilavuudeltaan sentään aikaisempia tiineyksiä pienempi. Joukolan Aurinko on muutenkin emänsä oloinen eli aika vahvarakenteinen, sillä emä Ripsasta voi kyllä ilman omantunnontuskia käyttää nimitystä tonnikeiju, sen verran muhkea ilmestys se koko 150 cm korkeudessaan on. Ripsan utare on edelleen neljännen poikimisen jälkeen erinomaisen korkealla ja napakka ja toivottavasti pysyykin sellaisena. Lehmävasikat saatiin myös Ringasta sen viidennellä poikimisella (eka Pokerilainen!), Joukolan Angel, Tometasta He-Manilainen Joukolan Amaretto ja vielä kaiken päälle Ruotsista ostettu Gårdsby September Maiden pyöräytti lehmävasikan Goldwynistä. Tuntuupa mukavalta, että tammikuussa myytyjen hiehojen tilalle on saatu kasvamaan monta uutta mielenkiintoista vasikkaa. Liekö tilanahtaus taas pian tosiasia?

Sonnivasikkatuuria on myös ollut, sillä Raanu teki sonnikaksoset Pelson Iikka psk:sta. Pikkupojista laitoin kyllä sekä maininnan että pari kuvaa Raanun sivulle jo viime päivityksessä. Sonnit ovat huutokaupassa nyt helmikuussa, sen jälkeen tiedämme heidän kohtalonsa. Veikeitä otuksia!

Luokituskierros on taas pian alkamassa. Yves saapuu 7.3. Suomeen ja siitä alkaa 3-viikkoinen rundi ympäri maata. Onneksi Ayrshirekasvattajilla on mukana iso joukko aktiivisia talkoolaisia vapaaehtoisiksi kuskeiksi ja homma saadaan jaettua useammalle. Toisaalta onhan kuskina toimiminen erinomainen tilaisuus kehittää myös omaa karjasilmää. Luokituskierros täyttyi ennätysvauhtia, vaikka tällä kertaa aikaa on varattu enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja tiloja voitiin ottaa mukaan yli 50. Melkoinen organisointi on tiedossa, että kaikki halukkaat tilat saadaan sovitetttua mukaan, sillä kierros menee nyt pääsiäisen kanssa päällekkäin. Tähän mennessä ei pääsiäinen ole kylläkään aiheuttanut ongelmia, liekö siitä johtuen, että homma pyörii navetassa joka tapauksessa oli arki tai pyhä.

Tällä viikolla lapsilla on hiihtoloma, mutta mitään ihmeempää ohjelmaa ei ole suunniteltu, sillä veroilmoituksen teko painaa ikävästi päälle, lisäksi torstaina on kokous ja perjantaina pitäisi lähteä eläinkuljettajakurssille Loimaalle. Viime mainittu tuntuu kyllä turhalta hommalta satunnaisesti omia hiehoja kuskaavalle, mutta pakko kai kurssi on suorittaa, ettei peräkoppia tullut hankittua pelkäksi koristeeksi. Viikko on siis ohjelmoitu ”kivasti”, ehkä silti pari shoppailupäivää lasten kanssa saadaan sovitettua mukaan. Niin ja jos sitä lunta tulisi, niin voitaisiin alkaa oikeasti puhua hiihtolomasta ja harrastaa perinteistä talviurheilua! Vaan taitaa toiveeksi jäädä lumipeitteen tulo näillä leveysasteilla.

27.1.2008
Vuosi on päässyt jo hyvään alkuun ja on aika taas pistää kotisivut ajan tasalle. Mitään ihan mullistavaa ei navettarintamalla ole tapahtunut, mutta eläinmäärässä on havaittavissa pientä vajenemista. Uutena vuotena tehtiin kovasti eläinkauppaa pohjoisen naisten kanssa ja niinpä 18. tammikuuta meiltä lähti kaikkiaan 12 eläimen kuorma kohti uusia koteja. Lehmiä on navetassa koko ajan hiukan liikaa ja vaikka em. kuormassa lähti 2 lehmää, niin taas on kaksi hiehoa poikinut tilalle ja lisäksi kaksi ummessa olevaa lehmää, joten lypsyssä olevien määrä on jopa lisääntynyt… Yhdestä lehmästä on vielä kauppa sovittuna, mutta ehkä vielä jotain pitäisi saada myyntiin. Nyt en kyllä enää osaa todellakaan päättää ketä alkaisi kaupata. No, jospa Viroon saisi pari lemmua menemään.

Onhan tässä ilonaihettakin ollut vasikkarintamalla, sillä Sukkela teki meille ekan Modemin tyttären, kokovalkean Joukolan Aamun ja reilun viikon päästä tästä saimme Ukimidolta lehmävasikan alkiosta Rainbow’s End Regan x BBB. Aivan ihana kaunotar tämä Assi-Regan ET, samanoloinen täyssisarensa Yessi-Regan ET:n kanssa.

Alla olevassa kuvassa Yessi-Regan tutustuu karsinan aidan toisella puolella olevaan vastasyntyneeseen sisareensa.

Onko toi mun sisko…?

Sitten niihin huonompiin uutisiin. Vanillamilkin hartaasti odotettu poikiminen meni niinsanotusti perseelleen. Vanillamilk ryhtyi poikimapuuhiin makuuosastossa kenenkään arvaamatta ja siinä vaiheessa kun tilanne huomattiin, oli vasikka jo syntynyt ja tukehtuneena sikiöpussin sisällä. Olisi ollut lehmävasikka Hectorista. Harmittaa oikein todella, että hieho jäi vahtimatta. Meillä oli lomittaja ja vaikka aamulypsyllä hänen kanssaan olinkin, niin en illalla edes käynyt navetassa, kun kerran kaksi henkeä jo navetalla oli hommissa. No, tapahtuneelle ei enää voi mitään, joten ajatukset tulevaan!

Tällä hetkellä tosiaan riittää ajateltava, on sen verran monta rautaa tulessa. Kongressinäyttelyn järjestelyt ovat lähteneet käyntiin toden teolla ja lähes joka päivälle riittää jotain hoidettavaa tai keskusteltavaa nippeliasiaa. Ayrshire-lehden teko ja luokituskierros näyttävät menevän taas päällekkäin ja antavat oman pikantin lisänsä arkiseen navetta-aherrukseen. Uskomattoman mielenkiintoista tämä ayrshire-elämä!

Ainiin, vielä hyviä alkiotiineysuutisia. Nyt on varmistettu kolme uutta tiineyttä alkioista: Faucher Lot Liane x Jerry, Kellcrest Shakira x Sylvester ja Marbrae Peta x Modem. Kiitokset taas sinne Lopen suuntaan HH-tiineyttämöön! Näin tähän lopuksi todettakoon, että onneksi elämä menee niin, että huonojen ja hyvien uutisten vuorotellessa, hyvät näyttävät pysyvän voitolla!