Google mapsin ilmakuva talouskeskuksesta, jossa näkyvät 2009 valmistunut lehmänavetta sekä oikealla alhaalla vuonna 2017 valmistunut hiehopihatto.

 Tila

Alempana tällä sivulla on vanhoilta kotisivuilta siirretty tilaesittely kuvineen. Vanhassa ilmakuvassa näkyy vielä 2002 valmistunut ensimmäinen lehmien pihatto, joka tuhoutui kokonaan tulipalossa 2009 huhtikuussa. Samalle paikalle rakennettiin puolessa vuodessa uusi vinokuivikepihatto (otettiin käyttöön viikkoa ennen joulua 2009), jonka pohjaratkaisua muutettiin siinä rajoissa, mitä perustukset antoivat myöten. Uudet perustukset olisivat vaatineet isot paalutukset, joten päädyttiin pysymään ulkomitoiltaan saman kokoisessa navetassa kuin vanha oli. Palaneessa navetassa oli ketjupöytä keskellä navettaa ja vinokuivikealue toisella seinustalla, lisäksi navetan päädyssä oli erillinen rehuvarasto. Uuteen navettaan saatiin enemmän neliöitä, kun rehuvaraston osa otettiin navettatilaksi, siirrettiin vinokuivike keskelle navettaa ja takaseinälle tuli sivuruokintapöytä. Samalla saatiin reilusti karsinatilaa navetan toiselle sivustalle. Vinokuivikkeella on omat haasteensa, lähinnä suuri turvekuivikkeen menekki, mutta muuten uusi navetta on huomattavasti toimivampi lehmäliikenteen ja ruokinnan kannalta. Reilut karsinatilat ja vähän isompi lypsyasema ovat myös olleet hyvä ratkaisu sekä lehmien että niiden hoitajien kannalta.

Nyt vuonna 2026 tilaa pyöritetään kahden palkatun työntekijän ja oman väen voimin. Lähitulevaisuudessa on myös suunnitteilla tilan vetovastuun siirtäminen seuraavalle sukupolvelle, mutta missä muodossa, se on vielä avoinna.

Lehmämäärä on vakiintunut noin 85 lehmän paikkeille, lisäksi nuortakarjaa on lehmävasikkatuurista riippuen noin 60 kpl. Omavaraisuutta lisäävät 18 Kiuruveden kannan ahkeraa (ja kaunista!) maatiaiskanaa. Jyrsijäntorjunnasta huolehtii Rentokil apunaan navettakissat Paksupoika, Vanhamamma, Valkoinen kissa, Yrmeli ja Armi. Viimeksi mainittu on vielä pentu, muut leikattuja iäkkäämpiä kisuja.

Tilamme pellot ehtivät olla luomussa EU-ajan alusta lähtien vuoteen 2023, jolloin syksyllä peruimme keväällä tehdyn uuden luomusitoumuksen. Valitettavasti luomun ehdot kävivät meille hankaliksi, kun vain pellot – ei maidontuotanto – oli luomussa. Meillä on peltoa sen verran niukasti, että siitä kolmanneksen ottaminen joka vuosi kuivattavalle myyntikasville oli liian kova vaatimus. Iso osa luomutuesta meni viimeisinä vuosina uusien luomukelpoisten nurmisiementen ostamiseen. Nyt on tarkoitus pikkuhiljaa uudistaa nurmia meille paremmin sopivan aikataulun mukaan hyödyntäen luomuviljelyssä opittuja hyviä käytäntöjä. Viljavuustutkimusten perusteella nurmikasvustot ja turvepitoinen kuivalanta ovat tehneet kuluneiden vuosien aikana ihmeitä maan rakenteelle, ravinnetasoille ja savisten peltojen multavuudelle, ja tämä tilanne halutaan edelleen säilyttää. Viljaa tullaan todennäköisesti jatkossakin viljelemään vain sen verran mitä nurmien uudistamiseen tarvitaan suojaviljaa.

 

Katso ajo-ohje tilalle tästä .

Tämä ilmakuva ja alla oleva tilaesittely kuvineen ovat vanhoilta kotisivuilta.

Tila

Joukolan tila sijaitsee Varsinais-Suomessa Marttilan kunnan Siutilan kylässä.
Tilan talouskeskus on rakennettu 1920-luvulla keskelle kaunista varsinais-suomalaista peltoaukeata, n. 500 metrin päähän Hämeen Härkätiestä. 1950-luvun lopussa valmistui tilan toiselle puolelle, myös n. 500 m päähän, valtatie 10, joten nyt tila sijaitsee näiden kahden tien välissä. Maanteiden läheisyys on toisaalta haitta, toisaalta kulkuyhteydet ovatkin sitten erinomaiset. 

Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos 31.12.1988. Uuden isännän tarkoituksena oli laittaa lehmät (silloin 7 kpl) pois ja siirtyä emolehmätuotantoon, mutta tilalle löytyikin lehmistä innostunut emäntä ja lypsykarjataloutta alettiin laajentaa. Vuosien mittaan vanhaa navettaa rempattiin suuntaan jos toiseen, koneellistettiin ja kasvatettiin lehmien lukumäärää. Lopulta tulivat kaikki seinät vastaan ja oli ryhdyttävä uuden navetan rakentamiseen. Lehmät ( n. 60 – 65 kpl) ovat nyt asustelleet uudessa vinokuivikepihatossa kesäkuusta 2002 alkaen.

Tilan peltoala on laajentunut vuosien saatossa nykyiseen 55 hehtaariin, josta 2 ha on pitkäaikaista vuokramaata. Pellot ovat nyt kolmatta 5-vuotiskautta luomuviljelyksessä ja vuonna 2008 koko peltoala oli nurmella. Myös jatkossa viljan osuus tulee olemaan hyvin pieni.

Katso ajo-ohje tilalle tästä .

Makuuosasto on 40 m pitkä, joten sen kuvaaminen kerralla ei onnistu. Lehmät näyttävät viihtyvän hyvin eikä kintereiden hankautumisia ole esiintynyt yhdelläkään lehmällä.
Turve on ollut yksinomaisena kuivikkeena käytössä vuodesta 2004 lähtien. Turpeen voittanutta ei ole, lehmät pysyvät puhtaina ja navettailma parempana.

Makuuosasto on tyhjillään vain silloin kun viimeiset lehmät on ajettu lypsylle.

Poikima- ja hoitokarsinoita on 5 kpl, näistä yleensä kaksi viimeisintä on juottoikäisten vasikoiden käytössä. Ensimmäinen karsina on aivan karjakeittiön oven vieressä, joten siemennettävät tai hoitoa vaativat eläimet otetaan siihen kiinni. Lypsy-asemalta on helppo yksinkin ohjata lehmä ensimmäiseen karsinaan.

Lypsyasema on 2 x 6 kalanruoto,
jossa on DeLavalin laitteet. Keskelle monttua asennettiin pätkä vanhan navetan lypsykiskoa, jossa roikkuu rättivaunu ämpäreineen, potkurautoineen ym. tykötarpeineen.

Toimistohuone on läpikulkutila, josta on ikkuna lypsyasemalle. Takana näkyy maitohuone.

Toimiston ja karjakeittiön yläpuolelle jäi paljon tyhjää tilaa. Sinne tehtiin oleskelutila, johon saatiin kaikki kunniakirjat näkyville, sekä valjasverstas. Valjasverstaan takana on vielä pieni huone, ns. ”virallinen valvontahuone”, josta näkee lähes lattiatasoon ulottuvasta ikkunasta suoraan poikimakarsinoihin.

Koko yläkerran pituinen katseluparveke on lypsyaseman yläpuolella. Parvekkeelle pääsee sekä oleskelutilasta että valjasverstaasta.

Karjanjalostus

Karjanjalostuksessa ehdottomasti suurin mielenkiinto kohdistuu ayrshirerotuun, jota valtaosa karjastamme onkin. Joukossa on kuitenkin myös holstein- ja suomenkarjan eläimiä, joita on tarkoitus jatkossakin pitää, mutta vähäisemmässä määrin. Ja ainahan karjaan mahtuu myös jokunen lemmikkilehmä, joiden arvo on jossain aivan muualla kuin tuotosnumeroissa.

Karjan tuotostaso on jo useita vuosia pysynyt yli 10 000 kg:ssa. Tällä hetkellä ei tuotostason nostamiseen enää erityisemmin pyritä, vaan jalostuksessa panostetaan voimakkaasti rakenteen kehittämiseen, jotta lehmät pystyisivät paremmin tuottamaan perinnöllisten edellytystensä mukaisesti.

 

Perhe 

Jouko, koulutukseltaan agrologi ja ”harrastuksena” kunnan ja seurakunnan luottamustoimet. Jouko vastaa tilan peltoviljelyksestä

Laura, koulutukseltaan agrologi, jonka kaikki vapaa-aika kuluu Ayrshirekasvattajien toiminnan parissa. Laura vastaa tilan karjataloudesta ja paperitöistä

Lapset: Linda (s. 1993)  sekä viereisessä kuvassa Valeriaanan kanssa poseeraavat Ola-Pekka (s. 1994) ja Lilli (s. 1997)